KODDERIN KAURAT



Kolmisen vuotta sitten kävelin hieman tutisevin jaloin minun ensimmäisiin kauranlevitystalkoisiin ja ensimmäiseen lintuyhdistyksen tapahtumaan. Mietitytti miten tällainen aloittelija otetaan porukkaan mukaan ja miten otettiinkaan! Mieletön matka on kuljettu kolmessa vuodessa ja toissa viikonloppuna levitettiin 15. kerran kauraa Koddervikenin jäälle muutolta tuleville linnuille. Viime vuonna lupauduin kirjoittamaan yhdistyksen vuosilehteen jutun kauranlevitystalkoista ja niiden historiasta. Koska lehti on nyt painettu ja postitettu voin sen julkaista myös blogissani.





Kuvat ovat viime sunnuntailta jolloin kävin staijaamassa noin tunnin keikan tornilla. Tuona aikana laskin mm. 27 laulujoutsenta, 18 kanadanhahea, 22 varista, viisi naakkaa, 1 kanahaukan, noin 15 viiksitimalia sekä Emäsalon selän yllä toistakymmentä merikotkaa liitelemässä korkeuksissa!

KAURAA KODDERVIKENIN JÄÄLLE KOHTA JO 15 VUOTTA!

Sauna. Tuo perisuomalainen ajatushautomo, josta moni ainutlaatuinen menestystarina on saanut alkunsa. Siellä hämyisillä ja lämpöisillä saunanlauteilla syntyi myös Mikon ja Thomaksen ajatus linturuokinnasta Koddervikenin jäällä vuonna 2004. Alun perin lintujen näkökulmasta melko urbaanissa maisemassa asuinalueen keskellä, suojaisessa ja rehevässä lahdenpoukamassa sijaitseva Kodderviken ei todellakaan ollut mikään lintuparatiisi. Tämä oli yksi kimmoke sille, että miehet päättivät tehdä jotain molempien silloisten kotikontujen lähilahdelle. Syntyi ajatus kauran levittämisestä jäälle muutolta tuleville linnuille.

Toiminta aloitettiin pienimuotoisesti noin 120 kilolla kauraa, joka ensimmäisinä vuosina tuotiin paikan päälle henkilöautolla. Tuo määrä mahtuu kolmeen paperiseen 40 kilon säkkiin, jotka vedettiin pulkilla miesvoimin jäälle. Jo seuraavana vuonna toiminnalle haettiin lupa kaupungilta ja hyväksi havaitusta tavasta alkoi pikkuhiljaa muodostua joka keväinen traditio. Vuosien varrella linnut ovat lisääntyneet ja ne ovat selkeästi löytäneet muuton jälkeisen hyväksi havaitun ruokailupaikan pitkän ja väsyttävän lennon jälkeen. Vuoteen 2010 asti keväiset kauranlevitystalkoot olivat vain muutaman miehen vastuulla, mutta sen jälkeen kauramäärät ovat kasvaneet aina 3000 kiloon saakka ja kuljetusvälineet vaihtuneet pakettiautosta kuorma-autoon. Näinä vuosina ”Kodderin kauranlevitystalkoot” ovat yhdistyksessä odotettu tapahtuma, joka polkaisee kevään kunnolla käyntiin. Talkoolaisiakaan ei tarvitse tapahtumaan enää houkutella, vaan kaurat ovat jäällä noin 6-7 metrin vanoissa, viivoissa ja spiraaleissa alta tunnissa. Levitystekniikka on vapaa, mutta pitkittäiset viivat helpottavat lintujen katselua ja havainnointia niiden asettuessa jäälle ruokailemaan. Ihan alkuvuosista saakka Kodderin kaurat ovat tulleet lahjoituksena FF:lta ja noin viidesosa maanviljelijä SJ:lta, jolta kaurat on hankittu. Muita hankkeen kantavia voimia ovat olleet Jyrki sekä Juha.

AINUTLAATUINEN PAIKKA SUOMESSA

Kauravanat sijaitsevat lähimmillään vain muutaman kymmenen metrin päässä ruovikosta ja rantaviivan välittömässä läheisyydessä sijaitsevalta lintutornilta. Tämä onkin Suomessa ainutlaatuinen paikka, missä päästä seuraamaan varsinkin arktista hanhimuuttoa näin läheltä. Ja ainutlaatuista on tässä mittakaavassa muuttavien lintujen ruokintakin. Ensimmäiset linnut saapuvat kauroille melkein heti niiden levittämisen jälkeen. Vuodesta riippuen kauroja on levitetty sekä jään päälle aurinkoisessa pakkaskelissä, että viime tipassa sulavalle ja märälle jään pinnalle. Joinakin vuosina kauroja on tampattu lumen alle piiloon, jotta kauraa säästyisi myös muuttaville linnuille, eikä se uppoaisi varisten ja naakkojen nokkiin. Ideaalitilanne onkin sellainen, jossa jää sulaa kauran alta melko pian ja kaura painuu pohjaan. Matalahko lahti on vain noin 30 cm syvää, joten jään sulaminen ei haittaa myöskään puolisukeltajien ruokailua.

