KAISLIKOSSA SUHISEE

Minulla on onni ja autuus asua kaupungissa, jossa on kaunis luonto ja meri lähellä. Lintuharrastajalle Ruskis eli Porvoonjoen suistoalueella sijaitseva vuonna 1945 rauhoitettu luonnonsuojelualue on yksi mielenkiintoisimmista havaintopaikoista. Alueella on kaksi lintutornia, mutta nyt kun kevään muuttotohinat ovat ohi, on hyvä luoda silmäystä kaislikkoon ja katsastaa mitä kaikkea siellä asuu. Tänään lähdin taas koirien kanssa lenkille Sikosaareen, mutta jo matkalla tuli vastaan vaikka mitä mielenkiintoista. Heti ensimmäisen sillankupeessa kaislikossa oli kyhmyjoutsen pariskunta poikasiensa kanssa. Vilkku oikeaan ja auto mahdollisimman järkevälle paikalle parkkiin (tähän kun ei oikein ole suotavaa pysäköidä). Hieman olivat pienokaiset vanhempien välissä piilossa, mutta viisi tai kuusi poikasta oli tälle pariskunnalle siunaantunut.

En tiedä oliko poikasilla juuri päiväuniaika, sillä samalla kun vanhemmat keskittyivät selkeästi höyhenpuvun sukimiseen ja levittelivät siipiään ihailtaviksi, kävivät untuvikkojen luomet kovin raskaiksi. Muutamalla oli silmät jo tiukasti kiinni ja vain tämä yksi jaksoi hieman kurkistaa valokuvaajaa. Suloisia harmaita pieniä pumpulipalloja.

Näiden kuvien jälkeen matka jatkui luontopolulle ja siellä jo parkkipaikalla katselin ojien reunuksia ja etsiskelin sinisorsa poikuetta. En löytänyt muuta kuin muutaman höyhenen kellumassa vedessä ja hieman mietitytti, että noinkohan oli tuo paikka liian vaarallinen perhettä perustaa. Takaisin tullessa huomasin kuitenkin kummallisen kasan tien reunassa ja pian tuo kasa sai jalatkin alleen. Poikue näytti voivan hyvin ja päälukukin oli tuo samat seitsemän kuten viikko sitten! Emokin löytyi hetken kuluttua kunhan vain osasi katsoa tarpeeksi tarkkaan. Ei ole huonosti tämän sinisorsaankaan suojaväri rakennettu evoluution saatossa.

Takaisin ajaessa minut valtaa aina pieni haikeus kolmos ja kakkos sillan välillä, sillä toukokuusta saakka olen tuolla välin tarkkailut pesimäpuuhissa olevaa nokikanaa. Tarkalleen ottaen 18. toukokuuta otin linnusta kuvia, kun se kantaa pesätarvikkeita ja 22. päivä (kuva alla) se oli jo selkeästi aloittanut hautomisen. Hautomista jatkui kesäkuun alkuun ja laskeskelinkin, että tuo nokikanan hautomisaika 21-24 vuorokautta täyttyy aikaisintaan kesäkuun 11 päivä. Siksipä olikin melkoinen harmistus, kun yölaulajat retkellä havaitsin vedenpinnan nousseen niin, että pesän on ollut pakko joutua veden armoille.

Oikeastaan olen jo päättänyt, että ohi ajaessa en enää katso tuonne kaislikkoon, mutta niin se vain pää tänäänkin kääntyi kaihoten katsomaan menetettyjä ehkä maailman rumimpia punapäisiä kananpoikia. Ja mikä yllätys, kun tällainen parivaljakko lähti räpylöimään kaislikosta! Tällä kertaa ei edes laitettu autoa parkkiin vaan puolilennosta kerkesin yhdellä kädellä muutaman kuvan näistä ottamaan ennen kuin katosivat taas kaislikkoon. Harmittaa, että tuo punapäävaihe on kerennyt mennä minulta ohitse, mutta iloitaan edes kahdesta elävästä poikasesta.

 ⚜ Elämän iloa ⚜