SITTEN KUN LEHMÄTKIN LENTÄVÄT..

..oppii puusilmäkin tunnistamaan muutakin kuin talitintin!

Tämän vuoden teema on ollut enemmän retkiä ja maastotunteja kuin koneella notkumista. Asetin myös itselleni melko kovan tavoitteen tälle vuodelle omiin taitoihini nähden. Vaatimattomat 220 pinnaa. Tämä on sitten "kostautunut" ns. blogihiljaisuutena, vaikka olen kyllä IG storyn puolella lyhyitä retkikertomuksia kuvineen jakanutkin. Oman alueen pinnoissa tuo maaginen raja ylitettiin viime viikonlopun sunnuntaina hiiripöllöllä. Syksyisellä Siipyyn reissulla tuli neljä vuodaria lisää ja alkuviikosta kävin Mäntsälässä bongaamassa bubulcus ibiksen eli lehmähairkaran! Jälkimmäisen suhteen joutuu hieman virallista pinnaa jännittämään, sillä pienen jekunhan tuo tarjoilee itäisen ja läntisen nimilajin suhteen. Aika näyttää kummaksi tuo dumataan, mutta omiin tilastoihini minä pinnan kyllä merkkaan!

Hieman harmittaa, että en ole laittanut mihinkään ylös tänä vuonna maastossa vietettyjä tunteja, mutta niitä on paljon :D Vaikka bongaaminen on ihan mukavaa puuhaa, niin kyllä niitä herkullisimpia pinnoja ovat ne tilanteet, kun löydät ja määrität linnun ihan itse. Välillä pitää ihan taputtaa itseä olkapäälle. Ohhoh. Well done. Vuoden 2014 pinnalistalla on muistaakseni 68 lintua. Tuosta on kuljettu jo melkoinen matka. Ja mikä parasta, matka jatkuu. Tässä harrastuksessa ei koskaan tule valmiiksi.