PIHABONGAUS SYRJÄLÄSSÄ

Kuten eilisessä tarinoinnissa jo kerroinkin, niin meillä on jo jokusena vuotena peräkkäin ollut tapana viettää toinen pihabongaus päivä Kankkilassa seniorin kotitilalla suvun kesken. Täällä on mummini jo aikoinaan ruokkinut runsaan avokätisesti talvilintuja ja tätini on ansiokkaasti tätä perinnettä jatkunut. Tontilla on paljon suojaisaa kuusiaitaa, pensaikkoja, sembramäntyjä, kelottuneita puita, linnunpönttöjä, tontin reunusmetsää, avonainen puro ja peltoaukeita. Otollisessa maalaismaisemassa voi siis törmätä ihan mihin vain. Ja vaikka pihabongaustapahtuma ei ole mikään kilpailu, vaan sen tarkoituksena on kartoittaa ja kerätä tietoa talvehtivista linnuista, niin onhan se nyt vain suoraan sanottuna kiva mennä "bongaamaan" suoraan ikkunasta kahvittelujen ja herkkujen äärelle monipuolista lajistoa.

Sunnuntai aamu valkeni kauniin punertavassa auringonnousussa, mutta matkalla alkoi pyryttämään. Onnistuimme hieman karkoittamaan pyrytystä, mutta se seurasi meitä sittenkin Porvoosta Kankkilaan. Matkapinnana onnistuimme nappaamaan moottoritien varrelta kuusen latvasta piekanan. Varsinaisen bongauksen suoritimme noin kello 11-12 välillä.

Pikasilmäyksellä ruokinta kuhisee pikkuvarpusia. Niitä oli niin paljon, että ihan selvää lukumäärää ei tänään niistä saatu. Vähintään 60 oli meidän veikkaus. Pieni osa käy ruokailemassa maassa ja osa parvesta puikkelehtii kuusiaidan suojissa tai etupihan ruusupensaissa. Automaateilla vieraili sini- ja talitiaisia. Aina välillä muutama mustarastas kipitti rusinoiden perässä kuusiaidan suojista ruokinnalle. Harakoita ja naakkoja näkyi puiden latvoissa.

Viereisen omanepuun talipallohin lennähti närhi. Ja närhen jälkeen melko pian omenapuunoksaa suojana käyttävä käpytikka naaras niksautteli tulla runkoa pitkin alas ja lennähti talipötkölle. Fiikkasimme kahvia kiikarit nenillä. Kuusenoksien heiluminen sai minut valpastumaan ja löysin kiikareilla hippiäisen havunoksien suojista. Käpytikka vaihtui kauniisti vihreänsävyyn taittavaan harmaapäätikka naaraaseen. Tämä oli mieluisa vieras, vaikka tädin havaintojen perusteella tätä osasimme myös hieman odotella. Tontilla viihtyy myös hapäti koiras, joka tänään valitettavasti pysyi piilossa.

Vihdoin paikalle saapui myöskin kuusitiainen ja heti perään toinen. Naapurin koivikosta löysin kaksi punertavarintaista lintua, peippoja. Nämäkään eivät tulleet ruokinnalle, vaikka jäivät pihapuihin istuskelemaan. Talipötkölle lensi koiras käpytikka. Pikkuvarpusia tuli ja meni, mutta tänäänkään ei tähän joukkoon yhtään varpusta osunut. Ne ovat kuulemma Helsingissä!

Melko levotonta oli käyttäytyminen ruokinnalla, joten päätimme mennä ulos tarkastelemaan tilannetta. Punatulkku vihelteli kauempana, vihervarpunen lensi ylitse, varikset raakkuivat lähipelloilla ja kuulimme myös korpin. Olimme juuri kävelemässä navetalle päin, kun ylitse lensi kanahaukka. Lentosuunnasta päätellen päättelimme sen päivystäneen Koivumäen (tontin pienen koholla olevan koivusaarekkeen) puissa ja lähteneen lentoon, kun tulimme pihalle hääräämään kiikareittemme kanssa. Koska tontin reunoilta aukeaa peltoaukeamat, niin en voinut vastustaa kiusausta lähteä hieman katsomaan, että näkyisikö jotain peltokanalintuja. Melko pian havaitsinkin jotain hyvin kaukana keskellä peltoa. Kiikareissa se näytti vain punertavalta pallolta (Kaukoahan en tälle reissulle ollut tajunnut ottaa mukaan), joten jouduin rämpiämään pitkälle pohkeeseen olevassa lumihangessa ja yritin väistellä risuja ja juurakkoja sekä vältellä pahimpia kosteikkoja. Maasto kumpuili niin, että välillä lintu katosi kokonaan ja oli vain yritettävä päästä lähemmäs. Vihdoin kiikarietäisyydelle päästyäni totesin tehneeni melkoisen matkan -räksän takia..

Takaisin päin kulkiessa kuulimme vielä palokärjen ja hangelta kuvasin rusakon jäljet. Talvihangen jälkiä pitäisi opetella paremmin itsekin tuntemaan, joten tästä kilautin tekstiviestillä varmistuksen riistalaskentaa suorittavalle ystävälleni. Rusakon jälkiä, koska kintereen jäljet näkyvä selvästi. Metsäjänis on kooltaan pienempi ja jäljiltään sievempi. Aina oppii jotain uutta.

Nyt on päivän linnut raportoitu Pihabongauslomakkeen kautta. Huomasittehan, että nykyisin voi ilmoittaa myös pihalla nähtyjä muita eläimiä sekä hankijäljet. Harmikseni, en itse ottanut muita hankijälkikuvia, joten listaan sujahti tänä vuonna myös kaksi oravaa sekä rusakon jäljet.

Kokonaisuudessaan päivän lajimäärä kohosi 19! Viime vuonna luku taisi olla 13 ja tänä vuonna puuttuvia lajeja  olivat mm. puukiipijä, töyhtötiainen ja keltasirkku. Tänään oli kuitenkin hyvin lintuja liikkeellä, mutta epäilen myös, että kun omat taidot ovat kasvaneet, niin lajeja tunnistaa paremmin. Kaakanoita on päivä päivältä vähemmän!

Pihabongaus 2018; 1. pikkuvarpunen (n. 60) 2. käpytikka (2) 3. närhi (1) 4. mustarastas (3) 5. punatulkku (1) 6. sinitiainen (15) 7. talitiainen (6) 8. harakka (3) 9. naakka (15-20) 10. hippiäinen (3) 11. kuusitiainen (2) 12. peippo (2) 13. harmaapäätikka (1) 14. kanahaukka (1) 15. varis (2-3) 16. räksä (1) 17. vihervarpunen (1) 18. korppi (1) 19. palokärki (1).

Kotimatka huipentui seniorin spondehavaintoon surnia ululasta aka hipö hiiripöllöstä! Wau!