SYDÄNMAA JA RAKOKALLIO

Vihdoin oli tänään sää sellaisen oloinen, että uskaltaisi lähteä kotikontuja pidemmälle tutkimusmatkailemaan. Niinpä pakkasimme reissureput ja suuntasimme jälleen Anttolan puolelle, missä tuntuu nämä Mikkelin retkeilyhelmet sijaitsevan. Rakokalliolle ja Sydänmaan alueelle on kantatie 62 ihan hyvät opasteet, mutta pysäköintialueella jouduimme hieman arpomaan mihin suuntaan lähdemme. Paikalla on iso kyltti nuolineen Rakokallio 1,2 kilometriä, mutta jotenkin me eksyimme jollekin vanhalle polulle ja teimme noin tunnin ylimääräisen reitin lähes umpimetsässä. Palasimme takasin samoja jalanjälkiä ja vasta nyt osui pysäköintialueella silmiin selvä polku, mutta kyltissä luki jotain tervanpoltosta. Tämäkin kyltti oli pensaikon suojissa siten, että sitä ei kokonaan näkynyt pysäköintialueelle.

Lähdimme kuitenkin sitkeästi yrittämän vielä tätä polkua, kun kerran tänne asti olimme tulleet. Tämä polku oli selkeä polku ja ensimmäisen nousun jälkeen tulikin vastaan Rakokallion kyltti. Olimme siis vihdoin oikealla polulla! Ennen halkeamia tulee kuitenkin vastaan Metsomäen näköalapaikka, johon kannattaa pysähtyä ihastelemaan maisemia. Kallion päältä avautuu pitkälle horisonttiin ulottuvat metsämaisemat. Polku mutkittelee reitillä kalliolla, kuivissa kangasmetsissä, kosteikoissa ja metsälampimaisemissa.

Selkeästi punaisin merkein merkitty reitti vie Rakokalliolle, joka on syntynyt jääkauden aikana. Halkeama on kymmeniä metrejä pitkä ja jopa kymmenen metriä syvä. Leveydeltään se vaihtelee paristakymmenestä sentistä metriin? Mikäli Rakokalliolle haluaa tehdä pikavisiitin kannattaa tässä vaiheessa kääntyä takaisin. Loppureitti jatkaa Sydänmaan luontopolulla ja matkan kokonaispituudeksi tulee viitisen kilometriä.

Me päätimme jatkaa punaisten merkkien seuraamista, vaikka tässä vaiheessa meille ei ollutkaan ihan selvillä jäljellä olevan matkan pituus. Polku jatkui mutkittelemista kauniissa metsämaisemassa eikä hyttysiäkään ollut kiusaksi asti. Loppureitin hienoimmat kohdat ovat lähellä kallion reunaa kulkeva polkuosuus, jolla todellakin teki mieli lauleskella "Metsämiehen laulua".

Pikkuhiljaa polku alkaa viettämään alaspäin ja Rajanotkon kohdalla pääsee kulkemaan pitkän matkaa aivan pystysuoran kallion vierustaa. Seuraavaksi vastaan tulee Mäkilammen ranta, jossa on uimamahdollisuus, laavu ja tulentekopaikka. Tämä on reitillä myös yksi kohta, jossa kaipaisi selkeämpiä ohjeita. Tulentekopaikalta lähtee kaksi yhtä selkeää polkua. Toinen pitkin lammen rantaa ja toinen laavulle. Lähdimme onneksi laavulle päin ja hieman eteenpäin tarpoessa tulivat taas tutut punaiset merkit vastaan. Hieman olisin myös kaipaillut kilometritietoja matkan varrelle, jotta reitin ensikertalaisetkin olisivat pysyneet paremmin kartalla.

Summa summarum. Todella kaunis ja monipuolinen metsälenkki, jossa muutamia hienoja luonnonmuodostumia. Seuraavalla kerralla eväät, kahvinpurut ja kuksa mukaan. Laavulla oli valmiiksi iso nokipannu odottamassa kahvinkeittelijöitä.

Päivän retkipinnat: peukaloinen, peippo, närhi, punarinta, sieppo, varis, räksä, mura, laulurastas, tunnistamaton metsäkanalintu (räpiköinti ja rääkäisy) ja linnunsulat (tunnistusapua kaivataan..)

Mielenkiintoiset luontohavainnot:  mustikkasato jäämässä vähäiseksi, pienet kanttarellin alut, puolukat punersivat, runsaasti maariankämmeköitä, tummapapurikko perhonen, pieniä sinisiä perhosia, hirven papanoita ja jälkiä.