RANTAKURVIT RALLAA

Tässä aamun valkenemista ja auringon nousua odotellessa voisi rustata muutaman sanasen eilisestä! Muutama viikko sitten yksi minun lintukavereistani laittoi viestiä ja kysyi, että kiinnostaisiko minua lähteä mukaan oman yhdistyksen perinteiseen IP-ralliin. Noin sekunnin harkinnan jälkeen vastasin, että totta kai! Viimeisen viikon olenkin sitten joutunut selittelemään ei-lintukavereille, että mikä se sellainen linturalli on. Kerrattakoon vielä asiaan vihkiintymättömille, että linturalli on leikkimielinen (yeah, right) kilpailu, missä noin 2-5 hengen joukkue kilpailee tiettynä aikana tietyllä rajatulla alueella ja yrittää havaita mahdollisimman monta lintulajia. Kilpailuajan päätyttyä pidetään purkutilaisuus, missä käydään läpi asiaan kuuluvien hyväntahtoisten kuittailujen saattelemana, jokaisen joukkueen päivän havikset läpi. Eniten lajeja saanut joukkue voittaa. Monella ralli ei rajoitu pelkästään tuohon varsinaiseen kilpailuaikaan, vaan pohjustustyötä maastossa tehdään jo edellisillä viikoilla ja tiettyjen lajien osalta käydään Tiira-havaintoja läpi hieman pidemmältäkin aikaväliltä. Näiden perusteella suunnitellaan sitten ns. rallireitti.

Varsinainen ralliaika alkoi itsenäisyyspäivän ensi minuuteilla eli 0000. Ihan tuohon aikaan Rantakurvit eivät vielä matkaan sännänneet, vaan odotimme maltillisesti klo 0700 ja päivän ensimmäisessä kohteessa ”Tikkametsässä” olimme noin 0716 varpuspöllön toivossa. Lähestulkoon kaikki joukkueet (8/12) aloittivat samasta hyväksi havaitusta paikasta tikkapinnoja hakien. Ensimmäinen laji taisi tulla 0836 keltasirkusta ja tämän jälkeen alkoikin ääniä tipahdella nopeaan tahtiin. Koska kyseessä on kilpailu ei havaintoja sovi huudella kaikille, mutta on kuitenkin pidettävä huoli, että vähintään 2/3  oman joukkueen jäsenistä havaitsee lajin. Oma taiteenlajinsa onkin siis kertoa omalle joukkueelle, että nyt korvat auki tai silmät tuohon suuntaan. Supattelua ja pientä kengänkärjellä kopsuttelua. Kun talipötköt aamun valjetessa tulivat näkyviin saimme aika nopeasti kuitattua vasetin, hapatin ja jokusia peruslajeja. Tämän jälkeen teimme taktisen vedon ja poistuimme muutamalle kriittiselle paikalle hakemaan pohjustettuja pinnoja. Kello oli niukin naukin yli yhdeksän ja sadetakista huolimatta oltiin sielua myöden märkänä! Suurin osa taisi suunnata Emäsalon kärkeen vessujen ja merilintujen perässä. Tämä oli meilläkin ”ehkä osastolla” jos ehditään, mutta koska keli oli suorastaan surkea, niin päätimme siirtää ”ehkä osastoa” iltapäivään, jos kelit paranee. Tällä ehkä ryssittiin muutama pinna, mutta myös saatiin muutama pinna. Illalla purussa keliolosuhteita kuunnellessa ei kyllä yhtään harmittanut, koska näkyvyys parhaimmillaan tai pahimmillaan katsontakannasta riippuen oli muutamaa metriä.

Seuraavat tunnit pyörimme akselilla Kodderviken-Karjalaiskylä-Hamari-kaupunki ja saimme jokusia ihan kivoja havaintoja kuten isolepinkäisen, tiklejä, rastaita, tilhiä ja kottaraisen. Siitä sitten taas pohjustettujen pinnojen perään. Päivän helpoin pohjustus pähkinähakki tuli tunnetulta sembramäntypaikalta sillä, että hyppäsi autosta ulos. Nokkanissejä jouduimme hieman etsimään, mutta nekin hoituivat suhteellisen kivuttomasti Pappilanmäeltä, kun kolme nisseä lennähti ruokinnalta läheiseen puuhun. Yritimme myös etsiä varpusta, mutta niitä ei täältä pikkuvarpusten seasta löytynyt. Porvoo kohteiden jälkeen lähdimme hakemaan edellisenä päivän pohjustettua karaa. Postimäeltä löytyi vihdoin se varpunen, mutta koskikara paikka oli tyhjä. Ihan tyhjin käsin ei täältä lähdetty vaan ruksimme listaan korpin ja närhen. Meitä vastaan tullut joukkue oli nähnyt karan sekä gentin ja sekös vähän purussa puristeli :D

