HEIJASTUKSIA PILVIJÄRVEN PINNALLA

Lintujen ja luonnon ohella yksi minun rakkaista harrastuksistani on taide. Jopa siinä määrin, että olen opiskellut avoimessa yliopistossa taidehistoriaa useamman opintoviikon verran. Jokunen viikko takaperin luin ensimmäisen kerran iltapäivälehdestä newyorkkilaisesta katutaitelijasta David Popasta, joka oli tehnyt metsään kahden puun väliin viritetylle kelmulle läpinäkyvällä spary-maalilla maalauksen. Jo tuolloin ajatus tämän luonnossa sijaitsevan taiteen näkemiselle kutkutti, mutta paikka oli kaukana. Ilokseni huomasin kuitenkin marraskuun alussa lehtiartikkelin, jossa kerrottiin, että samainen herra on tehnyt maalauksen myös Sipoon Pilvijärvelle. Vain parikymmentä kilometriä kotiovelta. Varsinaista nimeä tällaisella taiteella ei ole, mies itse on miettinyt nimeksi Adventure art- nimikettä, mikä mielestäni kuvaa tätä hyvin. Taideopiskelijana kuvailisin tätä muraalin yhdistämisellä eräänlaiseen maataiteeseen.

Naputtelemalla navigaattoriin osoitteen Möträskintie 68 tulee vastaan tilava parkkipaikka, mistä on jokusen minuutin kävelymatka tällä herkälle ja kauniille järven pintaan heijastuvalle maalaukselle. Täysin uniikki luontokokemus, joka todellakin kannattaa käydä paikan päällä katsomassa.

Meidän ihastellessa taideteosta paikalle ilmestyi myös paikallisia, joilta kuulimme, että koko järven ympäri kulkee luontopolku. Koska aamu oli vielä aikainen ja aurinkokin mukavasti pilkisteli pilvien välistä päätimme lähteä katsastamaan millainen luontopolku olisi kyseessä. Itse en ollut paikasta mitään ennakkotietoja katsonut, koska ajattelin, että kävisimme katsomassa maalauksen ja lähtisimme kotimatkalle. En todellakaan osannut kuvitella miten hienon luonnon ja maisemien keskelle olimmekaan päätyneet! Seuraamalla sinisiä puihin ja kiviin maalattuja merkkejä luonnon mukainen polku mutkittelee kauniissa metsämaisemissa. Ensimmäisenä tuli vastaan hyvässä kunnossa olevat pitkospuut, josta aukeaa jo kaunis näkymä järvelle. Siellä täällä järven pinnalla oli ohutta riitettä, joka välkehti auringossa ja lipui hiljalleen veden väreillessä. Luonnon omaa taidetta.



Polkuja mutkitteli pitkin rantaviivaa ja valitsimme aina lähimmän rannantuntumassa olevan polun. Jossain vaiheessa havaitsin, että emme enää nähneet sinisiä merkkejä, mutta jatkoimme matkaa. Iloisia ihmisiä tuli harvakseltaan vastaan ja mitään suurempaa eksymisvaaraa täällä ei ollut, vaikka hieman merkityltä polulta poikkeisikin. Melko pian nousimme ensimmäiselle kalliolle. Aurinko lämmitti niin, että toppatakki tuntui suorastaan hätävarjelun liioittelulta ja pipo oli kiskaistava päästä. Kalliolta aukesi näkymä koko järvelle ja polun vieressä oli lähes pystysuora noin viidentoista metrin kallionseinämä alaspäin. Täällä oli myös retkipöytä minkä ääressä hieman istuimme ja huilasimme jyrkän nousun jälkeen. Järvenselälle katsellessa ihastelimme kuinka tuuli tarttui veden pintaan ja leikitteli sen kanssa muodostaen erilaisia kuvioita. Näin jälkikäteen harmittaa, että tuota ei tullut videolle kuvattua!


