ON ELOKUUN EHTOO HERKIN...

On elokuun ehtoo herkin.

Punas rusko taivaan laidat.

Hämy kietoo vainiot, aidat

ja maantien kysymysmerkin.

Kas virran hopeanauhaa -

se on nyt kuin ruskea vaski.

Jo kaste sängille laski.

Yhä vahvemmin koski pauhaa.

Ui ilmaan angervon tuntu.

Nyt vihelsi laulurastas.

Yli latvojen toinen vastas.

Yhä tihenee hämärän huntu.

Elopellolla taukos leikkuu.

Norot hukkuvat usvaan hentoon.

Heräs lepakko mykkään lentoon.

Kenen huivi kujalla keikkuu?

~ Kaarlo Sarkia ~

Elokuun ilta ja pehmeä auringon kajo. Tuoksuu huumaavasti kypsyvälle viljalle. Edessä virtaavassa joessa hyppää hauki ja aurinko alkaa hiljalleen laskemaan kartanon navettan taakse. Pajulintu visertää surumielisesti punaisena hehkuvassa terttuseljapensaassa. Haarapääskyt lentelevät vielä kultaisena hohkavien viljavainioiden yllä. Elokuu. Minun kuukauteni. Seison itikoiden syötävänä. Saan muutaman täydellisen kuvan ja olen onnellinen.