KYYHKYSJAHTI

Se tunne, kun bongausreissu tuottaa eldekan ja vuodarin! Hyvin tyypillinen facebook status minulle päivänä, jolloin olen onnistunut näkemään jotain äärimmäisen mielenkiintoista. Avataanpa hieman tuota lausetta niille, ketkä eivät vielä ole vihkiytyneet harrastuksen sanastoon. Usein jos minulta kysytään harrastuksia, niin vastaan, että lintubongaus. Yleensä tuo bongari kertoo enemmän kuin lintuharrastaja. Kuulijalle on heti selvää, että "ahaa.. se hieman kahjo tyyppi, joka ajelee jopa satoja kilometrejä nähdäkseen jonkun linnun pyrstösulat ja kävelee kiikarit kaulassa aina kun poistuu kotiovesta". Bongaamisella tarkoitetaan kuitenkin sitä, että mennään johonkin tiettyyn paikkaan esimerkiksi vihjeen perusteella katsomaan jotain tiettyä lintua. Bongaajat myös kirjaavat havaintonsa ylös ja pitävät erilaisia listoja kuten elämänpinnalista (eldekat tai elikset) ja vuodarilista (vuosipinnalista eli vuoden aikana nähdyt linnut). Minäkin joskus harrastuksen ihan alkuaikoina mietin, että mihin niitä kaikkia listoja tarvitaan, mutta kyllä niitä on alkanut itsellekin kertyä: eldekalista, vuodarilista, kotipihalista, duunipihalista, syrjälälista, piilopirttilista ja tietysti erilaiset retkipinnalistat.

Itse saan bongausvinkit yleensä Tiirasta tai sitten omasta lintuyhdistyksestä. Lintuyhdistykseen liittymisen jälkeen omat listat lähtivät räjähdysmäiseen kasvuun. Useampi silmä näkee enemmän ja kerkeää useampaan paikkaan. Omin avuin se lintu on kuitenkin siellä paikan päällä yleensä löydettävä, joten jännitys säilyy usein loppuun saakka.

Tänään lähdimme jo vuorokauden vanhan vinkin perässä ajeleman useamman kymmenen kilometrin päähän. Lintu oli nähty muutamana päivänä ja merkitty p eli paikallisena, joten toiveita oli se vielä tänäänkin nähdä. Auto parkkiin kohteeseen ja jalkautuminen pienen maalaiskylän keskiöön. Turkinkyyhkyjä on Suomessa parisen sataa, joten ihan jokapäiväinen tuttavuus tämä ei ole. Lintu viihtyy Etelä-Suomen ja Pohjanlahden rannikkoseuduilla puistoisissa kartanomaisemissa, jotka sijaitsevat lähellä viljatiloja. Paikkalintuna tämä usein pysyttelee lähellä synnyinseutujaan.

Alue oli puistikkomainen, jossa sijaitsi paljon taloja. Hieman arastutti kiikaroida pihapuita, mutta mukavasti kyläläiset morjestivat ohi ajaessaan. Ensi vaikutelma oli pienoinen pettymys, sillä maisemassa ei näkynyt kyyhkyn kyyhkyä! Hetken bongailun jälkeen oli hieman pyydettävä apuja ja kyseltävä hieman tarkempia koordinaatteja. Löydettiin talo, minkä pihapuissa turkinpulu oli viihtynyt eilen ja pyörittelimme päitä niin, että huimasi! Lopulta kävelimme bussipysäkin varjoon tuumailemaan, mitä seuraavaksi. Eikö se nyt vain voinut istua sähkölinjalla niin kuin kaikki muutkin kyyhkyset. (Tänään oli tarjolla muuten niitä korppejakin, mitä ei koskaan näy silloin kun lähtee korppiretkelle!)

Hetken istuskelun jälkeen päätin käydä vielä kerran kiikaroimassa kyseisen tieosuuden puiden oksat. Nyt kun lehtipuut ovat vielä täydessä lehdessä, niin tuntui aika mahdottomalta ajatukselta löytää lintu, jos se puussa istuisi. Olin jo laittamassa kiikareiden suojuksia päälle, kun katse puoli huolimattomasti osui kummasti pullottavaan oksan tynkään. Kävelin jo sen ohikin ajatellen, että pahkura se vaan on, mutta pyyhkäisin nyt kuitenkin suojukset pois ja tarkensin kiikarit pahkaan. Ja siinähän se istuskeli. Ja oli istuskellut varmaan koko ajan, kun olimme sen ohi kävelleet. Useamman kerran. Hieman piilossa männyn oksien suojassa, mutta melkein silmien korkeudella. Ensimmäiset kuvat tuli kuvattua niin kädet täristen, että ne ovat ihan epäskarppeja. Onneksi linnulla ei tuntunut olevan mihinkään kiire, joten saimme napsittua useamman kuvan.

Turkinkyyhky eroaa väritykseltään selkeästi sepel- ja uuttukyyhkystä. Se on uuttukyyhkyä pienempi ja solakampi hiekanharmaa lintu. Kaulassa on mustavalkea sepel ja silmän värikalvo on punainen.

Lintu ei tuntunut meistä ja kameran klikkailuista juurikaan välittävän. Ohiajava auto sai sen kuitenkin valpastumaan ja hetken päästä se lehahti hieman suojaisampaan puuhun istumaan. Me heitimme yläfemmat ja lähdimme hymyssä suin kävelemään autolle. Haaveina oli kotimatkalla kuvata vielä sepel- ja uuttukyyhkyjä, mutta lieneekö sitten tämä metsästyskauden alkaminen saanut linnut piiloutumaan? Ajelimme kotiinpäin maisemareittiä ja ainoastaan muutama sepeli oli pikaisesti ilmassa. Myöskään kottaraisparvia ei näkynyt. Petolintuja näimme useamman ajaessa, mutta ihan ei taidot vielä riitä näiden tunnistamiseen vauhdissa.

Matkapinnat: turkinkyyhky, sepelkyyhky, naakka, varis, harakka, korppi, kanadanhanhi (noin 30-40 kpl pellolla), tuulihaukka, tervapääsky, haarapääsky, tikli, hemppo, västäräkki, kalalokki