AAMUN TULLEN AURINKO KIERÄHTI ITÄISELLE TAIVAALLE JA VÄHITELLEN KAIKKI ALKOI VAALETA.

Söderskär 60°06′33.6″N, 025°24′36.0″E

Kun minun puhelimeni hälytysääni, kuohuva meri ja lokkien kirkuna, pärähti sunnuntai aamuna ääneen hieman ennen kello viittä, ei aurinko ollut vielä lainkaan ehtinyt kierähtää itäiselle taivaalle! Ulkona oli sysimustaa, kun raahasin partakavereita aamulenkille. Kuudelta matten murut olivat mummulassa hoidossa ja kauan odotettu retki Söderskäriin alkoi. Moottoritiellä oli hiljaista ja usva peitti pellot. Kaikesta huolimatta näytti siltä, että oli tulossa kaunis syksyinen päivä. Puoli seitsemän jälkeen olimme Kalkkisaaren satamassa odottelemassa venekyytiä neljäntoista muun innokkaan lintuharrastajan kanssa. Osa oli tuttuja ja osa tuli tutuiksi päivän mittaan. Heti satamasta sai kirjata retkipinnalistaan rautiaisen, kalalokin, harmaalokin ja merimetson. Hieman ennen seitsemää alkoi ulapalta lähestyä pieni moottorivene kohti satamassa odottavia retkeilijöitä. Reput ja kaukoputket lastattiin kyytiin ja noin tunnin merimatka kohti Porvoon ulkosaaristoa alkoi!

Alkumatkasta pystyi vielä hieman kiikaroimaan, mutta mitä kauemmas rannasta pääsimme, niin sitä pomppuisemmaksi kävi matkamme. Ohitimme kyhmyjoutsenia ja meriveden pärskeisen ikkunalasin läpi näin kuinka merikotka kohosi pieneltä luodolta ilmaan. Valkoinen pyrstö hohkasi aamun kultaisessa auringonvalossa. Tämän jälkeen lintuja ei oikein enää pystynyt katselemaankaan, sillä ristiaallokko kävi melko kovaksi. Vaikka sää tuntui tyyneltä, niin vene keikkui aallokossa. Kipparimme kertoi, että lauantaina ei tällä veneellä olisi merelle ollut asiaa. Minä seisoin lähes koko matkan hytissä ja katselin edessä aukeavia maisemia. Tämä on ihan paras keino välttää merenkäynnissä mahdollinen keinuva huono-oloisuus. Pikkuhiljaa horisonttiin alkoi ilmestymään majakka, joka kohosi kaukaisuudessa. Söderskär. Vihdoinkin. Vielä viimeiset aallokot ja matkanteko tasaantui. Pikkuinen Ludde oli vihdoin satamassa.

Merituuli tuntui napakan kylmältä ja mietin tuliko sittenkin puettua liian vähän päälle. Pystytin kaukoputkea seinustalle johon ei tuullut ihan niin paljon. Kaukana kalliolla torkkui alli. Kivikoilla istuskeli lokkeja ja muutamia tyllejä kipitteli rantakalliolla. Lintumaailmassa tuntui olevan yllättävän hiljaista. Vihervarpusia ja västäräkkejä lenteli harvakseltaan ylitse. Kun aamun viileys alkoi saamaan yliotetta oli aika hieman jalkautua ja tutustua maisemiin.

Söderskär koostuu useista saarista ja luodoista. Uusgoottilainen majakka sijaitsee Majakkasaarella eli Mattlandetilla ja tämä meitä kiinnostava "lintupuoli"  on Luotsisaari eli Bastulandet. Karun kauniit sileät kalliot kutsuvat seikkailemaan. Yritin hiipiä hiljakseen kallioiden väleissä lintujen toiveissa, mutta lokkeja kummempia lintuja en onnistunut näin aamutuimaan näkemään. Kuvailin kallioita, jotka lämmittelivät aamuauringossa. Tähän aikaan syksystä kasvisto oli niukkaa. Muutamia heleän sinisiä orvokkeja sinnitteli vielä kallionkoloissa, vaaleanpunaiset kanervat kukkivat mättäinä siellä täällä. Kallion pinta oli hieman kostea ja askelta oli muistettava varoa. Ei saa astua märälle kivelle.

Palasin kaukoputken luo ja kokeneemmat näyttivät miltä kivikolta löytäisin suokukon ja kapustarinnan. Hyvin hyvin kaukana kipitti muutama "pingispallo", joista yksi oli pulmussirri! Ensi kosketus tuohon suloiseen vaaleaan lintuun tuli Sidebyn reissulla Porin Surffirannasta ja toivoinkin, että lintu tulisi tänään kuvausetäisyydelle. Toistaiseksi se pysytteli niin kaukana, että valokuvaussessioista oli turha haaveilla! Lohdutukseksi lähdin kaivelemaan eväsreppua ja juuri kun laskin kameran käsistä ja tungin toisella kädellä suuhun pizzaa ja toisella suklaata lensi muutaman metrin päästä varpushaukka! Armotonta sadattelua ja kipitys linnun perään. Ensi alkuun näytti siltä, että se olisi laskeutunut muutaman metrin päässä olevaan kalliosyvennykseen, mutta harmikseni se oli jatkanut matkaa kallioiden välistä. Päivän opetus. Älä laske kameraa käsistä.