Tässä vaiheessa meiltä hävisi kokonaan polku ja tie alaspäin liukkaalla kalliolla ei houkutellut. Lähdimme kiertämään metsänpuolelle vieviä polkuja ja pikkuhiljaa olimme jälleen matkalla alaspäin. Metsä muuttui aarniometsämäiseksi. Isoja harmaita keloja ja konkelossa olevia valtavia honkia. Notkelman pohjalle tultaessa metsämaisemaa halkoi pieni hiljalleen soliseva metsäpuro. Yritimme ensin jatkaa matkaa hieman kauempana rannasta, mutta vastaan tuli melko suuri kosteikko. Takaisinpäin muutamasata metriä ja kohti rantaa. Täältä polku nousi seuraavalle kalliolle.



Ylöspäin kiivetessä kuulimme laulujoutsenten lähestyvän. Tämä sai ripeyttämään askelta ja näimme juuri ja juuri kuinka viisi laulujoutsenta ylittivät järvenselän. Kaunista. Silokallioilla hengähdimme taas hetken ja löysimme selkeästi lepäily tarkoitukseen muotoutuneen puunrungon. Puunrunkoa vasten pötkötellessä oli hyvä hieman nauttia syysauringosta ja lepuuttaa selkää. Kovin kauaa tässä ei kuitenkaan kerennyt makoilla, sillä metsän puolelta kuului kova sirkutus. Pienellä alueella oli lintuja enemmän kuin koko alkuretken aikana! Sinitiaisia, talitiaisia, puukiipijä, kuusitiaisia, punatulkkuja ja töyhtötiainen!


Tältä kalliolta pääsimme hieman helpommin alas ja löysimme taas kuntopolun ja puihin merkityt siniset pallukatkin. Maasto kävi kovin kosteaksi ja pian vastaan tulivatkin uudet pitkospuut ja Flyenin suo. Vaikka kesä on ollut kostea, niin olivat nämäkin pitkospuut hyvin irti kosteikon pinnasta ja tästäkin pääsi eteenpäin kuivin jaloin. Pittoreski luhta suo sai kulkijat pysähtymään hetkeksi ja ihailemaan kaunista maisemaa.


Pian pitkospuiden jälkeen tulee vastaan kesäisin suosittu uimaranta ja täällä käsittääkseni on grillausmahdollisuus. Meillä ei ollut eväitä mukana ja nälkä kurni mahassa, joten jatkoimme matkaa reippaasti luontopolun viimeiselle etapille kohti meidän auton parkkipaikkaa. Tämän puolen poluilta näkee hyvin kuinka korkeilla kalliolla on hetki sitten seikkaillut!


Tästä suunnasta kulkiessa matkan loppupäässä vastaan tulee yksi polun kauneimmista osioista. Jyrkkää rinnettä laskeutuessa aloimme jo kuulla melko voimakkaasti solisevaa veden ääntä. Notkelman pohjalla virtaa Pilvijärvestä Sipoonjokeen laskeva kirkas laskupuro. Vesi kuohui ja solisi kivien välistä valkoisina pärskeinä. Oli hieman korotettava ääntä, jos halusi reissukaverin kanssa jutustella.

Tämä oli kaiken kaikkiaan todella hieno luontopolku ja tutustumisen arvoinen päiväretkikohde. Näin syksyllä kannattaa varautua siihen, että polulla on kosteita ja kuraisia kohtia. Me kiersimme nämä kuitenkin metsän kautta. Maasto ei ole mikään siloiteltu lenkkipolku vaan täällä pääsee kulkemaan ihan oikeita polkuja pitkin vaihtelevassa maastossa. Täällä oli kaikki, mitä voi luontopolulta toivoa; pitkiä pitkospuu osioita, ruovikkoa, kaunis järvimaisema, kallioita, näköala paikkoja, korkeuseroja ja haasteita, aarniometsää, avoluhta, rämettä, iloisena soljuvia puroja, kivilohkareita, keloja ja konkeloita, luonnonilmiöitä sekä linnustoa. Pilvijärvi yllätti positiivisesti.



Kommentit

Suositut tekstit