KESÄVIERAS
Jos viime kesänä tuli jatkuvasti syynättyä sadetilastoja, niin tänä kesänä en ole käristyskupolilta jaksanut uhrata edes ajatusta hellepäiville. Mutu-tuntumalla sanoisin, että niitä on ollut aivan liikaa! Tämä on näkynyt siinä, että retkeilyt ovat jääneet harmittavan vähäisiksi. Minilomalla lähdin kaupungin pölyjä pakoon piilopirtille, mutta jo ensimmäisenä iltana oli ikävä ilmalämpöpumpun pöhötystä. Jos jotain positiivista helteisestä mökkiviikonlopusta voi sanoa, niin itikoita ei juuri näkynyt, 28 asteiseen järviveteen tuli jätettyä useamman vuoden talviturkki ja pitkin mäkiä pystyi kirmaamaan säädyttömän vähissä vaatteissa.
Kuuma kesä oli tehnyt tehtävänsä myös piilopirtin tontille. Varvikot olivat rusehtavia ja rannan vesi ennätys matalalla. Rantaviiva oli paennut varmaan metrin verran rantakivikosta. Lintujakaan ei ollut ylenmäärin kiikaroitaviksi. Metsänpuolelta löytyi perus tintit (vuosipinna töyhtötiaisesta!), peukku ja muutama rastas. Korpit raakkuivat järven yli aamuin illoin. Muutama kalalokki pikkusaarella ja yksi kalatiira. Kuikkaperheen pesintä on tänä kesänä ilmeisesti epäonnistunut. Yhtenä aamustaijauksena järven yli lensi jokin pieni falco, mutta ihan tarkkaan en saanut kiinni, mikä se olisi ollut. Epäilen kuitenkin tuulihaukkaa, koska niitä on mökkitiellä aina silloin tällöin tullut vastaan.
Mökkireissun oikeastaan mielenkiintoisin lintuhavainto tuli vastaan heti ensimmäisenä iltana. Odotimme, että kello siirtäisi viisarinsa asentoon 22:30 ja pääsisimme ihailemaan verikuuta. Harmillisesti taivas tuntui olevan autereisen pilvinen, eikä kuuta vaan kuulunut etelä-kaakko suunnasta, vaikka kompassin avulla yritin vielä tarkkaa ilman suuntaa hakeakin. Kallioiden välissä sijaitseva järvimaisema ei muutenkaan ollut paikkana ihan otollisin. Kipaisin kuitenkin vielä laiturille katsomaan, että näkyykö kuuta. Ei näkynyt. Sohotin kännykällä toiseen suuntaan ja päätin ottaa hienon auringonlasku kuvan. Katse osui järvenpinnalla lipuvaan vesilintuun. Yritin siristellä hämärissä, mutta lintu oli yhtä mustaa siluettia. Siluetista kuitenkin tajusin melko pian, että nyt kyseessä ei todellakaan ollut mikään perus sinisorsa. Kipitin kivirappusia ylös mökille, minkä kintuista kerkesin kameraa hakemaan ja sitten hiipien takaisin rantaan. Valo riitti juuri ja juuri ottamaan muutaman kuvan tästä hienosta kesävieraasta! Ensimmäistä kertaa meidän mökkihistoriamme aikana näimme järvellä härkälinnun. Todellakin mieluisa kesävieras. Harmi, että tämä vierailu kesti vain muutaman yön pimeimmän tunnin. Viideltä aamulla härkkistä ei enää järvellä näkynyt.
Kuuma kesä oli tehnyt tehtävänsä myös piilopirtin tontille. Varvikot olivat rusehtavia ja rannan vesi ennätys matalalla. Rantaviiva oli paennut varmaan metrin verran rantakivikosta. Lintujakaan ei ollut ylenmäärin kiikaroitaviksi. Metsänpuolelta löytyi perus tintit (vuosipinna töyhtötiaisesta!), peukku ja muutama rastas. Korpit raakkuivat järven yli aamuin illoin. Muutama kalalokki pikkusaarella ja yksi kalatiira. Kuikkaperheen pesintä on tänä kesänä ilmeisesti epäonnistunut. Yhtenä aamustaijauksena järven yli lensi jokin pieni falco, mutta ihan tarkkaan en saanut kiinni, mikä se olisi ollut. Epäilen kuitenkin tuulihaukkaa, koska niitä on mökkitiellä aina silloin tällöin tullut vastaan.
Mökkireissun oikeastaan mielenkiintoisin lintuhavainto tuli vastaan heti ensimmäisenä iltana. Odotimme, että kello siirtäisi viisarinsa asentoon 22:30 ja pääsisimme ihailemaan verikuuta. Harmillisesti taivas tuntui olevan autereisen pilvinen, eikä kuuta vaan kuulunut etelä-kaakko suunnasta, vaikka kompassin avulla yritin vielä tarkkaa ilman suuntaa hakeakin. Kallioiden välissä sijaitseva järvimaisema ei muutenkaan ollut paikkana ihan otollisin. Kipaisin kuitenkin vielä laiturille katsomaan, että näkyykö kuuta. Ei näkynyt. Sohotin kännykällä toiseen suuntaan ja päätin ottaa hienon auringonlasku kuvan. Katse osui järvenpinnalla lipuvaan vesilintuun. Yritin siristellä hämärissä, mutta lintu oli yhtä mustaa siluettia. Siluetista kuitenkin tajusin melko pian, että nyt kyseessä ei todellakaan ollut mikään perus sinisorsa. Kipitin kivirappusia ylös mökille, minkä kintuista kerkesin kameraa hakemaan ja sitten hiipien takaisin rantaan. Valo riitti juuri ja juuri ottamaan muutaman kuvan tästä hienosta kesävieraasta! Ensimmäistä kertaa meidän mökkihistoriamme aikana näimme järvellä härkälinnun. Todellakin mieluisa kesävieras. Harmi, että tämä vierailu kesti vain muutaman yön pimeimmän tunnin. Viideltä aamulla härkkistä ei enää järvellä näkynyt.
Kommentit
Lähetä kommentti