Seuraavaan paikkaan siirryttäessä mutustelin takapenkillä rusinapiimäkakkua ja hörpin vielä lämmintä kahvia. Vaatteet ehtivät kuivua mukavasti, mutta Isnäsin rannalla satoi taas reippaasti. Rantakurvit viihtyvät silti rannalla kelistä huolimatta ja täältä saimme oikeastaan ne mitä tulimme hakemaa eli lokit, kyhmyjoutsenen sekä muutamia vessuja. Autolla katsoimme puuttuvia lajeja ja hippiäinen hoidettiin ensimmäisestä vastaan tulleesta metsiköstä. Retki sujui aika rennolla meiningillä ja iltapäivällä kävimme vielä muutamalla pohjustuspaikalla uudestaan ja jokunen niistä tärppäsikin. Petolintuosastolle kuittasimme varpushaukan – kahdesti, vaikkakin kyseessä saattoi olla sama yksilö. Päätimme rallipäivän sinne mistä aloitimme eli tikkametsään. Koska emme jääneet aamulla kyttäämään pikkutikkaa ja palokärkeä, niin toiveissa oli hoitaa ne vielä iltapäivällä. Tässä kävi kyllä pienoinen munkki, sillä pikkutikka löytyi talipötköltä ja heti perään palokärki päräytti komean huudon kelopuun nokasta. Taisimme olla päivän ainoa joukkue, joka sai hoidettua nämä kaikki viisi tikkaa. Päivä alkoi hämärtymään nopeasti 1500 jälkeen ja siirryimme vielä hetkeksi aivan ruovikon reunaan kuuntelemaan mahdollisia pajusirkkuja tai timaleja. Odotus kannatti, sillä viimeinen laji, peukaloinen alkoi rätisemään 1535. Tämän kuittasi myös muutama muu joukkue, mutta aiemmin IP-rallissa ko. laji on havaittu vain kerran, joten todella hieno havis tämäkin!

Meidän joukkueen päivän kokonaislajimäärä oli 51 ja kolmestakymmenestä peruslajista onnistuimme kuittaamaan kaikki muut paitsi töyhtötiaisen. Klo 1630 mutustelimme jo pizzaa lämpöisessä ravintolassa. Vaikka emme onnistuneet saamaan ässä lajeja (laji, joita kukaan muu joukkueista ei ole havainnut), niin emme myös saaneet yhtään nega ässää (laji, jonka kaikki muut joukkueet ovat havainneet). Tasaisella puurtamisella lopullinen sijoitus oli jaettu kolmas, kakkostila heltisi 52 lajilla ja voittajajoukkue kuittasi 56 lajia. Kaiken kaikkiaan mahdollisuus olisi ollut 73 lajiin, joka oli päivän kokonaislajimäärä kaikilta joukkueilta yhteensä. Eilen saatiin myös hienosti uusi laji ”rallissa koskaan havaittuihin” lajeihin, kun Lehtisen Loiskeet löivät ns. tiskiin luotokirvisen. Hieman yllättäen esimerkiksi teerellä heltisi eilen ässälaji. Päivän muita mielenkiintoisia ja hienoja haviksia oli mm. kunkku, taivaanvuohi, huuhkaja, punakylkirastas, lehtopöllö ja pohjantikka. Jälkimmäisestä tekisi mieli sanoa, että ”’’&/(/%#=? pihtarit, mutta eipä siinä mitään. Se kuuluu pelin luonteeseen ja pihdannut olisin minäkin :D Eniten kirvelee, että olen tuollakin paikalla käynyt kerran pikaisesti, mutta jätin ns. kylmänä kohteena pois omista pohjantikka kohteista. Auringon pitäisi nousta tänään 0907, minuutin myöhemmin kuin eilen ja keli näyttää korvakäytäviä myöden kostealta. Arvannette varmaan, että kamera on jo ladattu ja retkikamat kuivatettu, jotta pääsen juoksemaan taas tuon vuosipinnalistalta edelleen puuttuvat tikan perässä.

Summa summaarum. Hieno päivä, Suomen luonto tarjosi parastaan, keli ei. Päivän jälkeen olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Pieni kipinä ehkä syttyi rallaamiseen. En usko, että jäi viimeiseksi kerraksi!


Kuvia ei eilen ehtinyt ottamaan, eikä jatkuvassa vesisateessa paljon ollut inspistäkään, joten kuvat syksyn arkistoista.