Kartanomaisemia ja kohtaamisia Bosgårdissa

Koska lauantai meni suurinpiirtein harakoille edellisen yön valvomisista, niin oli sunnuntaina ns. multitaskattava! Koirat pitkälle lenkille, mahdollisimman paljon ulkoilua maaseudulla, kiikarointia, kartanomaisemia ja merenrantaa. Onneksi kotikaupungista löytyy parikin tällaista paikkaa, missä voi yhdistää nämä kaikki. Tänään suuntasimme Bosgårdin luontopoluille. Tarkoitus oli kiertää tuo pisin reilu 4 kilometrin lenkki, mutta aurinkoinen sää ja hellelukemat pääsivät kuitenkin yllättämään ja kävelimme ainoastaan Husholmenin keskiaikaisille muinaislinnan raunioille. Olin myös hieman kuullut pikkulinnuilta, että kartanon puistikoissa on hyvinkin mahdollista nähdä vilaus Sitta euroapaesta eli pähkinänakkelista.

Autoa parkkiin jo laittaessa katselin haarapääskyjen lentokilvoittelua navettojen ja peltojen yllä. Tammipuistoa lähestyessä kuului mukava tervetulotoivotus "Nice to meet you". Oikein mukava olisikin ollut tavata punavarpunen, mutta tällä kertaa se pysytteli viisaasti lehtien varjossa.
Taisi olla ensimmäinen tammi, minkä eteen pysähdyin ja välittömästi lehahti pieni vikkelä lintu runkoon kiinni ja alkoi kipittämään sitä alaspäin ja sitten ylöspäin ja katosi oksan taakse. Olin niin hämmästynyt näin helposta havainnosta, että kesti hetken ennen kuin kerkesin edes kiikareita tarkentamaan! Sen olen jo tässä tämän kevään aikana oppinut, että yleensä kiikarit ja kamera tulisivat roikkua lähes kaiken hereilläoloajan kaulassa! Onneksi nakkeli tuli vielä takaisin ja kaverin kera, joten kerkesin muutaman valokuvankin ottamaan.

Tämä oli mulle lajin ensihavainto, eli eldeka tai elis :) Hyvin alkoi siis tämä sunnuntaikävely! Ihan kauhean kauaa ei koirat jaksa paikoillaan seistä, joten matkaa oli jatkettava. Varsinkin kun läheisellä laitumella odotti jo koirien mielestä kovin kummalisen näköisiä otuksia. Ihan joka lenkillä ei kävele vastaan lehmiä! Ne taisivat olla niin isoja, että meidänkin tytöt olivat ihan hipihiljaa. Tämä kuvassa oleva söpöliini oli oikea linssilude. Se seurasi valokuvaamista oikein mielenkiinnolla ja jatkoi jolkotellen meidän kanssa aidan vierustaa niin pitkälle kuin pääsi. Taisi olla vähän seurankipeä, kun muu lauma tuntui vetävän vaan siestaa.

Husholmenin kärkeen on hieman huonot opasteet, jos ei ole vilkaissut alueen karttaa. Reittikarttoja löytyy kartanopuodin postilaatikosta. Matkaa kertyy ehkä rapia kilometri suuntaansa. Meillä tuo matka tuppaa aina ajallisesti hieman venymään, kun pitää poiketa pois tieltä, kiikaroida lintuja, haistella ja kuvata kukkia ja ihastella perhosia. Tänään oli hellepäivän kunniaksi metsäpätkällä äänessä kunnon sinfoniat. Murat, peipot, tiltaltit, pajulinnut, sirittäjät ja keltasirkut lauloivat kilpaa. Tuoksui kielolle ja pihlajan kukinnoille. Aurora perhosiakin tuntui olevan runsaasti liikenteessä.

Toiveissa oli, että olisin nähnyt täällä vielä pesiviä vesilintuja, mutta hiljaista oli. Viime vuonna samoihin aikoihin täällä oli muutama nokikana ja silkkiuikku pesimä puuhissa. Nyt ei näkynyt muita kuin harmaa-, kala-, ja naurulokkeja, muutama väiski sekä poukamassa uiskenteleva kyhmyjoutsen.

Paluumatkalla kiikaroin vielä pellot. Lokkeja ja lisää lokkeja, töyhtöhyyppiä, kurkipariskunta heinikossa.. ja joku selkeästi tuijottamassa minua pellon toisella laidalla.. hiljakseen tarkentelin kiikaroita seisoskelijan suuntaan. Ajattelin, että siellä joku toinen lintuharrastaja on varmaankin samoissa puuhissa.. ei ollut. Kaikenlaisiin sitä luonnossa liikkuessa törmää, kun pitää silmät auki! Kuva on hieman huono, kun ei ihan zoomit riittäneet. Hetken aikaa tuijottelimme toisiamme ja sitten hirvi kääntyi ympäri ja lähti pinkomaan, minkä kintuista pääsi!

Ennen kotiin lähtöä oli vielä nuuskuteltava ja napsattava muutama kielokuva, kuvia tuosta ihanasta tammipuistikosta ja heleän vihreästä katosta, joka kaartuu yläpuolelle ja ihailtava vielä pähkinänakkelien touhuilua. Onnistunut reissu tämäkin.

Mukavaa viikonalkua lukijoille!