MATKA ON TÄRKEÄMPI KUIN MÄÄRÄNPÄÄ
SIDEBY, DAY 1
Pahoittelut heti ensi alkuun, että matkalta en kerennyt blogia päivittämään niin kuin suunnittelin, mutta kun Untuvikko tiputettiin keskelle kaunista reaaliaikaista luontodokumenttia ei tietokoneen ääreen juuri kerennyt. Torstaina alkanut neljän päivän linturetki on yksi niistä käsittämättömän hienoista asioista, mihin tämä harrastus on minua vienyt.
Keskiviikko ilta kului ystäväni viime tipassa kanssa ja pakkailin hullun lailla retkivarusteita. Säätiedotus lupaili kohtuullisen kosteita kelejä torstaille ja perjantaille, joten matkavarusteita joutui hieman muuttamaan. Töistä lainattu pitkä sadetakki oli käytettävä vielä pesukoneessa ja sitä sitten aamulla vielä kyytiä odotellessa kuivailtiin hiustenkuivaajan voimin.
Matka alkoi muun ryhmän kanssa aamukahvittelujen merkeissä ja kävimme läpi muutamia kohteita, mihin matkalla pysähtyisimme. Melko pian Porvoosta lähdön jälkeen alkoi satamaan. Onneksi oli se sadetakki pakattuna matkaan. Ensimmäiseksi suuntasimme Tuusulaan bongaamaan punajalkahaukkaa. Sade yltyi yltymistään ja matkapinnojakaan ei juuri kertynyt: varis, naakka, harakka.. Ei ollut hirveä yllätys, että vesperiä ei näkynyt. Viereisissä puissa lenteli ja liverteli sentään loxia (käpylintu) parvia. Noin tunnin verran kiikaroimme peltoja ja sähkölankoja, mutta valitettavasti tämä bongaus ei päättynyt toivottuun tulokseen.
Takaisin tien päälle siis. Seuraavaksi lähdimme koukkaamaan Hämeenlinnan suuntaan, sillä Hauholta oli tullut jo useampana päivänä vinkkiä mustahaikarasta! Minä olin tätä jo hieman salaa toivonutkin ja myhäilin tyytyväisenä, kun tämä kuului matkasuunnitelmaan. Saimme kohteeseen tarkat koordinaatit ja tämän bongauksen suoritimme suorastaan infernaalisessa vesisateessa. Autolta pellonreunaan oli muutamia satoja metrejä, mutta tuona aikana ehti kastumaan kiitettävästi, vaikka oli sadevaatteet kumisaappaita myöden päällä. Vaikka onnistuimme näkemään haikaran ihan lähietäisyydeltä, niin tästä kohteesta ei valokuvia valitettavasti saanut. Muutama lähes kultakauden impressionistien maalauksia muistuttava sateen ryydittämä kuva minulla sentään on itselle muistoksi. Impressionismissahan on tärkeintä vangita impressio eli vaikutelma ja jättää yksityiskohdat ja sommittelu epätarkaksi. Hyvin kuvattu Untuvikko!
Pienen ruokatankkauksen jälkeen lähdimme bongaamaan virtavästäräkkiä. Ensimmäinen koskipaikka oli tyhjää täynnä, joten seuraavaan kohteeseen. Kunhan sadepisarat oli pyyhitty sekä silmistä, että kiikareista löytyi lintu lajilleen tyypillisestä koskimaisemasta. Väkkärän nopea lintu pysytteli sateen suojassa padon lipan alla, johon kameran valovoima ei riittänyt. Ihan hirveästi tämä ei nyt jaksanut harmittaa, koska toinen eldeka pinna samalla päivälle veti naamaa ns. näkkärille :)
Matka jatkui jälleen kohti Poria ja matkapinnoja napsahteli hiljakseen. Väiski, seplu, kottaraisia, silkkiuikku, kurki, kiuru, laulujoutsen, lokkeja. Porissa tuli hieman jo valpastuttua, sillä siellä täällä näkyi meille etelässä asuville ainoastaan muutolta tuttuja mustavariksia. Kurvasimme "surffirannalle", sillä sieltä oli tullut ilmoituksia pulmussirristä. Vesisade ei armahtanut retkikuntalaisia tälläkään kertaa, joten vesisateessa joutui yrittämään ottamaan valokuvia. Tänne haluaisin ehdottomasti uudestaan hieman paremmalla säällä. Päivän kaunein kuvauskohde!
Pahoittelut heti ensi alkuun, että matkalta en kerennyt blogia päivittämään niin kuin suunnittelin, mutta kun Untuvikko tiputettiin keskelle kaunista reaaliaikaista luontodokumenttia ei tietokoneen ääreen juuri kerennyt. Torstaina alkanut neljän päivän linturetki on yksi niistä käsittämättömän hienoista asioista, mihin tämä harrastus on minua vienyt.
