KODDERIN KAURAT
Kolmisen vuotta sitten kävelin hieman tutisevin jaloin minun
ensimmäisiin kauranlevitystalkoisiin ja ensimmäiseen lintuyhdistyksen
tapahtumaan. Mietitytti miten tällainen aloittelija otetaan porukkaan mukaan ja
miten otettiinkaan! Mieletön matka on kuljettu kolmessa vuodessa ja toissa
viikonloppuna levitettiin 15. kerran kauraa Koddervikenin jäälle muutolta
tuleville linnuille. Viime vuonna lupauduin kirjoittamaan yhdistyksen
vuosilehteen jutun kauranlevitystalkoista ja niiden historiasta. Koska lehti on
nyt painettu ja postitettu voin sen julkaista myös blogissani.
Kuvat
ovat viime sunnuntailta jolloin kävin staijaamassa noin tunnin keikan tornilla.
Tuona aikana laskin mm. 27 laulujoutsenta, 18 kanadanhahea, 22 varista, viisi
naakkaa, 1 kanahaukan, noin 15 viiksitimalia sekä Emäsalon selän yllä
toistakymmentä merikotkaa liitelemässä korkeuksissa!
KAURAA KODDERVIKENIN JÄÄLLE KOHTA JO 15 VUOTTA!
Sauna. Tuo perisuomalainen
ajatushautomo, josta moni ainutlaatuinen menestystarina on saanut alkunsa.
Siellä hämyisillä ja lämpöisillä saunanlauteilla syntyi myös Mikon ja
Thomaksen ajatus linturuokinnasta
Koddervikenin jäällä vuonna 2004. Alun perin lintujen näkökulmasta melko
urbaanissa maisemassa asuinalueen keskellä, suojaisessa ja rehevässä
lahdenpoukamassa sijaitseva Kodderviken ei todellakaan ollut mikään
lintuparatiisi. Tämä oli yksi kimmoke sille, että miehet päättivät tehdä jotain
molempien silloisten kotikontujen lähilahdelle. Syntyi ajatus kauran
levittämisestä jäälle muutolta tuleville linnuille.
Toiminta aloitettiin pienimuotoisesti
noin 120 kilolla kauraa, joka ensimmäisinä vuosina tuotiin paikan päälle henkilöautolla. Tuo määrä mahtuu kolmeen paperiseen 40
kilon säkkiin, jotka vedettiin pulkilla
miesvoimin jäälle. Jo seuraavana vuonna toiminnalle haettiin lupa kaupungilta
ja hyväksi havaitusta tavasta alkoi pikkuhiljaa muodostua joka keväinen
traditio. Vuosien varrella linnut ovat lisääntyneet ja ne ovat selkeästi
löytäneet muuton jälkeisen hyväksi havaitun ruokailupaikan pitkän ja väsyttävän
lennon jälkeen. Vuoteen 2010 asti keväiset kauranlevitystalkoot olivat vain muutaman miehen vastuulla, mutta sen jälkeen kauramäärät ovat kasvaneet aina 3000 kiloon
saakka ja kuljetusvälineet vaihtuneet pakettiautosta kuorma-autoon. Näinä
vuosina ”Kodderin kauranlevitystalkoot” ovat yhdistyksessä odotettu tapahtuma,
joka polkaisee kevään kunnolla käyntiin. Talkoolaisiakaan ei tarvitse
tapahtumaan enää houkutella, vaan kaurat ovat jäällä noin 6-7 metrin vanoissa,
viivoissa ja spiraaleissa alta tunnissa. Levitystekniikka on vapaa, mutta
pitkittäiset viivat helpottavat lintujen katselua ja havainnointia niiden
asettuessa jäälle ruokailemaan. Ihan alkuvuosista saakka Kodderin kaurat ovat
tulleet lahjoituksena FF:lta ja noin
viidesosa maanviljelijä SJ:lta, jolta kaurat
on hankittu. Muita hankkeen kantavia voimia ovat olleet Jyrki sekä Juha.
AINUTLAATUINEN PAIKKA SUOMESSA
Kauravanat sijaitsevat lähimmillään vain
muutaman kymmenen metrin päässä ruovikosta ja rantaviivan välittömässä
läheisyydessä sijaitsevalta lintutornilta. Tämä onkin Suomessa ainutlaatuinen
paikka, missä päästä seuraamaan varsinkin arktista hanhimuuttoa näin läheltä.
Ja ainutlaatuista on tässä mittakaavassa muuttavien lintujen ruokintakin.
Ensimmäiset linnut saapuvat kauroille melkein heti niiden levittämisen jälkeen.
Vuodesta riippuen kauroja on levitetty sekä jään päälle aurinkoisessa pakkaskelissä,
että viime tipassa sulavalle ja märälle jään pinnalle. Joinakin vuosina kauroja on tampattu lumen alle piiloon,
jotta kauraa säästyisi myös muuttaville linnuille,
eikä se uppoaisi varisten ja naakkojen nokkiin. Ideaalitilanne onkin sellainen,
jossa jää sulaa kauran alta melko pian ja kaura painuu
pohjaan. Matalahko lahti on vain noin 30 cm syvää, joten jään sulaminen ei
haittaa myöskään puolisukeltajien ruokailua.
