ON LÖYDETTÄVÄ RANTA, JOTTA VOI NÄHDÄ KAUAS
Koko viime viikko tuntui jotenkin rikkonaiselta ja vaikka kävinkin lähes joka ilta jossain ulkoilemassa on ollut rauhaton olo ja en ole oikein blogin kirjoittamiseenkaan osannut tarttua. Tuntui, että lintujakaan ei ole ollut näköpiirissä, mutta tänään kun menin istumaan yhdelle lempikallioistani merenrantaan alkoivat ajatukset taas selkiytyä. On löydettävä ranta, jotta voi nähdä kauas. Siinä kalliolla istuskellessa kun katselin kamerasta viikon valokuvia ja selailin havaintovihkoa, niin havahduin, että viikkohan on sittenkin ollut sangen mielenkiintoinen.
Maanantaina kävimme hieman ilta-ajelulla ja päädyimme ensin Åminsbyn patoalueelle. Täällä oli kymmenittäin haarapääskyjä ja miten ilmeikkäitä ne olivatkaan. Kuvia katsellessa huomaa, miten erinäköisiä saman lajinkin linnut voivat olla. Siinä ne istuskelivat sähkölinjalla ja katselivat merelle päin. Ajatella, että reilun kuukauden kuluttua nämä pikkuiset linnut ovat lentäneet jo Afrikkaan saakka!
Alkuviikosta alkoi jo lintuasemien ja lintujulkaisujen suunnasta tulla viestiä, että kahlaajien muutto on alkanut. Varsinkin sirrejä on nyt ollut jo runsaasti liikenteessä. Päätimme jatkaa siis vielä ilta-ajelua Emäsalon suuntaan, jos vaikka muutama kahlaaja olisi eksynyt Porvoon rannoillekin. Fågelboet on yksi minun ykkösrannoista ja jos sinne suinkin olisi lyhyempi matka, niin ajaisin sinne varmaankin joka ilta. Ilta-aurinko oli juuri parhaimmillaan, kun pääsimme paikan päälle. Lintumaailmassa oli suhteellisen hiljaista, joten tämä jäi hieman maisema-ajeluksi. Illan linnut; kalatiira, lapintiira, västäräkki, varis, kalalokki, harmaalokki, merimetso, haarapääsky, tervapääsky, rantasipi.
Tiistaina lähdin töiden jälkeen Pohjoisniityntornille katselemaan ruovikon elämää. Kova tuuli haittasi äänimaailman kuulemista, mutta muutamia pieniä kottaraisparvia pyrähteli ruovikon yläpuolella. Myöskin sinisorsia oli runsaasti liikekannalla. Ruovikon kaummiaisessa reunassa näkyi töyhtöhyyppiä, variksia sekä kanadanhanhia. Illan kruunasi nuolihaukka, joka tuli kuvausetäisyydelle tarkkailemaan iltapalatilannetta. Muutaman kerran se lensi ruovikon yli aiheuttaen hämmennystä, mutta palasi taas puunlatvaan istumaan. Itse kävin iltapalaksi nappaamassa vielä muutaman kuvan Länsirannalla häärivistä meriharakoista.
Keskiviikko ja torstai olivat sadepäiviä ja niistä ei juuri raportoitavaa olekkaan. Torstaina otin toiveikkaana kameran lenkille mukaan, mutta jouduin piilottamaan sen kesken lenkin takin suojaan turvaan rankkasadekuurolta!
Perjantai aamuna sää jatkui sateisena, mutta iltapäivällä taas selkeni. Koiren lenkityksen ja pienien päiväunien jälkeen reissureppu selkään ja ruovikkoon väijymään. Jätin auton parkkiin Sikosaareen menevälle tienvarrelle pienelle levikkeelle ja jalkauduin kävelemään. Ruokosirkkalintu jaksoi vielä siritellä kaislikossa ja viiksitimalien metalinen ping ping kuului useammastakin kohdasta. Muutaman kerran onnistuin näkemään linnun vilaukselta, mutta valokuvattavaksi nämä eivät tänään asettuneet. Olen kuullut, että tämän vuoden rengastussaldo oli useita kymmeniä poikasia, joten saamme varmasti jatkossakin nauttia näiden hauskan näköisten viiksivallujen seurasta Ruskiksella.
