PUU HILLITSE OKSASI VOIMAKKAAT, KUN SYLIISI LINNUN PIENEN SAAT

Linnunpesä

Puu hillitse oksasi voimakkaat,
kun syliisi pienen linnun saat,
pysy hiljaa, rauhaton, liikkuva puu,
pesä lempeä lehviisi piiloutuu.
Näe, katkera puu, epäuskoinen,
miten mahtava usko on lintusen,
et toista sen kaltaista kohtaa.
Pyhän, hohtavan ihmeen se latvaasi loi -
miten ihmeellisesti ja rikkaasti voi
pesä silkillä vuorattu hohtaa!
Pesän untuvat poimi se rinnastaan,
kukaties se on koskenut kyllä.
Joka untuvan poimi se rinnastaan:
oli liian karheita ruohot maan,
ja liian kylmä ja kaukainen
oli pilvien untuva yllä.

~ Aale Tynni ~

Viime viikolla oli kesäpäivänseisaus eli vuoden pisin päivä. Sen tienoilla vietetään juhannusta, joka tarkoittaa valon ja keskikesän juhlaa. Perinteet juontavat juurensa muinaisuskonnoista ja Suomessa sitä alun perin vietettiin Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Näitä vuoden pisimpiä päiviä ennen juhannusta kutsuttiin myös pesäpäiviksi, jolloin aurinko oli korkeimmalla kohdalla ikään kuin maailmanpuun oksalla "pesässä". Pesäpäivät koettiin taianomaisiksi ja maagisiksi, jolloin oli suotuisaa katsoa enteitä, ennustaa satoa, säätä ja karjaonnea. 

Minä karkaan joka vuosi juhannuksen viettoon meidän perheen Savon sydämessä sijaitsevalle piilopirtille. Juhannus ei tunnu juhannukselta, jos ei pääse rantasaunaan vihtomaan, järvelle soutelemaan ja kuuntelemaan kesäillan valssia hennosti rätisevästä radiosta naapurin poltellessa kokkoa rantakivikoissa. Säätiedotteet olivat lupailleet kehnoa keliä, joten pakkasin kumisaappaiden, kiikareiden ja lintukirjan seuraksi myös Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla esikoisteoksen. Tälle kuusiosaisen sarjan ensimmäiselle osalle vahva suositus mökkikirjaksi. Kun kirjaa lukee lähellä tarinan syntymaita kalliopenkillä mäntyjen huojuessa yläpuolella, voi melkein kuvitella maahisten kurkkivan kuusen oksien alta. Kirjassa on myös pitkä kohtaus Ukonpäivän juhlinnasta, joka antaa juhannuksen vietolle ihan uusia näkökulmia. Tuskin myöskään astun enää saunan kynnyksen yli tervehtimättä "Terve sauna, terve löyly", jottei vain löylynhenki tai saunatonttu pahastuisi.

Melkein ensi töikseni kiersin meidän mökkitonttimme parikymmentä linnunpönttöä läpi. Pesärauhaa en tietenkään alkanut häiritsemään kurkkimalla pönttöihin, vaan jäin kuuntelemaan sopivan välimatkan päähän kuuluuko pöntöistä piipitystä tai näkyisikö ruokaa nokassaan kiikuttavia vanhempia. Rannan pöntöistä numerossa 5 näytti asustelevan kirjosieppo ja sorjassa koivussa roikkuvassa linnunpöntössä numero 2 piti pesää sinitiais pariskunta, jonka poikaset kiljuivat loputtomasti ruokaa. Odotin koko pidennetyn mökkiviikonlopun, että nämä poikaset olisivat jättäneet pesän ja päässyt seuraamaan lentoharjoituksia, mutta sitkeästi pysyivät pöntön suojissa.

Harmaasieppo oli tuttuun tapaansa tehnyt viisi kaunista vihertävän pilkullista munaa terassillamme roikkuvaan saviseen tuikkukippoon. Siellä se on turvassa myrskylyhtyjen välissä katoksen alla tuulelta ja tuiskulta. Tämä oli tarkoitus korjata talteen ennen pesimäkauden alkua, mutta unohtui koukkuun roikkumaan. Samassa kupissa oli viime kesänäkin poikue ja hieman sitä joutuu sitten tuon pesintäajan hiippailemaan sukkasillaan tuosta ohitse. Pesintä oli kuitenkin onnistunut ja hyväksi havaittua kotia ei ilmeisesti hylätä, vaikka joutuukin hieman ihmistä väistelemään. Tontillamme on myös monta puukiipijää ja molemmat puukiipijän pöntötkin näyttivät olevan asuttuna. Lisäksi yläpihalla oli parissa pöntössä kirjosieppoja, yhdessä sinitiaiset ja yhdessä harmaasieppo. Ei ole mennyt isäni pönttönikkaroinnit hukkaan!

Tämän kesän järvemme yksinvaltias tuntuu olevan kuikkapariskunta yhden poikasensa kanssa. Meidän Vuoksen vesistöön kuuluva pieni järvemme on pinta-alaltaan ainoastaan 26 ha, joten paljon muita lintuja ei kuikkakesinä järvelle sovikkaan pesimään. Kuikan alkukantainen huuto usvan noustessa järvenpinnalle kesäyönä on kuitenkin sellainen luontoelämämys, johon olen muutaman muun vesilinnun kyllä valmis vaihtamaankin.

http://www.lintujen-äänet.net/kuikka/

Toisessa päässä järveä pikkuruisella saarella pesii yleensä myös kalalokki. Sinne ei meidän laiturilta näe edes kiikareilla, joten yhtenä päivänä lähdimme soutaen katsastamaan olisiko myös tänä kesänä syntynyt lokinpoikasia. Veneen lipuessa hiljalleen kohti saarta alkoi jo ilmassa leijaileva emo huutamaan poikasille selkeästi "piiloon, piiloon" ja sinnehän ne kipittivät käppyrämäntyjen alle kivikkoisen kallion suojiin. Kolme untuvikkoa laskimme äkkiseltään niitä olevan vielä tallella, ennen kuin saimme epäluuloisen emon päällemme lentelemään. Muutama syöksy kohti venettä kertoi, että emme olleet tervetulleita vieraita tällä kertaa. Samalla reissulla katsastimme myös muita järven lintuja ja ihmettelimme, kun rantasipejäkään ei näkynyt tänä kesänä ollenkaan. Seuraavana päivänä päätimme tehdä korppiretken naapuri järvelle, mutta se onkin sitten toinen tarina...

Mäntykallion lintuja 22.-25.6.2017 : peippo, sinitiainen, talitiainen, kirjosieppo, harmaasieppo, peukaloinen, mustarastas, laulurastas, laulujoutsen, kuikka, västäräkki, puukiipijä, varis, korppi, haarapääsky, kalatiira, kalalokki, käpytikka, punarinta, käki, vihervarpunen, metsäkirvinen, (iso?)käpylintu, taivaanvuohi, tiltaltti, pajulintu.