TILINPÄÄTÖS 2019

Viime vuoden alussa asetin itselleni melko kovan pinnatavoitteen. Minun tasoiselleni se tiesi lukuisia maastotunteja, koska havainnot eivät tule ns. pienestä vislauksesta. Vuoden ensimmäinen Facebook päivitys oli: ”Tyhjä pinnalista. Game on! 365 päivää aikaa nähdä taas vaikka ja mitä! Tämän vuoden suuri haave olisi vihdoin nähdä se kuukkeli!” Noh, elämä vei tänä vuonna sellaiseen suuntaan, että kuukkeli jäi tältäkin vuodelta näkemättä. Mutta paljon tuli nähtyä kaikkea muuta, sellaistakin, mitä ei edes uskaltanut toivoa! Vuodareita tuli kerättyä peräti 226 kappaletta, joista pelkästään aluevuodareita oli 222! Hienoja hetkiä, mun retkiä <3 välillä on nähty nälkää, paleltu, valvottu ja väsyttänyt ja  veetuttanut niin että järki lähtee. Silti en vaihtaisi tätä mihinkään.

TAMMIKUU
Kunnon lintuharrastajana ei uudenvuoden päiväksi todellakaan ole suotuisaa hankkia mitään kaameaa karpulaa! Aamuisella kierrettiin koirien kanssa asuinalueen lenkki ja perus talvipinnoja tippui tasaiseen tahtiin, tintit, punatulkku, naakat, puukiipijä. Seuraavaksi omalle ruokinnalle tutkailemaan paikalla viihtynyttä carduelis parvea ja siitä sitten tikkametsän suuntaan. Tikkametsässä ehdin käydä kääntämässä auton, kun yhdistyksen WA-ryhmä piippasi. Sikosaaren viimeisen sillan yli oli lentänyt kuningaskalastaja! Olin ensimmäisenä paikalla ja noin puolen tunnin räntä- ja vesisateessa seisomisen jälkeen sain ruksia vuosipinnalistaam king fisherin. Ensimmäisen päivän saldo 22 pinnaa, joista yksi elis..

2.1.2019 Suomen yli pyyhkäisi massiivinen tuulirintama ja tuuliennätykset menivät uusiksi. Ruksin silti pinnalistalle hippiäisen omalta ruokinnalta.

5.1.2019 kävin kurkkaamassa kunkkua uudestaan väreissä! Viisi tuntia linturetkeilyä rantoja mukaillen.

Tammikuu ei tuonut pinnojen suhteen mitään suurempia yllätyksiä. Lajeja tuli tasaisesta vastaan, kun retkeili ahkerasti. Työssäkäyvän linturetket rajoittuvat pimeään aikaan viikonloppuihin ja ne sitten kuluivatkin pitkälti maaseudulla Askola-Pukkila-Myrskylä-Lapinjärvi ajellessa peltopyiden ja hiiripöllöjen toivossa. Muutamana päivänä oli niin kaunista puuterillunta ja auringonpaistetta, että oikein jälkikäteen ihmettelin miksi en ole kuvannut enemmän. Pimeät illat kuluivatkin sitten lintukirjojen parissa. Suurimman vaikutuksen teki Riitta Kylänpään kirjoittama elämänkerta Pentti Linkolasta, Ihminen ja Legenda. Vahva lukusuositus.

16.1.2019 oli lintuyhdistyksen tämän vuoden ensimmäiset pönttötalkoot. Naisellisella kukkavasaralla sain naputeltua kolme pönttöä siinä ajassa, kun muut tekivät kymmenen..

21.1.2019 täysikuu, vuoden ensimmäinen täysikuu sekä verikuu. Newsfeed täyttyi punaisista mollukoista. Olihan sitä itsekin kuvattava ennen töihin lähtöä.

23.1.2019 tahti kiihtyy. Sain nikkaroitua jo kuusi linnunpönttöä. Ostin uuden vasaran ja kukkavasaran tungin kierrätykseen.

24.1.2019 yhdistyksemme alueelle nousi neljä kattohaikaranpesää yhteistyössä PSV:n kanssa. Ensipesintää odotellessa.

25.1.2019 vapaa päivä! Lenkkeilyä, kevyttä linturetkeilyä ja Saton lintu-ja luontoaiheinen taidenäyttely Gumbostrandissa. Illan tullen kävin ensimmäisellä pöllöretkellä. Otin partakaverit takapenkille hälytysjärjestelmäksi. Pimeät peltotiet keskellä maaseutua saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Pelotti taas aivan sikan. Eikä pihahdustakaan pöllöistä kolmen tunnin retken aikana.

26.1.2019 pihabongattiin lintuyhdistyksen kanssa Tikkametsässä. Ruksimme listaan 14 lajia (40 talitinttiä, 25 sinkkaria, 15 peippoa, 2 närheä, 10 mustarastasta, 10 käpäriä, 5 hömöä, 1 variksen, 1 vasetin, 1 hapätin, 1 puukiipijä, 3 viherpeippoa, 1 kuusitiainen ja 1 punatulkku). Saimme tästä jutun paikallislehteen ja seuraavalla viikolla minun mustarastakuva oli lehdessä. Voiko nyt alkaa täysipäiväiseksi luontokuvaajaksi?!?! 

Loppupäivä ei sitten mennytkään yhtään putkeen. Jatkoin pihabongaustapahtuman jälkeen omille teille ja retkille. Kävin ojassa KAHDESTI! Kummalakin kerralla onneksi löytyi teiden ritareita, jotka hinasivat / nostivat ranskanpullan hädästä. Maaseudulla on vaarallista, kun tiet lanataan liian leveiksi. Tiedänpä nyt tämänkin.

27.1.2019 kireässä pakkaskelissä otin parhaimmat timalikuvat ikinä. Yksi niistä päätyi tämän vuoden joulukortiksi.

29.1.2019 sponde arde pinna työpaikan pihan yli. Tuli katsottua oikealla hetkellä ylös. Tämä pinna vähän säväytti.

