PONILLA PÖRRÄÄMÄSSÄ

Parin hellepäivän ja muutaman sadepäivän jälkeen teki mieli lähteä tänään katsastamaan, miltä kesänvietto näyttää mun lemppari lintutornissa eli Ruskiksen pohjoisniityntornissa, jota kotoisasti kutsutaan myös ponitorniksi. Keväällä kun pääsin liittymän lintuyhdistyksen WhatsApp ryhmään tuotti tämä minulle suurta päänvaivaa, kun viesteissä kaikki puhuivat ponista. Ponissa sitä ja ponissa tätä. Mikä ihmeen poni!?! Ei muuten tuota google hakukaan tähän tulosta. Siinä vaiheessa, kun tyrkyllä oli amerikantavia oli laitettava aivonystyrät oikein kunnolla töihin. Kevään aikana opin myös, että lintuharrastajat ovat keksineet linnuille myös mitä hauskempia lyhenteitä ja lempinimiä. Ensimmäisinä taisin oppia murat, mekot ja hapätit. Pikku hiljaa puhekieleen alkaa tarttumaan myös muita nimityksiä kuten gavia, amppari, jallu, tinnu, spinari ja skönäri.

Tähän aikaan kesästä tornilla alkaa äänimaailma olemaan melko hiljainen, mutta keväällä jo parkkipaikalle kuulee kun töyhtöhyypät naukuvat kovaäänisesti ja punajalkaviklot huutavat "liukuliukuliukuliuku". Ensisilmäyksellä kosteikko alue näytti tänään pelkältä heinikolta, mutta kun sinnikkäästi jaksaa stalkata, niin alkaa elämää löytymään heinikon seasta ja pensaikoista. Tänään oli tornin välittömässä läheisyydessä, kameran kantaman päässä, tämän kesän töyhtöhyyppiä suorittamassa lentoharjoituksia. Ja ihan oivallisesti ne lensivätkin siihen saakka, kunnes taivaalta alkoi kuulumaan kimeä "kikiki"!  Petolinnut ovat minulle jostain syystä haastavia, mutta kaksi tunnistan varmasti. Tuulihaukan ja nuolihaukan. Ruskosuohaukankin, jos se lentää siellä missä sen kuuluukin lentää. Ja nuolihaukan siksi, että se on ensimmäisiä haukkoja, jonka kanssa olen ns. itse joutunut tekemään tunnistustyön ja nykyisin sen tervapääskysmäinen olemus on käynyt hyvinkin tutuksi. Subbareita on tässä Ruskiksella usein kaksin kappalein ja niin tänäänkin. Vähän aikaa ne aiheuttivat hämminkiä ruovikon yllä, mutta palasivat sitten kuusen latvoihin istumaan ja kesäpäivää paistattelemaan.

Kun kaupungin puoleinen ruovikko ja heinikko oli tarkastettu oli aika siirtää kiikarit toiseen suuntaan. Melko pian suistoa pitkin tuli isohko vaalea lintu ja nopeasti se muuttui petolinnuksi. Pikkuhiljaa alan pääsemään sellaisesta "paniikkitunnistamisesta" eroon ja listaamaan edes joitakin järkeviä tuntomerkkejä: keskikokoinen, hyvin vaalea alta, tummat täplät siiventaipeissa, tumma selkä, tummat siiven kärkiosat, raidallinen pyrstö, roikottaa pitkiä jalkoja, voimakkaat siiven lentokulmat, lekuuttelee ja on selkästi kiinnostuneempi saalistamaan veden päällä kuin ruovikossa. Sääksi..? Sen verran tämä tunnistaminen on epävarmaa, että tälläkin kertaa turvauduin "isojen poikien apuun" ja lähetin tuhruisen kamerakuvan tunnistusapua varten. Onneksi on ihmisiä, jotka jaksavat auttaa untuvikkojakin. Vastaus oli, että pandari. Tutun kuuloinen sana tuokin.. mutta niinhän se oli taas kysyttävä, että notta mikä se sellainen pandari mahtaa olla.?! Toisaalta olen sitä mieltä, että tyhmä ei tarvitse olla vaan aina voi pyytää apua. Tämä siis sääKsi tai KalasääSKi tai pandari. Kun muistaa pandarin, niin ei tarvitse toisaalta joka kertaa miettiä, että oliko se nyt sääski joka oli hyttynen ja sääksi petolintu.

Puolitoista tuntia vierähti ihan heittämällä ja pitkospuilla tuli taas ihailtua tänä keväänä uusittuja lankkuja ja lankuilla viihtyviä sisiliskoja. Heinikkoakin oli molemmin puolin niitetty, joten lahkeetkaan eivät kastuneet, vaikka pitkin päivää on pieniä sadekuuroja tullutkin.

Paluumatkalla kävin vielä katsastamassa Ruskiksen kesätyöntekijöitä eli Ratia ranchin highlandereita, jotka huolehtivat ruovikon maisemoinnista. Kymmenkunta sonninpoikaa pitävät huolen siitä, että heinikko pysyy siistinä. Ratia ranchille pointsit hyvästä eläintenpidosta ja mahdollisuudesta mahdollisimman luonnolliseen elämään, vaikka itse kasvissyöjänä en pidäkkään luonnollisena sitä, että eläin päätyy lautaselle. Ja surkuhan se tulee aina syksyllä, kun laidun on tyhjä..

 Päivän ponipinnat: pensaskerttu, kalalokki, harmaalokki, naurulokki, töyhtöhyyppä (myös eri ikäisiä poikueita), harmaahaikara, sepelkyyhky, punajalkaviklo, sinisorsa (poikueita), nokikana, ruokokerttunen, sinitiainen, mustarastas, räksä, talitintti, nuolihaukka, västäräkki, varis, naakka, sääksi, haarapääsky, tervapääsky, kalatiira, peippo, tylli/pikkutylli, punarinta. Hieman tylsäksi jäi tämän päivän saalis, vaikka petoja on aina hieno nähdä!