KUN JUHLAPUVUT RIISUTAAN...

Jos keväällä yhtään oli sellainen olo, että kyllä tämä lintujen tunnistus alkaa pikkuhiljaa sujua ja minusta kelpo bonggarinplanttu kuoriutua, niin kyllä karisi tänään harhaluulot, kun pakkasin kaukoputken kiikareiden seuraksi autoon ja hurautin Kodderin lintutornille. Minä olen nimennyt tämän Koddervikenin lentokentäksi, sillä keväällä tänne tulevat ensimmäiset linnut ja pian jäällä on satoja, ellei jopa tuhansia lintuja. Ensimmäisinä saapuvat laulujoutsenet, pikkujoutsenet, hanhet, kanukit, lokit ja sinisorsat. Pikkuhiljaa lahden sulaessa ilmestyy muitakin lintuja. Jään päällinen on kuin lentokentän saapuvien lentojen aula, missä on eri kansalaisuuksia ja kulttuureja, jatkuvaa äänien kakofoniaa ja ilmassa on pientä odotuksen innostusta, jännitystä matkasta.. kuten siellä lentokentälläkin. Siksipä täältä on keväällä hyvin vaikea pysyä poissa. Minun työpaikalta on vain muutaman minuutin matka tälle lintutornille, joten keväällä tuli useammankin kerran viikossa käytyä syömässä eväät tornilla ja kiikaroida samalla päivän tulokkaat. Nyt syksyn tehdessä tuloa näyttää samalle lentokentälle kerääntyvän myös lähtevien lennot.

Vielä elokuun alussa rannoilla lymyili harmaahaikaroita ja muutaman kerran onnistuin täällä sen jalohaikarankin näkemään. Kyhmyjoutsenpari kasvatti kahta poikastaan. Muutamia sinisorsia suki itseään vedenpinnan yläpuolella olevilla kivillä tai puolisukelsivat ruokaa, niin että valkoinen pyrstö keikkui. Elämä oli leppoisaa pienen lahden poukamassa.

Nyt viikon sisään on tilanne muuttumassa. Ensin sinisorsia tuli muutama lisää ja nyt niitä on muutama sata. Tarkempi tiirailu kaukoputkella paljasti muutaman harmaasorsan, telkkiä, haapanoita, kanukkeja ja tekisi mieleni sanoa punasotkankin, mutta tästä en uskalla itselleni vieläkään vuosipinnaa kirjata.

Vesilinnuilla kevään hääpukua kutsutaan myös juhlapuvuksi. Esimerkiksi sinisorsat viettävät kesän ja loppusyksyn hyvinkin vaatimattomassa peruspuvussa ja koiras ja naaras muistuttavat paljon toisiaan. Ainoastaan pienistä yksityiskohdista, kuten esimerkiksi jalkojen ja nokan väristä voi päätellä sukupuolen. Täytyykö sanoa, että tällainen vaatteiden vaihto ei yhtään helpota Untuvikon tunnistuksia. Itsekriittisenä epävarmat tunnistukset eivät päädy pinnalistalle. Punasotka tuntuu olevan tämän vuoden kompastuskivi näissä vesilinnuissa ja koska se jäi keväällä näkemättä, niin tässä peruspuvussa sen tunnistaminen on haastavampaa. Koiras sulkii jo kesäkuussa juhlapuvun peruspukuun ja sen musta rinta ja peräosa muuttuvat ruskeankirjaviksi. Myöskin koiraan punaisena hohtava silmän värikalvo haalistuu punakeltaiseksi.

Viikonloppuna katselin tunnin verran ilmeisesti nuorien ruskosuohaukkojen lento- ja saalistusharjoituksia sorsaparven yläpuolella. Nälkä ei tainut kurnia näiden haukanpoikien mahassa, sillä mitään todellista saalistamisyritystä ei tuntunut olevan. Kunhan härnäsivät parven muutaman kerran lentoon. Untuvikkona oli hieman sydän syrjällään sorsaparkojen puolesta, vaikka ei nämä aikuiset linnut taida ihan ruskiksen ruokaa ollakkaan.

Tämän päivän tilanteesta voisi sanoa, että sorsalintuja oli vähemmän, mutta kanadanhanhia selkeästi enemmän. Myöskin taivaanrannassa kaakatti muutama pieni valkoposkihanhi parvi matkalla etelään päin. Kyhmäriperhe tuntuu viihtyvän sorsaparven seassa. Muita mielenkiintoisia havaintoja tälle päivälle mm. harmaahaikarat, merilokki ja räyskä.

 Kotimatkalla poikkesin vielä pienvenesatamassa, mutta tänään siellä ei ollut muita lintuja kuin yksi västäräkki ja purjeveneiden ympärillä suhahtelevat haarapääskyt.

Illan hämärtyessä elokuun pehmeän lämpimät värit värjäsivät taivaan. Kaupunkiin päin ajaessa vastaan tuli vielä kolme tuulihaukkaa, jotka istuivat puiden oksilla hakkuuaukean reunoilla Tämä meren läheisyys oli jotenkin "väärä paikka" tinnulle minun mielikuvieni mukaan, joten hetki meni ennen kuin näinkin tutun linnun tunnistin ilta-auringon kajossa. Ainakin yksi näistä taisi olla tämän kesän poikanen. Tinnun kuvia, hyviä unia <3