SILLISALAATTI, JOULUN RÄÄPPIÄISET

Nyt on ollut luvattoman pitkä blogihiljaisuus. Hiljaisuus ei niinkään johtunut joulunkiireistä tai juhlahumusta, vaan lähinnä siitä, että vaikka lintuja on käyty kiikaroimassa päivittäin, niin näillä valoilla valokuvia on ollut hiukan haasteellista saada! Ohtosen Kimmo sanoi kirjamessuilla hyvin uuden kirjansa haastattelun tiimoilta, "ei kuvia, ei tarinaa". Tältä se hieman itsestäkin aina tuntuu. Että jos ei saa otettua valokuvia, niin pelkkä tarina jättää jutun hieman valjuksi! Tuntuu, että viikkoihin ei ole saanut otettua hyviä valokuvia, vaikka kameraa on kannettu kaulassa joka reissulla. Kootaanpa tähän kuitenkin tällainen "sillisalaatti" joulunpyhien linturetkistä!

Perjantaina 22.12. oli työpäivän aikana jo vähän koko ajan toinen jalka menossa ovesta ulos joulunviettoon. Puoli kolmen aikaan tuli kiva wa-viesti viirusta, joka oli taas alle kilometrin päässä työpaikalta. Hihkaisin työkavereille "hyvät joulut ja heipat, viiru kutsuu", samalla kun kiskoin takkia päälle. Karjalaiskylän läpi huristelin tänään kaasu pohjassa ja toivoin, että auringonlasku, joka värjäsi taivaan kauniin punaiseksi olisi taustalla, kun saisin viirun kameran ruudulle! Aurinko laski kuitenkin kovin nopeasti ja kun pääsin mestoille oli jo ilta hämärtymässä. Tien vieressä näin toisen auton kyttäämässä ja arvasin heti, että oltiin samoilla asioilla. Tältä mieheltä sain tarkat koordinaatit, miltä langalta pöllö löytyi. Se oli vain kameralle tuskaisen kaukana. Odottelin hetken, mutta pöllö ei hievahtanutkaan. Onneksi ranskattaren pyörät liikkuvat ja ajelin hieman lähemmäksi. Huristellessa pöllö lensi peltojen pusikkoihin. Auto parkkiin linja-autopysäkin päähän ja männynrunkoon nojaten yksi onnistunut räpsy pöllöstä. Vuoden 193 lajipinna, oikein mukava joululahja itselle!

Aatonaatto oli pakko pyhittää joululahjojen ja -ruokien viimetipassa hankinnoille. Onneksi keli oli suorastaan surkea, niin ei hirveästi harmittanut se, että ei päässyt juoksemaan lintujen perässä.

Jouluaatto aamu valkeni pienessä pakkasessa ja kymmeneen mennessä aurinko paistoi taivaalta. Tällaista päivää ei kyllä hukattaisi sisällä istumiseen. Soitin seniorille ja kysyin, että lähdetäänkö vanhaan kaupunkiin kävelylle etsimään jouluaamun varpusta? Tuuli oli navakka ja tunki sitkeästi takin liepeiden alta iholle. Haimme tuulensuojaa sokkeloisilta pikkukujilta. Lintujen sirkutusta kuului siellä täällä, mutta harmillisesti lintujen ruokinnat sijaitsevat sisäpihoilla puisten aitojen suojissa. Ensimmäisellä ruokinnalla näimme tinttejä ja keltasirkun. Kävelimme eteenpäin ja orapihlaja-aidan suojissa oli parisenkymmentä pikkuvarpusta.  Surullista, mutta totta. Emme nähneet koko kävelyn aikana yhtään varpusta! Punatulkkuja, urpiaisia, variksia, naakkoja, puluja ja räkättejä löysimme kyllä.

