KAIKKI KOLME!

Aiempina vuosina olen lintuhavaintojeni kanssa ollut pitkälti näköhavaintojeni varassa. Siksipä mm. käpylinnut ovat olleet minulle haastava laji. Jonkun näistä olen aina onnistunut ruksimaan ja jälkimäärittämään kuvista, mutta ei niitä kovin montaa kertaa vuodessa ole vastaan tullut. Tänä vuonna – kiitos koutsin, joka on jaksanut raahata minua mukana linturetkillä ja ohjannut xeno-canton lento- ja hälytysäänien ihmeelliseen maailmaan, olen vihdoin alkanut pikkuhiljaa oppimaan muutakin kuin ne lauluäänet.

Keväällä kävimme muutamalla tunnetulla isokäpylintupaikalla kuuntelemassa ja ruksimassa pinnalistalle parikin yksilöä. Loppukesästä en vieläkään ollut onnistunut pikkukäpylintua havaitsemaan ja intin, että pikkukäpylintu sanoo selkeästi ”gudaa gudaa gudaa”, kuten olin jostain nauhoitteesta oppinut. Koutsi siinä sitten opastamaan, että kyllä se ”kip kip kip” vaan sanoo. Seuraavaksi ajettiinkin sitten Ilveskalliolle kuuntelemaan, että mitä ne oikeasti sanoo. Tuon päivän jälkeen ei ole yksikään pikkukäpylintuparvi mennyt ohi ja nyt kun tuntee tuon äänen, niin niitä on näin syksyllä todellakin tullut vastaan vähän joka päivä. Viimeksi tänään, kun ajelin peltoaukean läpi lounastunnille, kuului tuttua kip kippiä ja muutaman linnun parvi meni tien ylitse.

Kirjosiipikäpylintua olen käynyt muutamaan otteeseen yrittämässä mm. Ilveskalliolla ja Sikosaaressa Tiira-havaintojen perässä, mutta kirjoloxialle tuttua ”trööttiä” ei ole kuulunut. Muut äänet tällä ovat ihan liian haasteellisia minulle erottaa pikkukäpylinnusta.
Viime sunnuntaina olin jälleen rämpimässä Sikosaaren syvän tummissa metsiköissä pohjantikan perässä aluevuodarin perässä. Ja toivoin tietysti samalla elistä kirjoloxiasta. Käpylintuparvia meni useampia puiden latvustoissa, mutta minkään sortin ”trööttiä” ei tietenkään kuulunut. Päivä alkoi kääntymään iltapäivän puolella ja tuhnupäivänä alkoi valo käydä vähiin. Olin jo kävelemässä autolle päin, kun puhelin soi. Lintukaveri, jonka kanssa olin aamulla ollut täyttämässä yhdistyksen talviruokintaa, soitti että muutaman kilometrin päässä olisi kymmenkunta kirjosiipikäpylintua ruokailemassa rivitalon pihassa! Viimeiset metrit juoksin autolle. Kaiken kaikkiaan laskimme puusta 14 lintua, suurin osa näistä oli kirjosiipiä, pari oli joko nuoria kirjosiipiä ilman selkeitä siipijuovia tai sitten käpylintuja. Olipa hieno sunnuntai! Kannatti juoda aikaisemmin pullakahvit etukäteen, niin oli eliskahvit jo kuitattu!

Erilaisia kirjosiipikäpylintujen ääniä voit kuunnella täältä.  Valitse kuunneltavaksi ääniä, missä lukee call, flight call, trumpeter call. Ja jos innostusta riittää, niin vertaile samoilta sivuilta myös pikkykäpylintujen ja isokäpylintujen vastaavat äänet. Käpylintuja on tähän aikaan vuodesta runsaasti liikkeellä varsinkin näin hyvinä käpyvuosina ja kun viitsii opetella äänet, niin huomaa, että niitä tulee vähän useammin kuin kerran vuodessa vastaan ;)