Söderskärille järjestetään myös yleisöristeilyitä ja päätimme Untuvikko seniorin kanssa käväistä Majakkasaaren puolella ennen kuin paikalle tulisi muita. Välissä oli vain heiveröinen riippusilta, joka hieman sai jalat tutisemaan. Ensi ylitys oli kaikkea muuta kuin miellyttävä, mutta pikkuhiljaa päivän aikana sillan tutiseva jalkatuntuma tuli tutuksi.

Majakkaa lähestyessämme huomasin heinikossa liikettä. Lintu! Kiikareilla lintu osoittautui syyspukuiseksi kapustarinnaksi. Hiivimme hiljaa lähemmäs ja räpsimme valokuvia. Kapusta ei tuntunut meistä paljon välittävän. Sillä oli kiire etsiä matoja mahan täytteeksi! Välistä se pysähtyi sulkimaan itseään ja poseerasi kuin filmitähti.

Risteilijöiden lähestyessä rantaa siirryimme Luotsisaaren puolelle hieman keräämään tavaroita. Pulmussirri oli nyt tylli kavereidensa kanssa siirtynyt hieman lähemmäs ja minä lähdin hiippailemaan kohti rantaa kuvien toivossa. Matkalla kohtasin suloisen kivitaskun ja sitä kuvatessa oli sirri kadonnut.

Luotsisaareen tuli myös muita saaren vieraita ja kovasti kyselivät linnuista. Me seniorin kanssa kerroimme sen minkä osasimme ja lainasin kaukoputkea lintujen katseluun. Minä muistan aina, miten kivalta harrastuksen alkumetreillä tuntui se, kun pääsi jonkun kokeneemman harrastajan putken kautta ihailemaan lintuja ja olenkin päättänyt, että aina kun joku vain haluaa lintuja katsoa, niin minun Kauko ei lainaamisesta kulu.

Pian hipsimme itsekin takasin Majakkasaaren puolelle ja kävimme pikaisesti kurkistamassa majakan sisäpuolelle. Minun korkeanpaikan kammo tuli vastaan puisten kierteisten portaiden puolessa välissä, joten ihan huipun maisemia en itse päässyt ihailemaan. Majakassa on tänä kesänä ollut Tove Jansson aiheinen näyttely ja tarinan mukaan Söderskärin majakka olisikin ollut esikuvana kirjassa Muumipappa ja meri. Pittoreski majakkasaari on vuosien saatossa innoittanut muitakin taiteilijoita, sillä esimerkiksi Louis Pehr Sparre vuokrasi kala-aitan ateljeekseen maalatakseen lähellä merta. Runoilija Arvo Turtiainen on kirjoittanut myös runon Söderskäristä.

Ulos tullessa aurinko häikäisi. Oltiin jo pitkälti iltapäivän puolella. Vastarannalle oli kokoontuneet meidän lintuporukan valokuvaajat ja silloin kun useampi putki osoittaa samaan suuntaan on parempi alkaa ottamaan ripeitä askelia samoihin koordinaatteihin! Pulmussirri, muutama suosirri ja tylli olivat tulleet vihdoin kuvattavan matkan päähän. Minä istahdin sileälle kalliolle ja istuin liikkumatta pitkän tovin. Kamera räpsäsi tasaisin väliajoin valokuvaa. Hieman oli matka vieläkin pitkä, mutta onnistuin sentään muutaman kelvollisen kuvan ottamaan. Jostain syystä linnut viihtyivät lähes koko ajan pyrstö kuvaajaan päin ja ne väistelivät armottomasti pärskivää aallokkoa. Minun mielikuvissani olin jotenkin pitänyt pulmussirriä tylliä isompana, mutta nyt kun näin ne vierekkäin, niin kokoeroa ei juurikaan ole. Hieman nokkapokkaa tuntui linnuilla olevan ja aina välillä toinen kävi tuuppasemmassa toista.

Näiden saaren sulostuttajien lisäksi lintumaailmassa oli melko hiljaista koko päivän. Itse näin yhden ainoan hanhien muuttoparven, jonka peesissä oli neljä kurkea. Söderi ensikertalaista tämä ei varsinaisesti harmittanut, sillä nyt oli aikaa tutustua saareenkin. Niin kaunista, että sielua hiveli!

Kahden aikaan iltapäivällä oli jätettävä haikeat jäähyväiset ja noustava Ludden kyytiin kohti mannerta. Farewell Söderskär. Me näemme vielä <3

Otsikon sitaattilainaus: Tove Jansson