Tammikuun vuodarit: 1.1. viherpeippo, harmaalokki, puukiipijä, naakka, varis, peippo, pikkuvarpunen, mustarastas, merilokki, talitiainen, palokärki, käpytikka, kuningaskalastaja, kyhmyjoutsen, sinitiainen, kesykyyhky, hömötiainen, harakka, urpiainen, merimetso, isokoskelo, punatulkku / 2.1. hippiäinen / 3.1. keltasirkku, närhi / 4.1. tilhi / 5.1 sinisorsa, viiksitimali, harmaapäätikka, pajusirkku, nokkavarpunen, valkoselkätikka, korppi / 6.1. kanahaukka, isolepinkäinen / 12.1 piekana, pilkkasiipi / 13.1. varpunen, peltopyy, tikli, pähkinähakki / 19.1. koskikara / 20.1. kuusitiainen, pyrstötiainen, räkättirastas / 27.1 varpuspöllö / 29.1. harmaahaikara =  47 vuodaria, 1 elis.

Maastotunteja: 44,5

HELMIKUU 
Jos jotain jäi helmikuusta mieleen niin flunssa. Eikä mikä tahansa flunssa vaan manflu. Miesflunssa siksi, että epäilen vahvasti jonkun kundeista töissä aivastaneen minua päin ja tartuttaneen aivan järkyttävän taudin. Tauti piti parisen viikkoa vahvasti petipotilaana ja toipilaana. Helmikuun ensimmäisen viikonlopun ehdin kuitenkin viettämään suistolla ja Sikosaaressa. 2.helmikuuta vihko merkintä. Lintutornissa ei kyllä lennä mikään muu kuin lumi, sattuu naamaan keli! 

6.2.2019 jatkettiin taas pönttötalkoita. Mukavaa puuhaa!

16.2.2019 Talvi kääntyi yhdessä yössä kevään puolelle. Porvoossa nähtiin vuoden ensimmäinen kiuru. Itse ajelin Emäsaloon nauttimaan auringosta. Meri oli auki ja vaahtopäät kuohuivat. Tikkametsässä kuului naputteluja ja vislailuja, kaikki viisi tikkaa sai rustata retkipinnalistalle.

Alku yöstä kävin vielä peltoaukeilla pitelemässä korvia pilvisessä kelissä. Ei pöllöjä. 

17.2.2019 Kun en muutakaan keksinyt, niin lähdin maaseudulle hakemaan pinnaa talvehtivasta tinnusta. Tämän matkan olisi taas voinut jättää tekemättä, sillä tällä(kin) kertaa luotin sokeasti googlemapsiin ja huomasin liukastelevani jäisellä ja vaarallisella metsähakkuutiellä päämäärän saavuttaakseni. Ranskis pysyi juuri ja juuri tiellä. Fiksu olisi katsonut kartasta ja valinnut turvallisemman reitin. 

Viikko kahdeksan oli todellista kärvistelyä. Lähes neljänkymmenen asteen kuume piti petipotilaana ja muut kävivät kuittaamassa lapparia. 24.2. olin vihdoin siinä kunnossa, että jaksoin ajaa Lapinjärvelle. Jee, vuodari! 

Helmikuun vuodarit: 16.2 kalalokki, pikkutikka, merikotka / 17.2 tuulihaukka / 24.2. lapinpöllö = 5 vuodaria

Maastotunnit: 15,5

MAALISKUU 
Ensimmäinen kevätkuukausi! Maaliskuussa alkaa lintuharrastajalla tahti kiihtyä. Valoisa aika alkaa lisääntymään ja ensimmäisiä muuttajia saapua. Töidenkin jälkeen saattaa jo ehtiä edes vartiksi hieman kiikaroimaan ja se jos mikä vetää suunpieliä vähän hymyyn! 

2.3.2019 oli Kodderin kauranlevitystalkoot. Kaurat oli levitetty jäälle 36 minuutissa. Tapahtuma on niin suosittu, että saa olla nopea, että ehtii koskemaan kaurasäkkiin. Yhdistystoimintaa parhaimmillaan. 

3.3.2019 Lapinjärveltä löytyi viikolla talvehtiva suopöllö. Työn raskaan raatajat joutuvat lukemaan haviksia wa:sta ja odottamaan tuskaisesti viikonlopun saapumista. Koko päivä peltojen kyttäämistä, mutta ei pöllöä. Kävin kuitenkin hakemassa maaliskuun pinnan lapparista, kun kerran taas oli Lapinjärvelle saakka ajeltu. Laulujoutsenten lento aurinkoisten keväthankien ylitse sekä hangella välkehtivät pulmuset pelastivat kuitenkin päivän. 

8.3.2019 Vapaapäivä kului kevään merkkejä etsien. Koddervikenin jäälle oli saapuneet ensimmäiset joutsenet ja tornin yli lensi minulle vuoden ensimmäinen kiuru. Kengät kastuivat kevätsohjossa ja tikkametsässä oli äänessä tintit, peipot ja palokärki. Ruovikon yläpuolella oli saalistuspuuhissa lapinharakka ja toisen näreen oksilla torkkui uuttukyyhky. Meren puolelta kuului jo lokkien ääniä ja laularien trumpettisointuja. 

9.3.2019 Lauantairetki Kråköön suuntaan. Löysin ensimmäiset muutolta tulleet tuulihaukat. 

10.3.2019 Onnistunut huuhkajaretki. Pitkään saatiin odotella ja juuri kun olimme jo luovuttamassa alkoi pöllö huhuilemaan melkein vierestä. Yksi vuoden kohokohdista. 

11.3.2019 Aamuyöstä kuuntelin mustarastaan ensimmäistä huilusonaattia. Se soi kevättä. 

12.3.2019 Onnistuneita pöllöretkiä, part II. Pitää mennä sinne missä on pöllöjä eli Lapinjärvelle. Helmipöllöjä puputti parikin kappaletta ja vanhalta viirureviiriltä onnistuimme kuulemaan kumeaa bassoa. Yksi hienoimmista hetkistä oli lapinpöllön ohilento hiljaisella metsätiellä. 

16.3. Linturetkeä koko päivä Emäsalosta Porvooseen. Kuten edellisessä jutussa kerroin, niin käpylinnut ovat olleet minulle vaikeita. Tunnetulta käpylintupaikalta onnistuimme kuitenkin havaitsemaan isokäpylinnun. Päivän paras herkku löytyi kuitenkin Kiialan pelloilta, mihin menimme tundranurpiaisen perässä. Löysimme parven, missä oli pulmusia, urpiaisia sekä tundria. Leikilläni sanoin koutsille, että etippä sieltä minulle elikseksi vuorihemppo. En melkein uskonut korvia, kun sellainen kaukoputkeen osui. Karkkipäivä! 

