ORNARIN JOULUPANIIKKI

Juuri kun selvittiin eilisestä lumipaniikista, niin tänään iski tajuntaan sellainen kuin joulupaniikki. Paniikki sai alkunsa siitä, kun avasin töissä aamulla ensimmäisen mainossähköpostin, joka alkoi sanoilla: "Hei, ensi viikolla on jouluaatto"! Luulin ensin lukeneeni väärin, joten oli tarkistettava ihan kalenterista. Sillä välin, kun minä olen taas samoillut ja haahuillut lintujen perässä ollaan jotenkin mystisesti siirrytty näin lähelle jouluaattoa. Oli siis käärittävä hihat ja selvitettävä ensimmäinen jouluaskare. Joulukorttien hankinta. Ruokatunnilla oli siis kurvattava korttien metsästykseen kaupunkiin, Karjalaiskylän kautta tietenkin. Eilisen lumimyrskyn jälkeen Lucia toi kauniin aurinkoisen päivän pohjolan perukoille. Haukkoja ei pelloilla näkynyt, mutta joku onnellinen lintuharrastaja oli kaukoputken kanssa urpiaisparven kimpussa. Jos parvi ei olisi ollut ilmassa, niin olisin varmasti pysähtynyt kysymään, että olisiko pelloilla nähty vuorihemppo mahdollisesti putken päässä. Itse olen tuota pikkulintua käynyt useamman kerran yrittämässä, mutta vielä en ole onnistunut löytämään.

Luontoihmisenä minun silmää miellytti tänä vuonna enemmän tällaiset luonnonläheiset kortit, joiden mukana lähetän joulutervehdyksen lähimmille. Jo vuosia on trendinä ollut, että suurin osa joulutervehdyksistä tulee joko tekstiviesteillä tai somessa. Itselläni on hieman ristiriitaiset tunteet tällaiseen sähköiseen lähestymistapaan, mutta olen vuosien saatossa myös itse karsinut korttien määrä. Usein päivitänkin lähellä joulua statuksen, missä kerron mihin valitsemaani kohteeseen sijoitan omat "joulukorttirahani". Eli kun kortit oli hankittu, niin aloin kuumeisesti miettimään tämän joulun hyväntekeväisyys kohdetta.  Selvää oli, että jotenkin haluan tänä vuonna kohdistaa tämän lintuihin. Mieleen tuli lintuyhdistyksemme syyskokouksessa mainittu Kehrääjä-projekti.

Tänä vuonna siis sijoitin pienen summan rahaa projektiin, jossa kerätään varoja kehrääjä tutkimusta varten. Kehrääjän rukin ääntä muistuttava hyrinä on monelle tuttu, mutta harva pääsee lintua näkemään. Perinteisissä rengastustutkimuksissa on saatu viitteitä, että kehrääjät olisivat pesäpaikkauskollisia, mutta muuttoreiteistä ja talvehtimisalueista tiedetään varsin vähän. Tutkimuksessa linnun selkään laitetaan kiinni 1,7 gramman painoinen gps-paikannin, joka kerää noin parisataa paikannustietoa talven ja muuttomatkan aikana. Tukijoiksi lähteneet saavat tietoa kehrääjäprojektista tutkimuksen edetessä. 

Mikäli sinun mielenkiintosi heräsi, niin tukijaksi voi liittyä tämän linkin kautta. 

Minä otan nyt kynän kauniiseen käteen ja alan kirjoittelemaan joulutervehdyksiä!