Keskiviikko ilta kului ystäväni viime tipassa kanssa ja pakkailin hullun lailla retkivarusteita. Säätiedotus lupaili kohtuullisen kosteita kelejä torstaille ja perjantaille, joten matkavarusteita joutui hieman muuttamaan. Töistä lainattu pitkä sadetakki oli käytettävä vielä pesukoneessa ja sitä sitten aamulla vielä kyytiä odotellessa kuivailtiin hiustenkuivaajan voimin.
Matka alkoi muun ryhmän kanssa aamukahvittelujen merkeissä ja kävimme läpi muutamia kohteita, mihin matkalla pysähtyisimme. Melko pian Porvoosta lähdön jälkeen alkoi satamaan. Onneksi oli se sadetakki pakattuna matkaan. Ensimmäiseksi suuntasimme Tuusulaan bongaamaan punajalkahaukkaa. Sade yltyi yltymistään ja matkapinnojakaan ei juuri kertynyt: varis, naakka, harakka.. Ei ollut hirveä yllätys, että vesperiä ei näkynyt. Viereisissä puissa lenteli ja liverteli sentään loxia (käpylintu) parvia. Noin tunnin verran kiikaroimme peltoja ja sähkölankoja, mutta valitettavasti tämä bongaus ei päättynyt toivottuun tulokseen.
Takaisin tien päälle siis. Seuraavaksi lähdimme koukkaamaan Hämeenlinnan suuntaan, sillä Hauholta oli tullut jo useampana päivänä vinkkiä mustahaikarasta! Minä olin tätä jo hieman salaa toivonutkin ja myhäilin tyytyväisenä, kun tämä kuului matkasuunnitelmaan. Saimme kohteeseen tarkat koordinaatit ja tämän bongauksen suoritimme suorastaan infernaalisessa vesisateessa. Autolta pellonreunaan oli muutamia satoja metrejä, mutta tuona aikana ehti kastumaan kiitettävästi, vaikka oli sadevaatteet kumisaappaita myöden päällä. Vaikka onnistuimme näkemään haikaran ihan lähietäisyydeltä, niin tästä kohteesta ei valokuvia valitettavasti saanut. Muutama lähes kultakauden impressionistien maalauksia muistuttava sateen ryydittämä kuva minulla sentään on itselle muistoksi. Impressionismissahan on tärkeintä vangita impressio eli vaikutelma ja jättää yksityiskohdat ja sommittelu epätarkaksi. Hyvin kuvattu Untuvikko!
Pienen ruokatankkauksen jälkeen lähdimme bongaamaan virtavästäräkkiä. Ensimmäinen koskipaikka oli tyhjää täynnä, joten seuraavaan kohteeseen. Kunhan sadepisarat oli pyyhitty sekä silmistä, että kiikareista löytyi lintu lajilleen tyypillisestä koskimaisemasta. Väkkärän nopea lintu pysytteli sateen suojassa padon lipan alla, johon kameran valovoima ei riittänyt. Ihan hirveästi tämä ei nyt jaksanut harmittaa, koska toinen eldeka pinna samalla päivälle veti naamaa ns. näkkärille :)
Matka jatkui jälleen kohti Poria ja matkapinnoja napsahteli hiljakseen. Väiski, seplu, kottaraisia, silkkiuikku, kurki, kiuru, laulujoutsen, lokkeja. Porissa tuli hieman jo valpastuttua, sillä siellä täällä näkyi meille etelässä asuville ainoastaan muutolta tuttuja mustavariksia. Kurvasimme "surffirannalle", sillä sieltä oli tullut ilmoituksia pulmussirristä. Vesisade ei armahtanut retkikuntalaisia tälläkään kertaa, joten vesisateessa joutui yrittämään ottamaan valokuvia. Tänne haluaisin ehdottomasti uudestaan hieman paremmalla säällä. Päivän kaunein kuvauskohde!
Omasta mielestäni räpsin täällä hulluna kuvia, mutta illalla kamerasta tuli taas todettua, että ihan liian vähän. Pikaisesti poimimme täältä siis pulmussirrin, suosirrejä, valkoviklon, punajalkaviklon, kalalokin, tyllin ja silmänruokaa.
Porin rannoilta nappasimme vielä matkapinnoiksi jalohaikaran, nokikanoja, merimetson, harmaahaikaran, ruskosuohaukan ja haarapääskyn. Johtoauton pinnalista taisi nousta neljäänkymmeneen ja me peränpitäjät havaitsimme jutustelujen lomassa 29 lajia. Merikarvialla pysähdyimme vielä kauppareissulle ja määränpäässä olimme noin kaksitoista tuntia lähdöstä. Matka on usein tärkeämpi kuin määränpää. Onnellisena painoin pääni tyynyyn lähempänä puoltayötä ja jäin miettimään seuraavan päivän seikkailuja!
Kommentit
Lähetä kommentti