17.3. Olin taas ajelemassa rannikkoja pitkin, kun wa piippasi. Frugi. Mikä se sellain frugi nyt sitten oli. Autoa parkkiin ja kännykkää selaamaan. Auto ympäri ja takaisin Kråkööseen ja sieltähän se mustavaris löytyikin sitten pihakoivusta varisten seasta. 

19.3. Kevät etenee. Kotimatkalla töistä langoilla ensimmäinen sepelkyyhky ja kotipihan yli kurki. 

21.3.2019 Mennäänkö huomenna hakemaan kyhmyhaahka? Ok, monelta?! Ensimmäinen meristaiji talven jälkeen. Kauko ei totellut yhtään ja muutenkin oli tunnistaminen taas niin tavattoman hankalaa. Hetken meni aivosopukoita kaivellessa, mutta kyllähän sieltä sitten alkoi lajeja taas löytymään. Tänään oli tyytyminen tavis haahkaan. Hieno havis sekin. 

23.3.2019 Bongauksen hurmaa. Tämä päivä oli taas hyvä esimerkki siitä, mikä vetää lajin pariin. Keli oli aamusta saakka tuhnu ja harkitsin jo vakavasti kotiin jäämistä. Päätin kuitenkin käydä tsekkaamassa pikkujoutsenet ja muutaman hanhipaikan ja ehkä ajaa Kanteleen lenkin. Olin juuri saanut Kaukon asteltua Heinämaantielle, kun WA-kilahti. IHAHA Karjalaiskylän pelloilla. Pari kirosanaa. Talutin Kaukon autoon. Venkslasin ranskanpullan ympäri ja kaasu pohjaan. Välimatkaa olisi parikymmentä minuuttia. Kaupungin läpi ajelin pää ulkona, jotta lintu ei mene ohi, jos on vastaan tullakseen. Peltoja lähestyessä huokaisin vähän helpotuksesta, kun näin tiellä rivin autoja ja kiikarit kohti taivasta. Pienillä avuilla isohaarahaukka kiikareihin ja naama näkkärille! Eliksia eli elämänpinna! Koska en viitsinyt enää lähteä Kanteleen suuntaan päätin ajaa vielä pikaisesti Kodderiin ja sinnehän se haukkakin sitten oli matkalla. Hienosti lensi tornin vierestä ja muutama muukin pokkasi eliksian. Bongareita valui paikalle pitkin eteläistä Suomea. Tällä hetkellä IHAHA taitaa olla matkalla taas Helsingin suuntaan. Hieno päivä!!! 

28.3.2019 Pari päivää ehti lynoha juoksuttamaan pitkin peltoja. Reipas lintuharrastaja kävi aamupelloilla ennen työpäivän alkua kuittaamassa vuodarin. Kerrankin seisoivat keskellä tietä, niin puusilmäkin erotti helposti. 

30.3.2019 Lintuharrastepäivät Kodderilla. Aina yhtä hauska yhdistystapahtuma, joka viimeistään polkaisee kevään käyntiin. Kävin vielä iltapäivällä yrittämässä kangaskiurua, mutta löysinkin kevään ensimmäiset leskenlehdet. 

Maaliskuun vuodarit: 1.3 järripeippo / 3.3. pulmunen, laulujoutsen / 8.3. kiuru, töyhtöhyyppä, kottarainen, uuttukyyhky / 9.3. kanadanhanhi / 10.3. huuhkaja / 12.3 viirupöllö, helmipöllö / 16.3 isokäpylintu, telkkä, vuorihemppo, tundranurpiainen, vihervarpunen / 17.3. metsähanhi, mustavaris, merihanhi / 19.3. sepelkyyhky, kurki / 21.3. haahka, hemppo, töyhtötiainen, kulorastas, naurulokki, alli, tundranhanhi, tukkakoskelo / 23.3. isohaarahaukka, pikkujoutsen / 24.3. tavi, haapana, hiirihaukka / 25.3. fasaani, punarinta / 28.3.2019 lyhytnokkahanhi / 29.3 varpushaukka / 30.3. valkoposkihanhi / 31.3. jouhisorsa = 40 vuodaria, 2 elistä

Maastotunnit: 71

HUHTIKUU
Huhtikuussa lintuharrastajan illat jakautuvat tasaisesti lintutornien välille. Päivien pidetessä ehtii hyvin koirien kanssa metsälenkille ja sen jälkeen vielä torniin kiikaroimaan. Vuoden parasta aikaa.
1.4.2019 Luonto tuli liian lähelle. Nisari kävi nappaamassa sinkkarin aivan nenän alta omalla ruokinnalta. Vähän järkytyin. Illala kävin parantelemassa osumaa saanutta luontosuhdettani Ruskiksella. Ilta ei tarjoillut muita hienouksia kuin kauniin auringonlaskun. Eikä aina tarvitsekaan. Muutamissa kohdissa oli jo avovettä. Ihan kohta on tämäkin paikka sula. Paikallisena sinisorsia, telkkiä, laulujoutsenia, kurkipari ja muutolla pieniä metsuri- vapo- ja tundraparvia. Jokin rääkäisy kuului ruovikosta ja loppuyö meneekin sitten luhtakanan ääniä kuunnellessa. Voi rallus sentään!

2.4.2019 Kävin Ruskiksella bongaamassa kevään ensimmäisen jalohaikaran. Kun haikara kaarsi kohti tornia sukelsin laitojen taakse piiloon. Pian se laskeutuikin ihan tornin viereen ruokailemaan ja sain kuvailla kuin piilokojusta linnun touhuja ihan läheltä.

4.4.2019 Kevään ensimmäinen Lakasalmen keikka ja siellähän oli ihan täydet keväthulinat päällä. Niin paljon lintuja, että ei ehtinyt kaikkea varmuudella edes tunnistaa saati laskea. Sinnittelin tornilla illan viimeisiin valoihin. Tämä on kevättä parhaimmillaan.

5.4.2019 Bosgårdissa retkeilemässä. Vuoden 100 laji tuli västäräkistä! Päivän muita kivoja havaintoja olivat mm. sitruunaperhonen, nokkosperhonen ja ensimmäiset kimalaiset. Iltapalaksi Honkalinnan Lintumiestä. Kaikki meistä tuntevat jonkun Sepin. Vahva lukusuositus tällekin.