SAAPUVIA JA LÄHTEVIÄ LENTOJA
Omasta mielestäni Koddervikenin lahti on
keväisin kuin ruuhkainen lentokenttä, missä saapuvia ja lähteviä lentoja tulee
jatkuvana nauhana taivaalta. Varsinkin illansuussa lintujen palatessa
päiväpelloilta lahdelle yöpymään äänten kakofonia on sellainen, että se on itse
koettava. Kevät väreilee ja ilmassa on pientä odotuksen tuntua, kuten aina
lomakauden alussa. Kuulumisia vaihdetaan kovaäänisesti. Ensimmäisten muuttajien
joukossa on laulujoutsenia, kanadanhanhia, kottaraisia, lokkeja, töyhtöhyyppiä
ja saattaapa joukosta löytää yksinäisen kiurun tai pulmusenkin. Laulujoutsenilta
ei mene yksikään saapuva lento ilmoittamatta tai uusi tulokas huomaamatta ja
niiden trumpettimainen toitotus kuuluu jo pysäköintipaikalle saakka. Historian
kätköstä löysin tätä juttua tehdessä myös mielenkiintoisen Uusimaa -lehden artikkelin
vuodelta 2012 koskien laulujoutsenta ja kevätseurantaa. Tuolloin Jyrki oli
ollut Koddervikenin lintutornilla kiikaroimassa, kun hän havaitsi tornin
läheisyydessä laulujoutsenpariskunnan. Toisella linnuista oli jalassa rengas,
jonka pystyi lukemaan. K-1000 oli rengastettu Tanskassa talvehtimisalueellaan
5.2.1987 ja höyhenpeitteen perusteella lintu määriteltiin noin vuonna 1985
syntyneeksi. Laskutoimituksen perusteella linnulla
oli tuolloin ikää 27 vuotta ja se on ilmeisesti vanhin Euroopan luonnosta havaittu
laulujoutsen!
Jäällä tapahtuu koko ajan jotain ja
lintuharrastaja lumoutuu täällä helposti seuraamaan kevään tapahtumia aina
illan viimeisiin auringonsäteisiin saakka. Kevätiltojen pehmeä myötävalo onkin
tässä paikassa kaikkein parasta tarkkailuaikaa. Mustarastaan aloitellessa
mollivoittoista huilusonaattia tietää kevään olevan vihdoin pohjolan
perukoillakin. Kevätmuutto taivaalla kiihtyy. Puistosta kuuluu sepel- ja
uuttukyyhkyjen kujerrusta. Avoveden lisääntyessä alkaa lajikirjo pikkuhiljaa kasvaa ja joukkoon liittyy metsä- ja merihanhia sekä
valkoposkihanhia. Tarkkasilmäiset saattavat poimia tuhansien hanhien joukosta
myös lyhytnokkahanhen. Ruovikosta kuuluu pajusirkun kirkas ”tsiiy”
ja nurmikolle ilmestyvät ensimmäiset västäräkit keikuttelemaan pyrstöään. Sulan
veden aikaan jokavuotisia vieraita ovat myöskin
pikkujoutsenet, uivelot, haapanat, punasotkat, tavit ja harmaasorsat. Ruovikon
reunassa ja suojissa viihtyvät kahlaamassa harmaahaikarat ja viime vuosina myös
jalohaikara. Hyvällä tuurilla voi kuulla myös kaulushaikaran matalan
puhalluksen.
TULEVAISUUS
Itse pidän Koddervikenin lintutornia
helposti lähestyttävänä ns. matalan kynnyksen lintutornina. Sen välitön
sijainti ulkoilureittien, leikki- ja lähiliikuntapaikan vieressä houkuttelee
leikkien jälkeen tai kesken lenkin kipuamaan rappuset ja kurkkimaan laidan yli
lahdella ruokailevia lintuja. Linnut ovat niin lähellä, ettei niiden tarkkailemiseen
välttämättä tarvitse kiikareita tai kallista kaukoputkea. Luontokokemus tulee
tavallisellekin ihmiselle hyvin lähelle. Paikan ainutkertaisuus on myös
kiirinyt monen lintuharrastajan korviin ja varsinkin kevätviikonloppuisin on
tornissa staijareita lähes ruuhkaksi asti. Sopu sijaa antaa, mutta kasvava
kiinnostus lisää paineita alueen kehittämiselle. Rakenteet ja pysäköintialue
ovat käymässä pieniksi. Sääntömääräisessä syyskokouksessa kuulimme
mahdollisista alueen kehitystoimista ja toiveissa siintävät suurempi
pysäköintialue, mahdollinen tornin laajennus ja tarkkailupiilo sekä lintu- ja
perhospuisto. Tulevaisuus näyttää mihin suuntaan nämä suunnitelmat lähtevät.
Jos jokin on kuitenkin varmaa niin se, että keväällä 2019 jäälle levittyy taas
talkoovoimin kauraa 15. kerran. Ja siinä vaiheessa, kun valkoiset siivet
kaartavat kohti Koddervikenin rantaviivaa jokaisen lintuharrastajan rinnassa
läikähtää ilo kevään saapumisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti