MUUTTOLIIKETTÄ

Lapinjärven luontoystävät järjestivät tänään syysmuuton seurantapäivän Heikinkylän Baggärretin sillankupeessa ja sinnehän tietysti Untuvikkokin suunnisti tasan kello yhdeksitoista! Sillan toisella puolella oli lupaavasti hanhia, joten auto parkkiin ja kaukoputken virittelyyn. Aamun viileys ja tuuli purivat ensi alkuun napakasti, mutta pikkuhiljaa alkoi aurinkokin pilkistämään. Pikakiikaroinnilla pellolta löytyi valkoposkihanhia, kanadanhanhia, metsähanhia sekä merihanhia. Muuttoliikettä oli koko ajan. Pieniä parvia nousi ja laski. Muutama vatsasta poikkijuovainen, hieman eritavalla ääntelevä, hanhikin lensi ylitse - tundranhanhia! Läheisissä pensaikoissa lenteli viherpeippoja ja kirvisiä.

Päivän toiveissa oli keskittyä petolintu muuttoon, mutta tunnin staijailun aikana ei kukaan ollut vielä havainnut yhtään haukkaa. Muutenkin linnusto oli hanhi painotteista, muutaman laulujoutsenen löysin hanhiparvien seasta lentämästä ja peltojen yli lensi peräkkäin viisi korppia.

Puoli yhden maissa koko hanhiparvi lehahti lentoon ja tuumasimme, että oli aika pakata tavarat ja siirtyä seuraavaan paikkaan. Lähdimme siis ajamaan hanhien perässä Teutjärven suuntaan. Kuulimme, että siellä sijaitsee myös lintutorni, joten olihan se lähdettävä katsastamaan, kun välimatkaa ei ollut kuin joitakin kilometrejä!

Ajelimme kultaisten viljapeltojen välissä ja yritimme löytää annettujen ohjeiden perässä perille. Muutaman kerran ajoimme pienesti pieleen, mutta hanhiparvia seuraamalla löysimme Teutjärvelle. Lintutorni kyltit tulivat kovin yllättäin ja ajoimme hieman pysäköinti levennyksen ohi. Päätimme ajaa eteenpäin ja kääntyä seuraavasta tienmutkasta takaisin päin. Matelimme hiljalleen eteenpäin, kun yhtäkkiä ojanpenkalta lennähti ylöspäin pienen rastaan kokoinen keltamusta lintu! Silminpistävä keltaisuus sai kummankin hengähtämään samaan aikaan - kuhankeittäjä! Tämä on taas niitä hetkiä, kun ei tiedä uskoako sitä mitä näkee?!?! kahdet silmät reagoivat välittömästi ja saivat saman näköhavainnon. Minä hyppäsin melkein liikkuvasta autosta sekä kamera, että kiikarit ojossa ulos, mutta lintu katosi keltaisten koivunlehtien sekaan. Uhrasimme tässä vielä puolituntisen lintua etsien, mutta emme nähneet talitinttiä ja käpytikkaa kummoisempia lintuja. Kuhankeittäjä muuttaa yleensä elokuun lopussa, joten siksi tämä havainto aikakin pistää havaintoa miettimään. Ympäristökin oli lehtopuu voittoista järvimaisemaa, joten se sopisi kyllä kuhankeittäjän elinympäristöön.

Kun auto oli parkissa alkoi Untuvikko senior tunkemaan karjalanpiirakkaa ääntä kohden ja minä suuntasin kiikarit ääntä kohden kohti kuusenlatvaa, jossa mukavasti pyrähteli käpylintuja. Kun tankkaus oli suoritettu nappasimme kaukoputken olalle ja suuntasimme polulle, joka johti kohti metsää. Jo tänne saakka kuului hanhien kaakatus ja lisää kaarteli järvelle päin koko ajan. Lintutornille johtavat useamman kymmenen metrin pituiset pitkospuut. Näitä on aina niin hauska kävellä. Näin syksyllä ne ovat vain petollisen liukkaat, joten varovaisuutta askellukseen!

Pienen metsäpätkän jälkeen järven edessä nousee pari kerroksinen lintutorni. Rappuset olivat melko jyrkät, mutta kaakatus kannusti kiipeämään ripeästi. Tornista aukeaa näkymä rehevälle pyöreähkölle melko isolle järvelle. Järviwiki kertoo, että pinta-alaa on 372 ha ja rantaviivaa vajaa 9 kilometriä. Järven keskisyvyys on ainoastaan 0,71 m ja syvin kohta noin 2,15 metriä. Järvi on myöskin luokiteltu lintuvesisuojeluohjelmassa kansainvälisesti tärkeäksi kohteeksi ja se on mm. kaulushaikaran ja ruskosuohaukan merkittävä pesintäpaikka. Alue on myös tärkeä varsinkin muutonaikana levähtäville hanhille, laulujoutsenille, kahlaajille ja muille vesilinnuille.

Kuulimme päivän aikana jo hieman huhua, että täällä olisi nähty punakaulahanhi ja sen perässä oli muutama muukin paikalle tullut. Tänään järvellä tähän aikaan oli armoton vastavalo ja kaukoputkella oli lähes mahdotonta yrittää hanhia vedestä zoomailla. Pääsääntöisesti järvellä oli kanukkeja ja valkoposkia ja lisää tuli koko ajan. Viisipäinen laulujoutsen perhekin uiskenteli heinämättäiden välissä. Vastarannalla kyhnötti jalohaikara. Eilen niitä oli ollut 6 tai 7!

 Lintuja tuli koko ajan niin paljon lisää, että oli suorastaan valinnan vaikeus siitä mihin suuntaan kiikareita kääntäisi! Minä napsin kuvia parvista ja näitä sitten suurennellaan talvi-iltoina ja etsitään sitä yhtä punakaulaa tai kiljuhanhea! Tornin alakerrassa joku laski lintuja ja tasaisin väliajoin kuului: siinä tuli taas tuhat hanhea, kaksi tuhatta hanhea! Kuviin on täysin mahdotonta saada kuvattua tätä massiivista muuttoliikettä, mikä tänään oli menossa. Kaakatus on korvia huumaava ja matkakuume tarttuu vähän itseenkin. Mielessä on silti haikeus, kun itse joutuu jäämään rannalle ruikuttamaan ja odottaa pitkä talvi taas kesävieraita..

Tarkkasilmäiset voivat tästä kuvasta etsiä jalohaikaraa! Siellä se on ruovikossa ja näkyy zuumaamattakin :)

Juuri kun olimme lähtemässä pois päin huomasivat muut tornilla olevat lähimetsikössä lenteleviä pyrstötiaisia! Pyrstötiainen on yksi minun suosikkilinnuistani ja sen näkeminen lämmittää aina. Kuvaa en onnistunut tuosta vikkeläpyrstöisestä pikkukaverista ottamaan tälläkään kertaan ja se jos joku juuri nyt harmittaa! Kaiken kaikkiaan tästä paikasta jäi todella miellyttävä kokemus ja lintuja oli runsaasti. Varmasti tulemme täällä käymään useamminkin, vaikka tämä ei kuulu oman seuran alueeseen.

Nyt kone kiinni ja iltapuuhiin! Huomenna herätyskello soittaa armottomasti hieman ennen viittä, jotta ehdin kello seitsemältä lähtevään veneeseen Söderskääriin! Malttaakohan sitä edes nukkua?!?!