14.4.2019 Pandarista vuodari tasan samalla päiväyksellä kuin viime vuonna. Tein taas retken Bosgårdiin ja Husholmeniin. Useampi tunti tuli viihdyttyä tammilehdoissa ja merenrannalla. Lajeja tuli kuutisenkymmentä.

15.4.2019 Tornille kävellessä kuului tuttu ääni liuku-liuku-liuku.

21.4.2019 Yhdistyksen kevätretki Luontosaari Lehtiseen. Lintuharrastajat ei nuku koskaan. Kolmen tunnin yö unilla jaksoi hyvin kiikaroida koko päivän saaressa. Aurinko helli tänään retkeläisiä, vaikka muutto olikin hieman pysähdyksissä kylmän jakson jälkeen. Vuodareita silti peräti viisi. Tylli, härkälintu, räyskä, tiltaltti ja vihdoin se teerenper**le! Edelleenkin meristaijaus vaatii opiskelua. Lähilinnut ovat sentään hallussa, mutta kauempana menee pelkkää kaakanaa! 8,5 tuntia meni saaressa siivillä. Olisin viihtynyt pidempäänkin! Tuli myös annettua ensimmäinen lehtihaastattelu näiden asioiden tiimoilta. Jännitti ihan hulluna, mutta oikein kiva juttu saatiin Loviisan Sanomiin.

25.4.2019 Tattadaa päivä! Juuri kun olin sekunniksi oikaissut työpäivän jälkeen selälleni tuli viesti, että Kodderissa on paikallisena kaksi ristisorsaa. 12 minuutissa olin mestoilla ja melkein jopa nopeusrajoituksia noudattaen. Ei lepoa lintuharrastajalle.

27.4.2019 Que será, será. Whatever will be, will be. The future's not ours to see. Que será, será. Melkoinen kevätpäivä taas takana. Ihan vaan jo tämä luonnon heräämisen katselu on niin hienoa. Yöllä heräsin laulurastaitten kevätkonserttiin ja oli jäätävä sitä oikein kuuntelemaan. Koirien kanssa käytiin metsälenkillä haistelemassa ja siitä sitten tornille. Tornilta parin bongauksen perään. Ryssin kattohaikaran jo varmaan viidennen kerran, mutta silti vetää päivän viisi vuodaria hymyä korviin. Kanteleelta tuli mustapyrstökuiri väsytystaistelun jälkeen ja vielä iltapaloiksi Loviisasta bongauksena sera eli sepelrastas. 

30.4.2019 Vappuaatto. Vappupallon virkaa toimitti kirkkaana helottava aurinko ja vappuhuiskuina järviruo’ot. 

Huhtikuun vuodarit: 2.4. jalohaikara, uivelo, punasotka, nokikana, tukkasotka / 5.4. taivaanvuohi, luhtakana / 6.4. punakylkirastas, niittykirvinen, västäräkki, / 7.4. rautiainen, mustaleppälintu, silkkiuikku, meriharakka / 12.4. heinätavi, ruskosuohaukka, / 13.4. laulurastas, / 14.4 kalasääski / 15.4. punajalkaviklo / 16.4 harmaasorsa, kuovi, metsäviklo / 17.4. kivitasku / 18.4. peukaloinen, kalatiira / 19.4 lapasorsa / 20.4. suokukko / 21.4. kuikka, tylli, teeri, härkälintu, räyskä, tiltaltti / 23.4 valkoviklo / 25.4. ristisorsa, lapintiira / 26.4. kapustarinta / 27.4. sepelrastas, mustapyrstökuiri, sinisuohaukka, liro, keltavästäräkki / 28.4. käenpiika / 29.4. rantasipi, kattohaikara / 30.4. haarapääsky = 46

Maastotunnit: 75,5

TOUKOKUU
Helteisen huhtikuun jälkeen toukokuu alkoi koleana. 

3.5.2019 Puoli tuntia ponilla riitti tälle päivälle harrastamista. Melko rapian raikas keli! Koskaan ei kuitenkaan voi tietää millainen päivä tulee. Aamulla omasta pihasta kirjosieppo, tornille bongaamaan sitruunavästäräkki ja kylkiäisenä pikkutylli ja mustaviklo. Viikonloppuna tornien taistellaan.

4.5.2019 Päivällä perus metsäilyä ja retkeilyä. Illalla joutui kuitenkin lähtemään kaatosateeseen bongaamaan vesparia niin, että pölykapselit lenteli. Vuodari 150!

5.4.2019 Pikkulokki on onnistunut koko kevään karttelamaan minun kiikaareitani. Tänään kyllästyin pinnapuutteeseen ja päätin ajaa Lapinjärvelle. No siellä niitä olikin useampi sata. Tein samalla myös maakuntamatkan Loviisan puolella ja kävin etsimässä aamulla äänessä ollut turkinkyyhkyä. Pulua ei löytynyt, mutta tulipa taas muutama ranta tutuksi.

11.5.2019 Karu opetus, että AINA on hyvä sää linturetkeillä. Lauantai aamuna oli kello herättämässä viiden jälkeen, mutta ikkunasta kurkkauksen jälkeen päätin kömpiä takaisin nukkumaan. Ilma oli niin sakeana sumusta, että näkyvyys oli muutamia metrejä. Heräsin häpeällisen myöhään siihen, kun puhelin hälytti. Kaveri oli laittanut viestiä, että ei tartte kuule nukkua enää. Lapinjärvellä on valkosiipitiira. Motarilla huomasin, että puhelimeen kilahti uusi viesti. Mahdollinen pussitianen Kanteleella. Tiirasta ei enää tullut päivityksiä. Apua. Kumpaan suuntaan sitä pitäisi lähteä ajamaan? Olin tässä vaiheessa aivan varma, että ryssin ainakin toisen, ellen molemmat linnut. Päätin kestää tappion kuin nainen ja pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Kohti valkosiipitiiraa. Kun tornin vieressä oli vielä pitkä rivistö autoja, huokaisin helpotuksesta. Tiira oli hoidettu 10 minuutissa. Seuraavaksi googlemapsiin ajo-ohje kohti Kanteletta. Puolisen tuntia ehdittiin pyöriä rantapusikoissa kun minun kiikareihini osui sopiva lintu. Sanakaan sanomatta aloin sitä kovasti sohottamaan ja pussitiaiseksihan se sitten osoittautui. Mikä päivä. Kaksi elistä. Kotimatkalla väänsin stereot kaakkoon ja luukutin Euforiaa, joka tuli radiosta.

