HAIKARA, JOKA TOI VAUVOJA PORVOOSEEN

Ooh. Muistan vielä tuoreesti edellisen vuoden alkukesän, jolloin tohkeissani ajelin jalohaikara havaintojen perässä hamuamassa eliksiapinnaa. Oli oikein töistäkin lähdettävä aikaisemmin. Loppukesästä jalohaikaroita näki lähes päivittäin, jos viitsi ajella Ruskikselle. Tänä vuonna harmitti, että vuosipinnaa ei tullut heti jalohaikaran ensihavainnosta 7.4.2018, koska olin tuolloin linturetkellä Kanteleella aivan toisessa suunnassa. Kävin kuittaamassa muutaman viikon päästä kolme yksilöä samalla kertaa Ruskiksen ruovikoista vuosipinnalistalle. Jalohaikarahavaintoja tuli päivittäin. Tämän takia ei ollut yllätys, kun kesäkuun puolen välin jälkeen alkoi tihkumaan varovaisia havaintoja mahdollisesta pesinnästä. Koko kesä pesinnän onnistumista jännitettiin ja pesäpaikoilta pysyttiin visusti poissa. Elokuun 7. päivä Birdlife Suomi julkaisi tiedotteen ensimmäisestä vahvistetusta jalohaikaran pesinnästä Suomessa.

Itse kävin kurkkaamassa harmaahaikara yhdyskunnan pesimäpuuhia 3. kesäkuuta autoa piilokojuna käyttäen yleiseltä parkkipaikalta, jolloin ei vielä ollut ainakaan minun korviini kantautunut jalohaikarahavaintoja tästä koloniasta. Ei ole nämä harmaahaikara vauvat ainakaan kauneudella pilattu, vaikka kauneus onkin tietysti katsojan silmissä <3

Neljä albalapsokaista jättivät pesänsä elokuun alkupuolella ja nyt elokuun aikana jalohaikaroita on taas ollut Ruskiksen ruovikossa useampia kerralla. Eilen laskin itse Sikosaaren tornista 7 yksilöä, joista yksi oli tämän ensipesinnän toinen emoista. Kyseessä on valkoisin värirenkain kirjaimilla AN  koristeltu vuonna 2016 Hollannissa pesäpoikasena rengastettu lintu. Noin kolme ja puoli tuntia vietin eilen sekä Pohjoisniityntornilla että Sikosaaren tornilla, jotta suvaittiin tulla kuvausetäisyydelle. Aikani kuluksi laskin lahdelta mm. 25 nokikanaa, pari silkkiuikkua, kaksi nuolihaukkaa, kaksi kurkea, ruskosuohaukan, laulujoutsenia, lapasorsan, jokusen sinisorsan, merikotkan ja kuusi harmaahaikaraa. Tällä kertaa minulla ei ollut mukana kaukoputkea, joten ihan kaikkea en kiikareiden läpi nähnyt ja lisäksi näin elokuussa näkyvyyttä alkaa jo hieman häiritsemään pitkäksi venähtänyt ruovikkokin. Päivän yksi mielenkiintoisemmista havainnoista oli se, että lahdella oli laulujoutsen viiden melko suuren poikasensa kanssa. Jonkinasteinen saavutus saada noin monta poikasta tähän pisteeseen lahdella, jossa vaanii uhkia sekä taivaalta, että maasta.