MARRASKUU, KEURIKUU, ROUTAKUU

Keurikuu, routakuu, marraskuu. Minulle kulunut marraskuu jää mieleen sateisena ja tasaisen harmaana. Tuntuu kuin vettä olisi satanut joka päivä ja kaamos kestänyt ikuisuuden. Usein tämä vain tuntuu siltä, joten päätin tarkistaa asian ilmatieteenlaitoksen sivuilta. Porvoota lähin havaintoasema taitaa olla Helsinki-Vantaan lentoasema, joten poimitaan luvut sieltä. Kuukauden keskilämpötila on ollut 2.7 astetta (verokki v. 1986-2010 / 0,4 astetta) ja vettä on satanut 108 mm (verrokki 1986-2010 / 73 mm). Talvi tuli kuukauden aikana kahdesti, mutta suli seuraavana päivänä pois. Marraskuun alussa taisi olla yksi "kova" pakkaspäivä, sääkalenterissani merkintä -7,8 astetta. Minun muistin syövereissä on yksi aurinkoinen päivä, jolloin ryntäsin välittömästi nauttimaan taivaalta tulevasta d-vitamiinista! 

Alkukuusta ruokinnalla vierailivat pääsääntöisesti sini- ja talitiaiset. Pikkuhiljaa lumisateiden myötä tulivat myös kuusitiaiset, parhaimmillaan jopa 5-6 kappaletta kerralla, ja kaksi hömötiaista. Aamun valjetessa ja iltapäivän hämärän alkaessa laskeutua käy laudalla päivän kuumimmat kuhinat. 

Marraskuun puolessa välissä ostin ensimmäisen kilon painoisen talipötköt ja kilo riittää pariksi viikoksi. Parhaimmillaan pötkössä saattaa roikkua kuudesta kahdeksaan lintua! Viime vuonna taistelin naakkojen ja harakoiden kanssa pelkässä langassa roikkuvasta pötköstä, se kun tuppasi yön aikana häviämään. Tänä vuonna luovutin ja olen ostanut verkon sisään laitettavia pötköjä. Tämä hieman huolestuttaa minua, koska pelkään, että lintu jää kiinni verkkoon ja menehtyy. Minulla ei sinällään ole mitään isompia lintuja vastaan eli saavat käydä ruokinnalla, kunhan eivät rohmua kaikkea heti mukanaan! 

Marraskuun yllätysvieraita ovat olleet peippo, järripeippo sekä pihassa viihtyneet urpiaiset. Urpiaisia en ole nähnyt varsinaisella ruokinnalla, mutta viihtyivät useamman päivän lintulaudan läheisyydessä. Nyt ne ovat hävinneet pihapiiristä ja luulen niiden liittyneen naapurissa olevan  Karjalaiskylän tuhatpäiseen urpiaisparveen. Järristä yritin useampana päivänä saada kuvaa, mutta se osoittautui varsinaiseksi järrinpääksi ja hävisi aina pihalta, kun yritin hiljaa hiippailla kuvausasemiin.

Kerroin jo lokakuun postauksessa, että tarkoituksena oli ostaa uusi ruokinta-automaatti. Luonto nopeutti minun hankintojani sillä yhtenä aamuna töihin tullessa huomasin, että automaatista oli mystisesti irroiteltu osia. Hmm. Terroristinttejä? Itse veikkaan kiintiöoravaani. 

Tälle pikkukurrelle on varattuna ihan omat pähkinät, mutta silloin tällöin houkutus käy vain liian suureksi ja on kiivettävä hentoisia oksia talipötkölle nakertamaan! Muutaman kerran olen sen myös nähnyt raottelevan ruokinta-automaatin kantta ja kourivan omatoimisesti pähkinöitä posket täyteen.

Uuden automaatin hankinta olikin sitten kinkkinen operaatio. Esteetikolle oli tärkeää, että lauta olisi kaunis ja käytännöllinen. Muovi ja rauta eivät minua puhutelleet. S-Gardenista löysin mielestäni kauniin laudan. Lauta oli pakattu siten, että sitä ei päässyt liikkeessä tarkemmin tutkimaan, mutta se ei näyttänyt ongelmaiselta. Pettymys olikin melkoinen, kun aloin sitä täyttämään. En tiedä, ehkä turvallisuussyistä, katon alle on tehty poikkipuinen paksu ristikko ja neljä täyttöaukkoa ovat melko pienet. Harmillista, koska automaattiin menee kerralla melko paljon jyviä. Nyt täytön joutuu suorittamaan paperikupilla, mihin olen taiteillut kaato nokan. Tuskastuttavan hidasta. 

Kiinnitin automaatin tukevaan oksaan puiden suojaan, kuinkas muuten kuin nipparilla. Ensimmäinen tintti tuli oksalle katselaamaan heti, kun sain automaatin paikoilleen. Tähän menee hieman enemmän siemeniä kuin edelliseen ja viime viikolla testasinkin, että koko viikon riitti syötävää ilman täyttöä. 

Tänä vuonna aloitin myös hieman pitämään kirjaa siitä, kuinka paljon ruokaa tällaisella pienimuotoisella ruokinnalla kuluu. Marraskuussa minun muutamien kymmenien lintujen parvi pisteli nokkiinsa; 4 kg kuorittuja auringonkukan siemeniä, 1 kg talinpötkön, 1 kg kokonaisia pähkinöitä (varattu kurrelle, mutta tintit vievät omanosuutensa) sekä kaksi kiloa rouhittua pähkinämursketta. Kuvissa joukossa on myös 1 kg säkistä erilaisia pieniä siemeniä, joiden ajattelin kelpaavan urpiaisille. Tintit tuntuvat siirtävän ne laudalta alas pähkinöiden tieltä. Onneksi ne taitavat kelvata minun fasaanitytölle, joka käy edelleen laudan alla ruokailemassa.

Ruokinnalla tai sen läheisyydessä vierailleet linnut marraskuussa; sinitiainen, talitiainen, kuusitiainen, hömötiainen, peippo, järripeippo, urpiainen, harakka, naakka, kesykyyhky, käpytikka, närhi, fasaani, puukiipijä, punatulkku, mustarastas, räksä. 

Pihapinnalistaan voisi lisätä vielä; laulujoutsen, pikkujoutsen, kanadanhanhi, varis, tilhi, korppi.