14.5.2019 Muutaman päivän ehti hieman vetämään happea, kunnes alkoi taas tapahtua. Ihan tavallinen tiistai muuttui melko nopeasti sangen hektiseksi, kun koutsi löysi Lapinjärveltä rantakurvin. Tunnin pystyin kärvistelemään töissä kunnes huikkasin pomolle, että force major. Pakko mennä. Autolta tuli kipiteltyä valmiiksi asetellulle kaukoputkelle suhteellisen ripein askelin. Kun elis oli hoideltu hain Kaukon ja ihailin lintua vielä hyvin tovin. Kolmas elis viikon sisään. Ehdin juuri ajaa kotiin ja käydä koirien kanssa lenkillä, kun WA alkoi taas aktiiviseksi. Joskus tuntuu, että ei tämä harrastus ole yhtään tervejärkisen hommaa, mutta kun tarjolla on kiljuhanhea, niin sitä kuulkaa lähdetään katsomaan. Kun pääsin mestoille oli hanhi tietysti kadoksissa. Ilmassa väreili kuitenkin mukava bongaustapahtuman stämminki ja jakauduimme pelloille hanhimassoja kiikaroimaan. Illan aikana rapisi muitakin kivoja haviksia, kuten amppari ja muutama keräkurmitsa. Illan jo hämärtyessä ja viiletessä lintu vihdoin löytyi tienvierestä hanhiparvesta. What a day!

19.5.2019 Aikainen mato linnun nappaa! Wannabe-lintuharrastajalla ei mennyt aamu ihan putkeen, vaan nukuin pommiin. Tapaamispaikalla piti olla 0400 ja minä onneton heräsin 0331, auton olisi startattava 0345. Ihan tarkalleen ottaen en tiedä miten suoriuduin jopa paria minuuttia liian aikaisin mestoille. Lossilla Pellinkiin ja veneellä Kummelskääriin! Kymmenen minuuttia saaressa ja päivän ensimmäinen elis, idänuunilintu! Kaukoputki pystyyn ja merta selaamaan. Lintua meni siihen tahtiin, että kaikkea ei ehtinyt edes katsomaan ja retkikuvat jäivät ottamatta. Vuodareita tuli varmaan kymmenen ja toinen elis etelänkiislasta. Silmien ohi liihotti valehtelematta 100-200k lintua! Korvantaakse on taas laitettu parin lintukirjan verran tietoa. Jäätävän hieno päivä, vaikka jääkuikka menikin jostain muualta kuin Kummelin ohi ja alan epäilemään, että sellaista lintua ei olekaan kuin vesipääsky.

24.5.2019 Loppukevään ensimmäinen yölaulajaretki Kanteleella. Ruovikossa laulaa ruokokerttunen ja pensaissa satakieli. Kaakattava valkoposkihanhiparvi lentää ylitse ja järven pintaa pitkin kumisee kaulushaikaran matala puhallus. 

25.5.2019 Arktika eli arktinen muutto on yksi hienoimpia asioita, mitä luonto tarjoilee. Sateisesta säästä huolimatta kannatti lähteä retkeilemään. Noin1000-1500 sepelhanhiparvi pyörähti Ruskiksella pallomaisena parvena. Kauempana hanhia meni tasaisena nauhana. Muita aamun mielenkiintoisia haviksia oli 50-60 laulariparvi muutolla, viisi merikihua ja toistakymmentä muuttavaa mehiläishaukkaa.

30.-31.5.2019 Kantele-Lapinjärvi-Loviisa. Ehkä huikein yölaulajaretki ikinä! Miten paljon sitä onkaan missanut, kun ei ole uskaltanut lähteä kesäöihin ajelemaan. Kesän parhaimmat konsertit tarjoilee ehdottomasti Suomen luonto. 

Toukokuun vuodarit: 3.5. sitruunavästäräkki, pyy, kirjosieppo, pikkutylli, mustaviklo / 4.5. mustapääkerttu, pajulintu, nuolihaukka, sirittäjä, pikkukuovi, punajalkahaukka, pensastasku / 5.5. kaulushaikara, räystäspääsky, pikkulokki / 11.5. valkosiipitiira, pussitiainen / 12.5. törmäpääsky, tervapääsky / 13.5. lapinsirri / 14.5. kiljuhanhi, rantakurvi, keräkurmitsa, ampuhaukka, käki, leppälintu 18.5 harmaasieppo, satakieli, metsäkirvinen, pensaskerttu / 19.5. luotokirvinen, lapasotka, merikihu, karikukko, mustalintu, etelänkiisla, ruokki, idänuunilintu, hernekerttu, kaakkuri / 22.5. punavarpunen / 23.5. ruisrääkkä, luhtahuitti, kehrääjä, lehtopöllö, pensassirkkalintu, viitakerttunen / 25.5. sepelhanhi, mehiläishaukka / 27.5. jänkäsirriäinen / 29.5 rytikerttunen, lehtokerttu / 30.5. kultarinta / 31.5. peltosirkku, lehtokurppa, sarvipöllö, rastaskerttunen = 57, 6 elistä