Kolmossillan kupeesta löysin kyhmyjoutsen perheen, jota olen jo aikaisemminkin blogissa kuvannut. Nyt untuvikot ovat jo teini-ikäisiä kaunokaisia. Hieman tuli emoilla sangen äänekästä sanomista, kun olivat siltaa alittamassa ja havaitsivat minun seisovan suoraan yläpuolella. Ihminen siirtyi hieman syrjään ja matka pääsi jatkumaan. Elokuun pehmeä auringonvalo tuo ruovikkoon jo ripauksen syksyä.
Täydellisessä maailmassa tässä olisi myös kaunis kuva ilta-aurinkoon lentävästä jalohaikarasta, mutta koska vastavalo oli niin järkyttävä, en onnistunut saamaan tämän illan kirkkaana loistavasta päätähdestä yhtään kelvollista kuvaa. Kaihoten katsoin kun se kiersi vastarannan suuntaan.
Ei siis liene yllätys, että lauantai aamuna tuli lähdettyä sinne vastarannalle väijymään! Rannalle päästyä tuli hieman yllätyksenä, miten kova tuuli tänään olikaan. Tämän päivän merisää kertoo, että tuulen nopeus on ollut Porvoon rannikoasemilla 10-12 m/s, mutta minusta puuskissa tuulen nopeus tuntui vähintään tuplalta. Kuvaaminen käsivaralta oli oikeastaan mahdotonta. Puuskainen tuuli sai tasapainon heilumaan ja kamera hyppelehti tuulenpuuskien mukana. Tyydyinkin siis lähinnä kiikaroimaan. Ekuddenin rantahavainnot: sinisorsa, kalatiira, räyskä, rantasipi, haarapääsky, tervapääsky, varis, harmaahaikara, merikotka, kalalokki, harmaalokki, västäräkki, pari kahlaajaa lennossa (vikloja?)
Maanantaina kävimme hieman ilta-ajelulla ja päädyimme ensin Åminsbyn patoalueelle. Täällä oli kymmenittäin haarapääskyjä ja miten ilmeikkäitä ne olivatkaan. Kuvia katsellessa huomaa, miten erinäköisiä saman lajinkin linnut voivat olla. Siinä ne istuskelivat sähkölinjalla ja katselivat merelle päin. Ajatella, että reilun kuukauden kuluttua nämä pikkuiset linnut ovat lentäneet jo Afrikkaan saakka!
Perjantai aamuna sää jatkui sateisena, mutta iltapäivällä taas selkeni. Koiren lenkityksen ja pienien päiväunien jälkeen reissureppu selkään ja ruovikkoon väijymään. Jätin auton parkkiin Sikosaareen menevälle tienvarrelle pienelle levikkeelle ja jalkauduin kävelemään. Ruokosirkkalintu jaksoi vielä siritellä kaislikossa ja viiksitimalien metalinen ping ping kuului useammastakin kohdasta. Muutaman kerran onnistuin näkemään linnun vilaukselta, mutta valokuvattavaksi nämä eivät tänään asettuneet. Olen kuullut, että tämän vuoden rengastussaldo oli useita kymmeniä poikasia, joten saamme varmasti jatkossakin nauttia näiden hauskan näköisten viiksivallujen seurasta Ruskiksella.
Kolmossillan kupeesta löysin kyhmyjoutsen perheen, jota olen jo aikaisemminkin blogissa kuvannut. Nyt untuvikot ovat jo teini-ikäisiä kaunokaisia. Hieman tuli emoilla sangen äänekästä sanomista, kun olivat siltaa alittamassa ja havaitsivat minun seisovan suoraan yläpuolella. Ihminen siirtyi hieman syrjään ja matka pääsi jatkumaan. Elokuun pehmeä auringonvalo tuo ruovikkoon jo ripauksen syksyä.
Ei siis liene yllätys, että lauantai aamuna tuli lähdettyä sinne vastarannalle väijymään! Rannalle päästyä tuli hieman yllätyksenä, miten kova tuuli tänään olikaan. Tämän päivän merisää kertoo, että tuulen nopeus on ollut Porvoon rannikoasemilla 10-12 m/s, mutta minusta puuskissa tuulen nopeus tuntui vähintään tuplalta. Kuvaaminen käsivaralta oli oikeastaan mahdotonta. Puuskainen tuuli sai tasapainon heilumaan ja kamera hyppelehti tuulenpuuskien mukana. Tyydyinkin siis lähinnä kiikaroimaan. Ekuddenin rantahavainnot: sinisorsa, kalatiira, räyskä, rantasipi, haarapääsky, tervapääsky, varis, harmaahaikara, merikotka, kalalokki, harmaalokki, västäräkki, pari kahlaajaa lennossa (vikloja?)
Kommentit
Lähetä kommentti