SAAPUVIA JA LÄHTEVIÄ LENTOJA

Omasta mielestäni Koddervikenin lahti on keväisin kuin ruuhkainen lentokenttä, missä saapuvia ja lähteviä lentoja tulee jatkuvana nauhana taivaalta. Varsinkin illansuussa lintujen palatessa päiväpelloilta lahdelle yöpymään äänten kakofonia on sellainen, että se on itse koettava. Kevät väreilee ja ilmassa on pientä odotuksen tuntua, kuten aina lomakauden alussa. Kuulumisia vaihdetaan kovaäänisesti. Ensimmäisten muuttajien joukossa on laulujoutsenia, kanadanhanhia, kottaraisia, lokkeja, töyhtöhyyppiä ja saattaapa joukosta löytää yksinäisen kiurun tai pulmusenkin. Laulujoutsenilta ei mene yksikään saapuva lento ilmoittamatta tai uusi tulokas huomaamatta ja niiden trumpettimainen toitotus kuuluu jo pysäköintipaikalle saakka. Historian kätköstä löysin tätä juttua tehdessä myös mielenkiintoisen Uusimaa -lehden artikkelin vuodelta 2012 koskien laulujoutsenta ja kevätseurantaa. Tuolloin Jyrki oli ollut Koddervikenin lintutornilla kiikaroimassa, kun hän havaitsi tornin läheisyydessä laulujoutsenpariskunnan. Toisella linnuista oli jalassa rengas, jonka pystyi lukemaan. K-1000 oli rengastettu Tanskassa talvehtimisalueellaan 5.2.1987 ja höyhenpeitteen perusteella lintu määriteltiin noin vuonna 1985 syntyneeksi. Laskutoimituksen perusteella linnulla oli tuolloin ikää 27 vuotta ja se on ilmeisesti vanhin Euroopan luonnosta havaittu laulujoutsen!

Jäällä tapahtuu koko ajan jotain ja lintuharrastaja lumoutuu täällä helposti seuraamaan kevään tapahtumia aina illan viimeisiin auringonsäteisiin saakka. Kevätiltojen pehmeä myötävalo onkin tässä paikassa kaikkein parasta tarkkailuaikaa. Mustarastaan aloitellessa mollivoittoista huilusonaattia tietää kevään olevan vihdoin pohjolan perukoillakin. Kevätmuutto taivaalla kiihtyy. Puistosta kuuluu sepel- ja uuttukyyhkyjen kujerrusta. Avoveden lisääntyessä alkaa lajikirjo pikkuhiljaa kasvaa ja joukkoon liittyy metsä- ja merihanhia sekä valkoposkihanhia. Tarkkasilmäiset saattavat poimia tuhansien hanhien joukosta myös lyhytnokkahanhen.  Ruovikosta kuuluu pajusirkun kirkas ”tsiiy” ja nurmikolle ilmestyvät ensimmäiset västäräkit keikuttelemaan pyrstöään. Sulan veden aikaan jokavuotisia vieraita ovat myöskin pikkujoutsenet, uivelot, haapanat, punasotkat, tavit ja harmaasorsat. Ruovikon reunassa ja suojissa viihtyvät kahlaamassa harmaahaikarat ja viime vuosina myös jalohaikara. Hyvällä tuurilla voi kuulla myös kaulushaikaran matalan puhalluksen.

TULEVAISUUS

Itse pidän Koddervikenin lintutornia helposti lähestyttävänä ns. matalan kynnyksen lintutornina. Sen välitön sijainti ulkoilureittien, leikki- ja lähiliikuntapaikan vieressä houkuttelee leikkien jälkeen tai kesken lenkin kipuamaan rappuset ja kurkkimaan laidan yli lahdella ruokailevia lintuja. Linnut ovat niin lähellä, ettei niiden tarkkailemiseen välttämättä tarvitse kiikareita tai kallista kaukoputkea. Luontokokemus tulee tavallisellekin ihmiselle hyvin lähelle. Paikan ainutkertaisuus on myös kiirinyt monen lintuharrastajan korviin ja varsinkin kevätviikonloppuisin on tornissa staijareita lähes ruuhkaksi asti. Sopu sijaa antaa, mutta kasvava kiinnostus lisää paineita alueen kehittämiselle. Rakenteet ja pysäköintialue ovat käymässä pieniksi. Sääntömääräisessä syyskokouksessa kuulimme mahdollisista alueen kehitystoimista ja toiveissa siintävät suurempi pysäköintialue, mahdollinen tornin laajennus ja tarkkailupiilo sekä lintu- ja perhospuisto. Tulevaisuus näyttää mihin suuntaan nämä suunnitelmat lähtevät. Jos jokin on kuitenkin varmaa niin se, että keväällä 2019 jäälle levittyy taas talkoovoimin kauraa 15. kerran. Ja siinä vaiheessa, kun valkoiset siivet kaartavat kohti Koddervikenin rantaviivaa jokaisen lintuharrastajan rinnassa läikähtää ilo kevään saapumisesta.




Kommentit

Suositut tekstit