Maastotunnit: 104

KESÄKUU
Kesäkuussa lintuharrastajan arki alkaa pikkuhiljaa tasoittumaan. Tai niinhän sitä luulisi. Kesäkuun ensimmäisenä lauantai aamuna ei taas todellakaan nukuttu pitkään, vaan armottomasti vinkuvan kilinän perään oli lähdettävä. Koutsi oli löytänyt kartanopuistosta kuhankeittäjän, joka lauloi kilpaa mustarastaan kanssa. Puissa oli jo niin paksulti lehtiä, että kiikaroinnista huolimatta kukaan paikalle bongaamaan tullut ei onnistunut lintua näkemään. Kuhankeittäjästä ajatus alkoi sitten siirtyä pikkuhiljaa mustakurkku-uikkuun. Tiedän, että alueellamme on ”lammikko”, missä mukurut viihtyvät, mutta se sijaitsee sellaisessa paikassa, että en ollut itse keksinyt miten sinne ajetaan. No nytpä tiedän tämänkin. Pitkään sai kuitenkin pusikoissa rämpiä, jotta löysimme paikan, mistä näki kaislikon yli. Kovasta vastavalosta huolimatta vuoden 199 pinna. Ja koska vauhtiin päästiin, niin seuraavaksi kangaskiurua katsomaan pohjustetulta paikalta. Vuodari numero 200! Lauantain kuuluukin olla karkkipäivä! Kotiläksyksi sain vielä lähteä hakemaan luhtakerttusta. Vaikka olin käynyt paikalla jo kahdesti aiemmin ja väittänyt, että ei se siellä ole, niin sinnikkäästi lähdin jälleen yrittämään. Tällä kertaa päätin, että kotiin ei lähdetä ennen kuin linnusta on varma havainto. Ampiainen pisti pohkeeseen, nokkoset polttivat ja aurinko helotti armotta. Havaitsin yhden potenttiaalisen yksilön ja reilun tunnin seisoin paikoilla ja tarkkailin, kuuntelin, vertailin ääniä xeno-cantosta ennen kuin uskalsin ruksia pinnan.

8.6.2019 Yhdistyken yölaulajaretki. Saimme jo ennen retkeä varoituksen sanan illan oppaalta, että Kanteleella on hyttysiä enemmän kuin miljoona per retkeilijä, niin en silti ollut varautunut siihen minkälaisen tikkauksen kohteeksi jouduimme. Ininä oli niin korvia huumaavaa, että lintujen ääniä oli jopa paikoitellen vaikea havaita. Vielä viikolla linnut konsertoivat aktiivisesti, mutta lienikö syynä viime päivien polttava helle vai lähestyvä ukkosrintama, niin yön konsertoinnista vastasivat ainoastaan satakielet, ruokokerttuset sekä kaksi pensassirkkalintua. Teräväkuuloisimmat saattoivat tuhansien hyttysten ininältä erottaa järvenpintaa matalana kumuavan kaulushaikaran. Retken hienoimpia hetkiä oli seurata sarvipöllön äänetöntä lentoa öisellä peltoaukealla. Hellepäivät raukesivat hieman ennen yhtä massiiviseen ukkoskuuroon ja kehrääjän suristessa taustalla kiiruhdimme autoihin ensimmäisten sadepisaroiden ropistessa niskaan. 

16.6.2019 Olin jo ehtinyt odotella, mutta tänään vihdoin tuli iltalenkillä lehtokurppa ”vastaan”. 

24.6.2019 Löysin kaksi rengastettua naurulokkia Kokonniemen kärjestä. Toinen niistä oli viimekesäinen tuttu N211. Taas sai Rengastustoimisto postia.

29.6.2019 Syötiin ensimmäiset mustikat metsäretkellä!

Kesäkuun vuodarit: 1.6. mustakurkku-uikku, kuhankeittäjä, kangaskiuru, luhtakerttunen / 15.6 viitasirkkalintu = 5

Maastotunnit: 60

HEINÄKUU
Heinäkuu on yleensä sellainen mökkeilykuukausi piilopirtillä. Tänä vuonna jäi koko mökkikausi väliin. Kesähelteillä kaupungissa on tylsää, eikä lintumaailmassakaan tapahdu oikein mitään. Taisin käydä koko heinäkuun aikana kolmella kunnollisella linturetkellä. Luonnossa kyllä liikuttiin koirien kanssa aina kun vain helteet antoivat periksi.
Kuukauden aikana sain ruksittua kolme vuodaria. Selkälokin Loviisan satamasta sekä samalla reissulla pikkulepinkäisen Tervikin kartanolta. Ruokosirkkalintu tuntui tässä vaiheessa kesää menetetyltä peliltä, mutta yllättäin sellainen löytyi vielä äänessä 21.7 Ruskikselta. Loppukuusta päästiin taas hieman bongauksen hurmaan, kun Hinthaaran suunnilta löytyi turkinkyyhky.

Heinäkuun vuodarit: 20.7. selkälokki, pikkulepinkäinen / 29.7 ruokosirkkalintu / 29.7 turkinkyyhky

Maastotunnit: 30 + metsäretket koirien kanssa

ELOKUU 
Kesälomameininki jatkuu ja lintuharrastaja odottelee syksyä. Saarille maihinnousu päättyy elokuun alussa ja se saattaa tietää pääsyä merelle! Alkukuusta tuhertelin vielä metsäisissä maisemissa pikkusieppoa tai pohjantikkaa etsiskellen.

9.8.2019 alkoi taas hieman tapahtumaan, kun Helsingin suunnasta lähti mustahaikara valumaan kohti meidän ilmatilaa. Minä suuntasin Tolkkislandetille, Yksi hyvä kandi löytyikin, mutta välimatkaa oli liiaksi varmaan määrittämiseen. Seuraavana aamuna olin ajoissa samoilla mestoilla, mutta lintu kurvasi toisaalta ohitse. Pahus. 

Tänä vuonna ei myöskään kerätty hienoja synttäripinnoja, koska the day osui maanantaille.

24.8.2019 tehtiin retki Ilveskalliolle. Tämä on se päivä, jolloin opin, että miltä se käpylintu kuulostaa. Kirjosiipeä eikä kolmivarvasta näkynyt tälläkään reissulla, mutta kuin lahjana tipahti äänipinna tundrankurmitsasta. 

25.8.2019. Merelle, merelle, merelle, merelle!! Melkolailla täydellinen päivä saaristossa, vaikka ensin vaikutti sirripuolella hiljaiselta. Laatu korvaa määrän ja pinnalistalle sai ruksia vuodareiksi suo-, pikku-, iso-, kuovi-, ja pulmussirrin. 

31.8.2019 Syyskuuksi kääntyvän elokuun haettaviin pinnoihin kuului myös arosuohaukka sekä lapinkirvinen. Jälkimmäinen juoksutti taas pitkin maita ja mantuja, mutta ei niin ei. Arosuo tuli hienona iltana Lapinjärveltä. Noin kilometrin matkalla kuvasin myös useampaa niittysuo- sekä ruskosuohaukkaa, sekä muita petolintuja. 

Elokuun lopusta jää mieleen vespari-invaasio, joka ylitti uutiskynnyksenkin. Eteläisessä Suomessa liikkui arviolta 40-50 yksilöä. 

