KANTELE SOI

Minun mittapuuni mukaan kevätmuutto käynnistyi edes hitusen uudella vaihteella torstaina. Jo työmatkalla havaitsin taivaalla paljain silmin kaupungin yli lentävät suuremmat hanhiparvet ja omalta ruokinnalta tuli kevään ensimmäinen punarinta havainto. Perjantai aamuna satoi mukavasti ja sulatti suurimmat lumikerrokset etelän hangilta ja pelloilta. Siksipä odotinkin jo mielenkiinnolla lauantaista lintuyhdistyksen drop-in staijausreissua Kanteleelle Popedan pelloille. Drop-in staijaus tarkoittaa sitä, että paikalle voi tulla ja lähteä silloin kun itselle parhaiten sopii. Staijaus taas tarkoittaa lintuslangissa lintujen muuton seuraamista yhdessä paikassa pidemmän aikaa. Tänään staijaukseen oli varattu kolmisen tuntia (kalenteriin kannattaa kuitenkin varata plus yksi kaksi tuntia virallisen ajan päälle..), jolloin lintuyhdistyksen opas on paikalla mukana kertomassa linnuista ja opastamassa tunnistamisessa. Varsinkin aloittelevien harrastajien kannattaa suunnata tällaisille reissuille, sillä näiltä saa aina kotiin viemisiksi runsaasti vinkkejä ja sulateltavaa.

Ihan vielä Porvoonjoen tulvat eivät olleet nousseet pelloille, mutta pientä sointia Kanteleella kuitenkin jo oli. Keskellä pienellä sulalla viihtyi muutama laulujoutsen. Peltoaukeaman toisessa reunassa oli muutamia kanadanhanhia omassa parvessa ja toisessa sekaparvi metsähanhia ja tundranhanhia. Muuttoliikettä näkyi taivaalla koko ajan. Muutama kurkikin oli paikalle jo tullut. Kun kevät tästä etenee ja tulva kasvaa, niin pellot täyttyvät hanhista, vesilinnuista ja kahlaajista. 

 

Paikalle oli kerääntynyt mukavasti lintuharrastajia ja kevät aurinko helli staijareita. Melkein tuli tälle reissulle ylipukeuduttua ja pipo alkoi tuntua hätävarjelun liioittelulta. Harvinaista herkkua, sillä yleensä näillä reissuilla palellaan! Pukeutumisen tärkeyttä ei voi siis painottaa liikaa, kuten ei myöskään eväiden tasoa. Aina pitää muistaa ottaa mukaan vimpan päälle retkieväät ja isoin termospullollinen kahvia, niin ei iske retkieväskateus. Taitolaji olisi myös pitää kiikarit nenällä silloin, kun sitä kahvia hörppii, koska ainakin minun kohdallani on jokin kirjoittamaton sääntö, että jotain kivaa lentää ohi silloin, kun toisessa kädessä on leipä ja toisessa kahvimuki. Niin lauantainakin. Juuri kun olin istahtanut mukavasti alas alkoi kiikarikansassa säpinä. Muki maahan ja leipä retkijakkaralle ja ehdin juuri nähdä vuoden ensimmäisen ampuhaukan eli ampparin kiitämässä pellon yli. Päivän toinen mielenkiintoinen havainto oli selkälokki, josta tuli mukavasti myös vuosipinna. Nippelitriviana mainittakoon, että selkälokki on maailman suomalaisin lintu, sillä yli puolet sen nimirodun maailmankannasta pesii juuri suomessa.

22 asteen rengas auringon ympärillä on yleisin haloilmiö. Lauantaina tämä näkyi poikkeuksellisen hienosti kirkkaansinisellä taivaalla.

Kolmisen tuntia meni hurahtaen ja staijauksen loppumetreillä saimme vinkin, että lähituntumassa eräällä tuulihaukan pöntöllä olisi ollut liikettä. Viime vuonna vuoden ensipinna tinnusta tuli juuri Kanteleelta ja sitä hieman olin tältäkin reissulta toivonut. Ajoimme siis letkassa peltoaukeamaa pitkin, jossa muutamassakin ladon seinässä oli tuulihaukan pönttö. Pysähdyimme tielle ja jäimme kiikaroimaan. Töyhtöhyypät naukuivat pelloilla ja muutama kiuru lennähti yläpuolelta. Kottaraisia ja naakkoja. Kaukana taivaalla hiirihaukka ja korppi. Hetken aikaa tuulentallaaja antoi odotuttaa itseään, mutta sitten se lensi melkein meidän viereen, lekuutteli paikallaan, iski peltoon ja nappasi saaliin. Sen jälkeen se lensi pesäpöntön päälle istumaan. Melkoinen entré!

Kotimatkalle sai siis lähteä neljän uuden vuosipinnan kanssa (tundranhanhi, amppari, selkälokki ja tinnu). Viides tuli vielä kotimatkalta, kun meidän edellä ajava ystävä oli pysähtynyt peltotielle kiikaroimaan jotain rastasta. Vastavalo oli karsea, mutta kuvatarkistuksella yksivärisen harmaanruskean selän ja vaalean vatsan mustien pyöreiden täplien perusteella tästä kulorastas pinna. 

Kotimatka parani entisestään, kun silmäkulmassa vilahti jokin mielenkiintoinen pallukka silmäkulmassa kelon nokassa. Auto ympäri seuraavalta bussipysäkiltä ja tienlaitaan parkkiin. Hitaasti avasin ikkunan ja nappasin muutaman kuvan huhtikuisesta hiiripöllöstä. 

Päivän pinnat: töyhtöhyyppä, kiuru, kottarainen, hemppo, tintit, varis, harakka, naakka, metsähanhi, tundranhanhi, kanadanhanhi, kurki, laulujoutsen, ampuhaukka, tuulihaukka, hiirihaukka, korppi, västäräkki, sepelkyyhky, naurulokki, selkälokki, isolepinkäinen, hiiripöllö, kulorastas