MATKA MUKURUJEN LUO

Espoon Suomenojaa ei turhaan sanota lintuparatiisiksi ja koska minulla oli vuosipinnalistalla selkeästi mustakurkku-uikku puute, niin olihan se viime viikolla huristeltava kohti pääkaupunkiseutua ja tätä varsin kummallista ekosysteemiä. Alueen lintualtaat ovat alkujaan syntyneet ihmisen toimien kautta Finnoonlahdesta, joka pengerrettiin 1960-luvulla erilleen merestä jätevesipuhdistamon saostusaltaaksi. Kun jäteveden saostaminen lopetettiin, niin allasta täytettiin maa-aineksilla aina 1980-luvulle saakka. Osittain myös tämä on synnyttänyt alueelle runsaan ja monimuotoisen kasviston. Noin 17 hehtaarin kosteikko on lintuihmiselle sangen mielenkiintoinen kohde. Pientä ruovikkoaluetta kiertää tasainen hieno hiekkatie ja sen ympäristössä on tuhatmäärin lintuja. Alueella on myös kaksi lintutornia, mutta kaukoputki ei tällä reissulla ole todellakaan välttämättömyys ellei halua päästä tiirailemaan ruovikon keskimmäisiin osiin. Lintuja riittää ihan rantaviivassa ja ne eivät juuri ihmisestä välitä. Paikan ainoat miinuspuolet ovatkin ihmishulina sekä eteläpuolella maisemaa hallitseva voimalaitos ja siitä lähtevät lintualtaan ylitse menevät voimajohdot.

Me kävimme altailla helatorstaina ja aurinkoinen sää oli houkutellut paikalla niin paljon ihmisiä, että hyvä kun saimme autoa parkkiin. Päätin jättää Kaukon autoon ja hakea sen sitten, jos sille on tarvetta. Heti alkumetreillä tuli vastaan korppi, naakkoja, variksia ja altailta kuuluva naurulokkien kirkuminen. Tämä altaiden naurulokkiyhdyskunta muodostaakin Etelä-Suomen suurimman naurulokkiyhdyskunnan ja siinä on arvioitu olevan noin 3700 paria! Tällaisen joukon suojissa on myös muiden lajien turvallista pesiä. Mustakurkku-uikun eli mukurun löysin heti, kun saavuimme ruovikon reunalle. Siinä niitä uiskenteli kolme kappaletta muutaman metrin päässä. Minä istahdin rantapenkereelle kuvaamaan. Vastavalossa ei paljon nähnyt ja huomasin piisaminkin vasta melkein metrin päästä, kun se sukelsi johonkin rannan risukkojen alle! Kuljimme polkua myötäpäivään. Ruovikossa sirkutteli ruokokerttunen, pensaissa lauloi satakieli ja käpytikka piti piiloleikkiä puunrungolla. Aurinko helli ja kävi pieni tuuli. Rentukat kylpivät auringossa keltaistakin keltaisimpina. Espoossa kevät tuntui olevat pidemmällä viikko sitten kuin Porvoossa.

Naurulokkeja pesi jo siellä täällä ja kaislikossa uiskenteli harmaasorsa. Vaikka harmaasorsia on meillä Porvoossakin, niin yleensä nämä ovat sellaisia kaukoputken läpi tsuumailtavia. Nyt ne uiskentelivat muutaman metrin päässä ja nappasivat vedestä herkun sieltä ja toisen täältä. Sinisorsia taisi nähdä altailla vain muutaman, mutta harmaasorsia ja mukuruja tuntui olevan muutaman metrin välein! 

Mustakurkut tuntuivat olevan melko kovia sukeltelemaan ja viihtyivät pinnalla vain hetken. Minulla meni tovi ennen kuin keksin seurata vedestä nousevia kuplia ja päätellä niiden perusteella missä mukuru seuraavan kerran nousee pintaan. Hitaasti tarkentavan kameran kanssa joutuu olemaan kekseliäs, kun ei ole sitä kuuluisaa sarjatulta.

Yhdessä altaan uomassa oli mukuru lounaanhaku reissulla ja sen välittömässä läheisyydessä uiskenteli naurulokki helpon aterian perässä. Se yritti myös keksiä mistä kohtaa mukuru nousee seuraavan kerran pintaan ja napata herkut ns. parempiin nokkiin! Tätä leikkiä kesti pitkän tovin, mutta aina jäi naurulokki ilman saalista.

Jos tätä kuvaa katsoo oikein tarkkaan, niin näkee naurulokin edessä pieniä ilmakuplia vedenpinnalla. Kuplien kohdalla on mustakurkku sukeltamassa ruokaa ja naurulokki odottelee lounaan lipsahtavan parempiin nokkiin!

Altailta oli viime päivinä tullut myös havaintoja pikku-uikusta, mutta aamupäivän aikana ei sitä kukaan ollut hyvästä tornimiehityksestä huolimatta onnistunut näkemään. Tiirasta katsoin illalla, että se oli näyttäytynyt vasta kellon ehdittyä pitkälti iltapäivän puolelle. Etelätornin kohdilla näimme kuitenkin parinkymmenen linnun parven punasotkia. Birdlife Suomi nimitti rajusti taantuneen punasotkan vuoden 2018 linnuksi ja kevätkokouksessa edustajisto vaati Suomen hallitukselta välittömiä toimenpiteitä linnun rauhoittamiseksi. Sydän läikähti onnesta kun illalla osui silmiin myös uutinen, jossa kerrottiin, että Maa-ja metsätalousministeriö valmistelee asetusta, jossa punasotka sekä myös alli ja tukkakoskelo rauhoitetaan kolmen vuoden määräajaksi. Minä olisin ehdottomasti ollut totaalirauhoittamisen kannalla, mutta on tämä sentään parempi kuin ei mitään. Tulevaisuuden tavoitteena on myös kunnostaa vesilintujen rauhoitusalueiden verkosto. Maa-ja metsätalousministeriön artikkelin voit lukea täältä.