Elokuun vuodarit: 24.8. tundrankurmitsa, pikkukäpylintu / 25.8. kuovisirri, pikkusirri, suosirri, pulmussirri, isosirri / 31.8. arosuohaukka 

Maastotunteja: 48

SYYSKUU
Syyskuu alkoi heti mielenkiintoisesti, kun Malmgårdin myllyltä löytyi kaksi virtavästäräkkiä. Retkeily alkaa taas maistumaan kelien viiletessä. Jatkan sinnikkäästi lapinkirvisen hakemista samalla kun hanhia alkaa taas pikkuhiljaa kerääntyä pelloille. Kävimme porukoissa komppaamassa pelloista heinäkurppaa ja muita syksyn tuliaisia. Muutama onnekas onnistuu näkemään alueellamme pikaisesti käväisseen punakaulahanhen. 

Kuun puolessa välissä sain vinkin sinirinnasta, joka viihtyi eräänlaisella vanhalla jätekukkulalla. Parhaimmillaan niitä taisi olla paikalla useampi. Kävin ensimmäisen kerran yrittämässä lintua illansuussa. Vastavalo oli niin kova, että linnut näyttäytyivät ainoastaan siluetteina. Yritin kuunnella sinirinnin lipputangonnarun omaista läpsytys ääntä, mutta sitä ei kuulunut. Yhden kyhmyn linnun havaitsin, mutta se pysyi tiukasti puskiston suojissa. Seuraavana aamuna otin uusintayrityksen heti auringon noustessa. Paikalla on napaan saakka nokkosta ja edellisen illan rämpiminen poltteli vielä jaloissa. Kävi mielessä, että kyllä on taas uhrauduttu ja uhriuduttu. 14.9 tuli pinna vartissa, kuvaa jouduin sitten odottamaan useamman tunnin. Tämä oli yksi viime vuoden hienoimpia hetkiä. Vaikka vinkistä, niin silti ihan itte! 

17.9.2019 Elis lapinsirkusta. Tätä olisin halunnut tutkailla tarkemminkin, mutta kyhmy lintu lensi sänkipeltoon ja pysyi siellä sitkeästi.  

Pähkinänakkelista meinaisi viime vuonna kehkeytyä iso mörkö. Minulla on tietyllä lailla hieman vääristynyt kuva alueemme linnustosta, koska harrastevuosia ei ole vielä kovin montaa takana. En pitänyt nakkelin kanssa kiirettä alkuvuonna, koska pidän sitä suhteellisen helppona. Yhtäkkiä havainnot kuitenkin ehtyivät. Syyskuussa jouduinkin sitten lähteä ihan bongaamaan nakkelia. Kun sain tästä ns. pinnapaineen pois, niin löysin useammankin nakkelin Ekuddenista. 

19.-22.9.2019 vietettiin tutulla porukalla taas länsirannikolla Siipyyssä. Reissulle oli kaksi toivetta. Rissa ja ino. Ensimmäisen ryssin, koska en lähtenyt aamun ensimmäisessä veneessä saareen. Inosta sain vihdoin eliksen. Tätä hieman laimensi se, että inornatusta olisi ollut tarjolla myös aluevuodariksi Porvoossa. Reissua varjosti hieman myös lintujen puute. Sirrilietteet loistivat tyhjinä ja koko reissun aikana nähtiin ainoastaan neljää lajia kahlaajia. Sendari ei ollut kovin suotuisa. Jotenkin onnistuttiin kuitenkin raaputtamaan kasaan 92 lajia tällä reissulla. Melkein kaikki tuli iltahuutojen perusteella itsekin nähtyä.. paitsi se rissa, joka kirvelee taas jokusen aikaa. Reissun mielenkiintoisimmat lajit; pohjantikka, ino, pere ja pikkusieppo. Tämän vuoden oma pinnatavoite ylittyi tällä reissulla ja olemme vuodareissa luvussa 221! Pizza-, viini- ja naurukiintiö tuli tälle vuodelle täytettyä. 

Syyskuun vuodarit: 2.9.2019 virtavästäräkki / 14.9 sinirinta / 17.9 lapinsirkku / 19.-22.9. taigauunilintu, muuttohaukka, pohjantikka, pikkusieppo / 24.9. pähkinänakkeli = 8, 3 elistä

Ja kyllä eliksessä tuli myös pikkusieppo. En ymmärrä miten tämä on minulle niin haastava, vaikka tunnistan kyllä äänen hyvinkin. Kun ei tule vastaan, niin ei tule vastaan.

Maastotunteja: 104

LOKAKUU
Elämäni synkin kuukausi. Luonto tarjosi parastaan, elämä ei. Käki ei enää vastaa peltosirkun kutsuun.

27.10.2019 Hiiripöllöt ovat loistaneet poissaolollaan koko vuoden alueellamme. Kun Lapinjärven perukoilta löytyi yksi yksilö jouduin minäkin raahautumaan jälleen ihmisten ilmoille. Kovin suuria odotuksia ei tälle reissulle ollut, mutta kun matkalla tulee spondesti vastaan maakotka haaskalta, niin kyllähän se vähän hymyilyttää. Hymy kuitenkin hyytyi hiiripöllö paikalla, sillä kaikki langat ja puun latvat loistivat autioina. Jouduin tarrautumaan luuriin ja varmistelemaan, että olenhan nyt edes oikealla paikalla. Siinä sitä sitten taas pyörittiin ja kytättiin hiekkatiellä tihkusateessa. Päätin ajaa tienpätkän vielä uudestaan. Onneksi pienessä tienvarsipusikossa pikkulinnut pitivät ihan hirvittävää meteliä ja lähdin tutkiskelemaan paikkaa hieman tarkemmin. Sieltä sitten puolivahingossa löytyi se hiiripöllökin! kaksi vuodaria samana päivänä tähän aikaan vuodesta on aika hyvin.

28.10.2019 aloitin oman talviruokinnan. 

29.10.2019 Vaikka pidänkin bongaamisesta, niin en harrasta sitä kovin aktiivisesti. Rahat ja aika ei yksinkertaisesti riitä. Mutta kun jotain sopivan mukavaa rariteettia laskeutuu kohtuullisen järkevän matkan päähän, niin kyllähän se alkaa kutkuttelemaan. Suomen 3/5 lehmähaikara tuli käytyä ihmettelemässä vanhassa kotikylässä Mäntsälässä.  

