TALWIKUU, JOULUKUU

Vielä 1600- luvun alkupuoliskolla joulukuuta kutsuttiin "talvikuuksi". Vasta kristinuskon saavuttua ja joulun vieton noustua kekrin ohitse vuoden tärkeimmäksi juhlaksi, muuttui vuoden viimeisen kuukauden nimitys joulukuuksi. Eteläisessä Suomessa joulukuun pitäisi olla syyssateiden laantumisen ja lumipeitteiden saapumisen aikaa. Koska minun muistikuvani joulukuulta ovat kovin vetiset, niin oli taas kaiveltava ilmatieteenlaitoksen tilastoja. Vuoden 2017 joulukuussa satoi keskimäärin 113 mm, kun viime vuonna lukema oli 18mm!

Valo oli niin vähissä joulukuun alkupuoliskolla, että tältä ajanjaksolta ei juurikaan julkaisukelpoisia valokuvia ole lintulaudalta. Joulukuun 1. päivän kohdalle olen lintulauta päiväkirjaan kirjoittanut: Yöllä on tullut paljon lunta, plussalla ja lisää sataa. Ruokinnalla käy kova vilske ja vilinä, tinttejä, rastaita, käpytikka, variksia ja kyyhkyt. Lumet sulivat kuitenkin nopeasti pois, kunnes 12. joulukuuta satoi toinen isompi lumimyräkkä! Vanhojen uskomusten mukaan joulukuussa ei vielä juuri ennusteltu lopputalven kelejä. Pikkulintujen ilmestyminen lintulaudalle tai koputtelemaan ikkunoihin tiesi kuitenkin lumipyryä. Tämän olen itsekin huomannut ruokintaa seuratessa. Säätiedotusta ei tarvitse katsoa, jos lintulaudan linnut yhtäkkiä kolminkertaistuvat. Se tietää varmaa tuiskua iltapäiväksi.

13. joulukuuta päiväkirjamerkintä: Lucia toi valon pohjolaan, kaunis aamu, vähän aurinkoa, kanadanhanhia lensi merelle päin. Iltapäivällä parkkipaikan isossa männyssä istui kanahaukka!!

Tuon haukkapäivän jälkeen ruokinnalta hävisivät kuusi kesykyyhkyä, orava ja minun fasupala! En nähnyt haukkaa mitenkään ruokailemassa tai saalistamassa, mutta naapurihallin päädyssä asuneet pulut ilmeisesti ottivat sen verran nokkiinsa, että muuttivat. Niistä ei ole näkynyt pihahdustakaan tuon päivän jälkeen. Oravalla kesti reilun viikon palata pihapiiriin ja fasutyttö saapui takaisin joulukuun 20. päivä.

Hieman ennen joulua havaitsin ruokinnalla tai sen läheisyydellä viisi hippiäistä! ja ne ovatkin nyt jokapäiväisiä vierailijoita. Kuusi- ja hömötiaiset taas katosivat joulua lähestyttäessä kokonaan? Häviämisen syy on edelleen täysi mysteeri. Ruokinnalla olen myös nähnyt muutamia urpiaisia ja peippoja satunnaisina vierailijoina. Perjantaina 22. joulukuuta ennen joululomia lensi pihan ylitse vielä noin viidenkymmenen kanadanhanhen parvi. Vuoden viimeinen pihahavainto tästä lajista.

Muutama päivä ennen joulua "leivoin" pikkuystävilleni jouluherkkua. Paketillinen suolatonta munkkirasvaa kattilaan sulamaan ja joukkoon pähkinärouhetta, auringonkukansiemeniä sekä pakkasesta syksyllä talteen otettuja pihlajanmarjoja. Sitten vain piirakkavuokaan ja parvekkeelle jäähtymään. Sen verran note to self  täytyy kirjata ylös, että jäisiä pihlajanmarjoja ei kannata kaataa pussista suoraan kuuman rasvan sekaan, koska se jäähtyy sekunnissa isoksi klöntiksi kattilanpohjalle. Tätä jouduin sitten "hetkisen" sulattelemaan ennen kuin pääsin kaatamaan massan vuokaan! Ensimmäisenä päivänä oli hieman tutustumiskankeutta tähän joulupiirakkaan, mutta pyhien jälkeen roikkui oksissa enää narut muistoina. Hyvin siis maistui tämä herkku pihapiirin linnuille.

Tilastollisesti ruokaa kului joulukuussa seuraavasti; neljä 1 kg talipötköä, 1,5 kg pähkinärouhetta, 4 kg auringonkukansiementä sekä iso joulusydän. Hieman ovat määrät kasvaneet talven kiristyessä, mutta nyt kun on isompi ruokinta-automaatti, niin ruokaa ei tarvitse lisätä päivittäin. Ensimmäinen punatulkku saapui ruokinnalle 27.12.

Ruokinnalla tai sen läheisyydessä vierailleet linnut joulukuussa: sinitiainen, talitiainen, kuusitiainen, hömötiainen, peippo, järripeippo, urpiainen, punatulkku, naakka, fasaani, harakka, kesykyyhky, puukiipijä, hippiäinen, mustarastas, käpytikka.

Pihapinnalintuja taivaalla; laulujoutsen, kanadanhanhi, kanahaukka, räksä, keltasirkku ja korppi, tilhi, närhi, varis

Muita luontohavaintoja; hangella pupun jälkiä ja papanoita.