LINTUMESSUT 2017

Birlife Suomi ja Lintuvaruste järjestävät vuosittain Helsingissä lintumessut, joissa lintuharrastaja voi tutustua tärkeimpiin lintuharrastusvälineiden maahantuojiin, lintuyhteisöihin, luontomatkoihin ja tapahtumiin. Useampana vuonna on tänne ollut tarkoitus mennä, mutta vasta tänään tuli ensimmäistä kertaa päästyä lintumessuilemaan.

Olimme hieman ajoissa, joten messut alkoivat nokipannukahveilla. Kymmeneltä kuuntelimme luontotoimittaja Paul Segesvärdin avauspuheenvuoron sekä rengastustoimiston johtajan Jari Valkaman puheenvuoron. Suomessa on rengastettu 104 vuodessa lähes 12 miljoonaa lintua! Melkoista!

Itselle yksi mielenkiintoisimmista kojuista oli Luomuksen eli Luonnontieteellisen keskusmuseon ständi, missä kerrottiin mm. lintulaskennasta ja oli mahdollisuus osallistua leikkimieliseen rengastustunnistus kilpailuun. Kojulla oli mm. täytetty lapinpöllö sekä muita lintuja, joita käytetään apuna rengastusharjoittelussa. Luomuksen toiminnasta ja lintulaskennoista Untuvikkona opiskelee hieman lisää ja tutustuu ensitalvea silmälläpitäen varsinkin ruokintapaikkaseurantaan.

Seuraavaksi yritimme kuikulla television ja radion luonto-ohjelmistakin tutun Urpo Koposen pönttöpöydälle, mutta muutamaa muutakin kiinnosti sanavalmiin pönttönikkarin tarinat. Tämä luontomies on rakentanut pönttöjä 70 lintulajille ja kotiseudullaan Kotka-Hamina-Kouvola-Loviisa-Pyhtää akselilla miehellä on parisen tuhatta linnunpönttöä alueen metsissä! Jos haluaa pihapiiriinsä jonkun tietyn linnun pesimään kannattaa kuunnella Koposen neuvoja.

Kun messuteltat oli koluttu kävin ilmoittautumassa Tringan kojulla tunnin mittaiselle linturetkelle Viikin Vanhankaupunginlahdella. Matkaan lähti parikymmentä lintuharrastajaa kiikarit kaulassa. Muutaman sadan metrin jälkeen vastaan tulivat heti pellot, mitkä olivat täynnä valkoposkihanhia ja lisää näytti tulevan koko ajan. Välillä ruohikosta nousi ylös myös pieni parvi, joka koostui kottaraisista ja suokukoista.

Matka jatkui hyvin hoidettuja hiekkateitä pitkin, minkä ympärillä lehmät laidunsivat. Täällä kävellessä ei ihan heti uskoisi, että olemme pääkaupunkiseudulla. Minusta on hienoa, että tällainen alue on saatu säilytettyä.

Seuraavaksi pysähdyimme pienen kukkulan päälle tähyilemään petolintuja. Tästä pikahaviksina mm. muuttohaukka, hiirihaukka ja merikotka! Sillä välin kun ihmiset olivat kiikarit nenällä katse kohti taivasta oli portille tullut meitä ihmettelemään melkoinen yleisö!

Poistuimme hiljakseen toiseen suuntaan ja pian oppaamme huomasi ohdakkeissa tiklejä. Ja seuraavaksi katselimme kaukoputken läpi pellossa kyhmyilevää kiurua. Yksi retkeläisistä havaitsi kanahaukan ja kaukoputki käännettiin toiseen suuntaan. Sinne se lensi lähimetsän isoon koivun oksaan istumaan ja kerkesimme sitä kaikki kaukoputken läpi katselemaan. Melkoinen paikka nämä Etu-Viikin pellot ja Vanhankaupunginlahti. Mielessä kävi jo seuraavan reissun suunnittelu.

Tunti meni niin nopeasti, että kertaakaan ei kerennyt kelloon katsoa. Lopuksi pysähdyimme vielä navetan kupeeseen katselemaan ratsastuskentän vierustan lintuja. Siinä rupatellessamme suoraan yläpuoleltamme tuli kuin rakettina hiirihaukka, jolla selkeästi oli lounas mielessä. Mahtava suora kiito siivet supussa kohti saalista, kuin ohjus. Valitettavasti saalis jäi tällä kertaa saamatta. Hieno lintukävely kerrassaan. Kiitos Tringa ja opas!

Autolle kävellessä tuli vielä tehtyä pika pysähdys Foto Fennican teltalla. Olen koko kesän raahannut kaukoputkea olalla, mutta nyt päätin panostaa Sidebyn linturetken lähestyessä kantoreppuun. Kulkee sitten putki päivän reissuilla hieman mukavammin mukana. Mukaan messuesitteiden lisäksi tarttui myös Markus Varesvuon signeerattu valokuvateos Valokuvia linnuista. Siinä on hetkeksi iltasatuja Untuvikolle.

Lintukävelyn pinnalista: valkoposkihanhi, suokukko, kottarainen, varis, harakka, naakka, västäräkki, keltavästäräkki, tikli, hemppo, varpunen, pikkuvarpunen, merikotka, hiirihaukka, kanahaukka, kiuru, muuttohaukka, ruskosuohaukka, haarapääsky ja sepelkyyhky.