Joulupäivän aamu valkeni yhtä kauniina kuin aattokin. Nukuin hieman pidempään ja huristelin kohti tikkametsää vasta puolen päivän jälkeen. Aamu-unisuus koitui kohtalokkaaksi, sillä minä missasin jouluaamun aamupalalla käyneen pikkutikan! 

Karjalaiskylän urpiaiset keikkuivat pellonreunustojen männynlatvustoissa punaiset tonttulakit päässä, kuin joulupallot. Sitkeästi olen täältä vuorihemppoa yrittänyt, mutta kun ei osu kiikareihin eikä ruutuun, niin ei vain osu. En silti lakkaa yrittämästä.. Tundranurpiaisia olen sentään jo parvesta oppinut erottamaan.

Yleensä "tikkiksessä" joutuu kyttäilemään lintuja ihan yksikseen, mutta nyt joulunpyhinä metsänreunassa oli lintuharrastajia kuin "pienellä torilla". Minä lyöttäydyin seuraan kuuntelemaan korvat höröllä viisaampien tarinoita! Muutaman tunnin aikana paikalla kävi käpytikka, harmaapäätikka, valkoselkätikka ja palokärki. Ruokinnalla puikkelehti tali-, sini- ja hömötinttejä sekä järrejä että peippoja. Joulukuun yllättäjänä risukoissa hyppelehti myös punarinta.

Vaikka oli aurinkoinen ja kaunis keli, niin en saanut jotenkin tältä päivältä kuvia otettua. Tuli keskitettyä enemmän turinointeihin ja tarinointeihin :)

Tapaninpäivänä ei sitten enää kelit suosineetkaan, vaan taivas roikkui taas harmaana. Se ei estänyt minua lähtemästä pikkuisen kyttäämään lintuja. Tikkiksestähän minä taas itseni löysin ja lähes samasta seurasta kuin edellisenäkin päivänä. Minä olin paikalla pikkutikan ja varpuspöllön toivossa, mutta molemmat pysyivät sitkeästi pois näköpiiristä. Tikat kävivät ruokailemassa tasaisin väliajoin ja kamerat raksuttivat sarjatulta. Minun kamerani raksautti kuvan silloin tällöin. 

Täällä nähdyn valkoselän myötä innostuin myös seuraamaan rengastettuja lintuja. Punainen värirengas on ensimmäinen, minkä ilmoitin Luomukseen ja mistä sainkin noin viikossa vastauksen, että kyseessä on vuonna 2015 syntynyt naaras, joka on pyydetty verkolla ja rengastettu 23.3.2017. Tämän kaunokaisen strategiset mitat olivat 105 g ja siiven pituus 150 mm. Kuvissa olen nähnyt käpytikoilla myös alurenkaita, mutta vaikka kuvat ovat suhteellisen tarkkoja, niin on näitä ihan mahdoton ainakin minun lukea.

Tällainen oli siis minun tämän vuotinen joululomani. Illat toki vietettiin perheen kesken jouluherkkuja syöden ja nautiskellen, mutta kaiken valoisan ajan olen pyrkinyt olemaan ulkona koirien kanssa tai  kiikaroimassa. Keskiviikkona palasin töihin, mutta tänään alkoi toinen miniloma. Vielä olisi pari päivää aikaa hankkia tämän vuoden pinnalistalle puuttuvia lintuja. Varpuspöllöä yritän varmasti ja nokkavarpunenkin pitäisi vielä listalle hoidella! 

Hyvää viikonloppua!

Joulunpyhien linnut: naakka, varis, harakka, sinitiainen, talitiainen, kuusitiainen, hömötiainen, hippiäinen, pikkuvarpunen, kesykyyhky, räksä, urpiainen, hemppo, tundranurpiainen, punatulkku, keltasirkku, piekana, isolepinkäinen, kanahaukka, käpytikka, valkoselkätikka, harmaapäätikka, palokärki, puukiipijä, järripeippo, punarinta, mustarastas, närhi, peippo, tilhi, korppi, fasaani, viirupöllö.