Lokakuun vuodarit: 27.10. hiiripöllö, maakotka / 29.10 lehmähaikara = 3, 1 elis 

Maastotunnit: 20 

MARRASKUU 
Marraskuussa ei juuri valoa näkynyt. Harmaatakin harmaampi kuukausi. Minä kulutin kengänpohjia ja kerrytin maastotunteja lähinnä Stensbölen metsissä pohjantikan aluevuodarin toivossa. Kirjosiipikäpylintua en pitänyt minun taidoilleni edes todennäköisenä, mutta siihenkin oli vielä mahdollisuus. Rämmin risukoissa, kallioilla ja suoalueilla kilometritolkulla, mutta joka ikinen naputtelija osoittautui käpytikaksi. Pohjantikkoja on ollut tänä syksynä runsaasti vaelluksella ja parhaimmillaan niitä oli Tiirassa samana päivänä enemmän kuin minulla havaintoja yhteensä koko harrastustaipaleen aikana. Alkoi vähän syömään naista.

3.11.2019 Ekuddenissa koirien kanssa lenkkeilemässä, metsästä löytyi kaksi nakkelia ja ruovikosta vielä rätisevä peukku. 

6.11.2019 hyvin myöhään illalla piippasi taas WA, muutaman kilometrin päässä oli pöllö tehnyt lähempää tuttavuutta auton keulan kanssa ja kyseltiin, josko joku lähtisi katsomaan onko mitään tehtävissä. Minähän en nyt itse osaa tehdä juuri mitään, mutta tämä on osa-alue harrastusta, joka kiinnostaa. Mietin, että laitan viestin, että jos joku lähtee, niin minä voin lähteä oppiin. Mietin kuitenkin liian kauan ja paikalle oli jo lähdetty. Noh, next time sitten. Puolen yön aikaan tuli uusi piippi. Unet karisivat silmistä välittömästi kun katselin ällistyneenä kuvasta vitivalkoista pöllöä pahvilaatikossa. Ukuli! Tunturipöllö toimitettiin aamulla Korkeasaaren villieläinsairaalaan. Vammat olivat kuitenkin niin pahat, että se nukutettiin ikiuneen. Parempia myyrämaita sinne jonnekin. 

7.11.2019 lintuyhdistyksen syyskokous. Sain nauttia jäsenistön luottamusta ja hommat jatkuvat kausilla 2020-2022. Minäpä se vaan kuulkaa tykkään tästä touhusta, vaikka välillä on kainaloita myöden hommia! 

13.11.2019 sain vihdoin ihan ikiomaksi Ornimisen sietämättömän keveyden. Kirja, jota on metsästetty vuosia. Tätä luetaan kuulkaa silkkihansikkain. 

20.11.2019 Kuvailta. Taas näki lintukavereita ja reissukuume kasvoi! 

Marraskuun vuodarit: 17.11. kirjosiipikäpylintu = 1, 1 elis 

Maastotunnit: 32 

JOULUKUU 
Joulukuun ensimmäinen päivä alkoi kauniin talvisena. Stensbölen metsissä paistoi aurinko ja lumi varisi tähtipölynä kuusenoksilta. Ei edelleenkään pohjantikkaa, mutta rutkasti askelia ja raitista ilmaa. Alkaa käymään nämä metsät ja polut tutuiksi. 

6.12.2019 osallistuin virallisesti ensimmäiseen ralliin.  Olipa hauskaa puuhaa. Rallin purussa yksi joukkue oli onnistunut näkemään pohjantikan ja havaintoa oli pihdattu jonkin aikaa. Tarvitsee sanoa, että mitä oli seuraavana päivä to do-listalla. 

7.12.2019 Tuntuu talvimyrskyltä, vettä sataa ja tulee. Ei auta. Retkikamat päälle ja metsään. Pyörin metsässä päämäärättömästi. Kuorittuja puita oli siellä täällä. Tuulen ja sateenropina sadetakilla peittivät alleen kaikki muut metsän äänet. Tekisi niin kovasti mieleni kirjoittaa, että kova työ tuottaa hedelmää, mutta ei. Jouduin soittamaan parikin ruikutuspuhelua ja pyytämään suorat ohjeet ”mutkapuulle”, jolla tikka oli viime päivät viihtynyt. Kun vihdoin löysin puun, niin ei tarvinnut nostaa kuin kiikarit. Siellähän se kolmivarvas nakutteli oksien suojissa. Vuoden viimeinen aluevuodari (222). 

Seuraavana viikonloppuna kävin etsimässä joka ikisen pihlajan, mitä Porvoosta löytyy taviokuurnan toivossa. Tänä vuonna on ollut hyvä marjavuosi ja vielä riittää syötävää tilhille sekä rastaille. Varsinkin Tarmolan ja Huhtisten alueella liikkui vuodenaikaan nähden hyvinkin isoja parvia.

Joulunalusviikot menivät hoivatessa sairasta koiraa ja silloin kun matten naperot sairastaa siirtyy kaikki muu syrjään. Vierihoitoa soffaillen.

Vuoden viimeisenä viikonloppuna pääsin taas hieman retkeilemään ja mikä keli lauantaina olikaan! Pitkästä aikaa valoa ja aurinkoa. Vietin päivän Emäsalossa retkeillen ja illat naputtelin tiedotteita ja julkaisuja yhdistykselle. 

Joulukuun vuodarit = 0 

Maastotunteja: 29

Vuosi on nyt taputeltu ja tilinpäätös tehty. Vuodareita kertyi 226 eli oma tavoite ylittyi. Näistä eliksioita oli 14. Aluevuodareissa päästiin 222 pinnaan. Maastotunteja kertyi 633,5 tuntia. Nyt on tyhjä pinnalista ja kaikki on taas mahdollista. Game on! Parasta tässä harrastuksessa on ehdottomasti se, että koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan kun retkelle lähtee ja ulko-oven sulkee. Vuonna 2020 tulemme keräämään myös kuudareita! Kaikki yli 220 on ensivuonnakin herkkua ja maastotunteja tuskin pystyn lisäämään. Toiveissa on kuitenkin saada aluevuodari mm. suopöllöstä, pikkusieposta sekä elis vesipääskystä.

Hyvää lintuvuotta 2020! Olkoon Sendari kaikille suopea!