LÄHIÖELÄMÄÄ

Let's face it. Minä olen korttelien kasvatti ja lähiölapsi. Lapsuus tuli vietettyä kaupungin perukoille rakennetulla uudehkolla asuinalueella. Takapiha oli yhtä työmaata ja vetistä soramonttua, jossa pulikointi oli ehdottomasti kielletty. Äiti näki esteettömästi parvekkeelta leikkipuistoon ja se oli ihan sama kenen äiti huusi parvekkeelta, niin koko naapuruston lapsikatras totteli. Silloiset pienet koivuntaimet ovat kasvaneet isoiksi ja tuuheviksi. Enää ei näe leikkipuistoon suojaisien oksien läpi, vaahterat ovat kasvaneet komeiksi kujiksi ja tuuheat pensaat antavat turvaa linnuille. Linnusto on yllättävän runsas ja alueen ylitsekin kulkee sopivasti hieman muuttoreittiä. Paras pihahavainto isälläni taitaa olla pähkinänakkeli! Itse näin äitienpäivän korvilla pihapuissa pyrstötiaisen.

Tänään Untivikko seniori soitteli työpäivän aikana ja kertoi, että nyt on puistoon saapunut leppälintu. Varsinkin koiras leppälintu on ruosteenpunaisine vatsoineen niin eksoottisen värinen lintu Suomen luontoon, että heti töiden jälkeen pakkasin kameran laukkuun ja suuntasin kohti lapsuudenkotia. Partakaverit saivat jäädä leikkimään serkkujensa kanssa, kun minä kipitin jo rappusia pitkin alas. Leppälintu löytyi heti ensimmäisestä vaahterasta, mutta minä lähdin ensin toisen äänen perään, joka meistä molemmista kuulosti kultarinnalta. Onnistuin linnun pikaisesti näkemäänkin, kunnes se katosi johonkin koivun oksien suojiin. Palasin siis lähtöruutuun ja aloin etsimään leppälintua uudestaan. Ensimmäiseksi löysin vaahteran rungon vierestä jo melko ison räksävauvan, joka kerjäsi emoilta ruokaa suu ammollaan. Pikkuvarpusia puiston pensaissa, muutama västäräkki hiekkakujalla. Tervapääskyjäkin on tällä viikolla tullut taivaan täydeltä. Kävelin vaahterakujaa niskat kenossa, mutta leppälintua ei kuulunut eikä näkynyt. Olin jo vähällä luovuttaa, kun huomasin sen istuvan melkein nenäni edessä sähkökaapin reunalla. Ehdin jo ajatella, että "et sitten rumempaa istumapaikkaa löytänyt". Leppälintu taisi lukea ajatukseni ja se lennähti vaahteranlehtien suojiin keikistelemään. Siinä se istui, käänteli päätä ja kesti valokuvaussession kuin parempikin mannekiini.



Seuraavaksi päätin siirtyä pihapiirissä olevien koristepuiden viereen. Silmissä siinsi jo valokuvat pikkulinnuista valkoisten kirsikanpuunkukkien lomassa. Pikkuvarpuset lehahtivat juuri lentoon, kun lähestyin aidan vierustaa. Yläoksilla kieppuva harmaasieppo oli paikoillaan sen hetken, että ehdin ottaa yhden kuvan. Jäin vielä valkoisten oksien alle seisoskelemaan pikkulintujen toivossa, mutta loppuajan minun seuranani oli vain erilaiset ampiaiset ja mehiläiset.



Parvekkeella odottelin vielä hetkisen pikkulintuja purppuratuomeen. Sinitiainen istahti iltapesulle ja minä painoin laukaisinta. Muutaman metrin päässä oleva räksän pesä näytti hiljaiselta. Äitienpäivänä siellä oli vielä pieniä poikasia. Parvekkeen alapuolen kukkaistutukset kuitenkin räpsähtelivät mukavasti. Josko pikkuiset olisivat siellä turvassa.

Nuottapuiston linnut; pikkuvarpunen, räkättirastas, peippo, sinitiainen, talitiainen, haarapääsky, tervapääsky, leppälintu, harakka, varis, naakka, harmaasieppo, kultarinta, kirjosieppo, sepelkyyhky, västäräkki, mustarastas, 


Kommentit

Suositut tekstit