59°50,8' P, 22°49,0' I

Olen nyt kolme päivää miettinyt, mitä kertoa lauantaisesta retkestä lintuparatiisiin ja pienestä ulkosaaresta, joka sijaitsee koordinaateissa 59°50,8' P, 22°49,0' I. Useasti olen kirjoittamista aloittanut, mutta tuntuu kuin mitkään sanat tai ottamani kuvat eivät pysty tarpeeksi hyvin kuvailemaan tuota karua, mutta täynnä  elämää pursuavaa pikkusaarta, joka sijaitsee merellä noin 25 kilometrin päästä Loviisasta.

Aamulla starttasimme Hamarin satamasta kello 0700, jolloin meri oli lähes peilityyni. Livuimme hiljalleen kauemmaksi ja lopulta nostimme vauhdin matkanopeuteen. Matka ulkosaaristoon oli alkanut ja edessä olisi puolentoista tuntia veneessä. Retkipäivä ei olisi voinut osua kauniimmalle päivälle. Minä seurasin reitin etenemistä googlemapsin kartalta, sillä moottoriäänien yli ei juuri pystynyt matkaseurueelle huutelemaan. Haikkoonselkä, Vessöö, Sondby, Tirmo ja Pellingin lossi. Tähän saakka maisemat olivat minulle kutakuinkin tuttuja, mutta Sunisundetin jälkeen oli minulle vastassa vain suuri ja tuntematon. Olin etukäteen tutkaillut karttaa ja kartassa näkyi loppumatkasta lähes pelkästään sinistä. Rantaviiva, pieniä saaria ja luotoja oli kuitenkin siellä täällä koko matkan varrella. Vihdoin hieman ennen kello yhdeksää ilmestyi eteemme hieman isompi saari ja kännykän ruudulla merellä ajava auto näytti suuntaavan samaan suuntaan. Hamnskär! Tästä eteenpäin annan kuvien kertoa tarinaa...

Ensimmäinen näkemäni lintu oli ruokki, joka lensi vain muutaman metrin päästä. Seuraavaksi huomioni kiinnittyi rantakivillä makoileviin ja rannantuntumassa uiskenteleviin riskilöihin.

Saaren keskustassa on pieni metsikkö, mutta ulkoreunat ovat sileää kalliota. Siellä täällä kuitenkin kasvaa jotain pientä ja kaunista. Ruoholaukkaa, ruohokanukkaa, suolaheinää, pieniä orvokkeja ja muutaman sentin mittaisia päivänkakkaroita. Meri vaihteli väritykseltään turkoosista syvemmän siniseen. Jos rantaviivaa ei olisi näkynyt kaukana horisontissa, niin olisi taivaan rajaa ollut vaikea erottaa.

Jos olisin ollut fiksu, niin olisin seissyt kuin naulattu tällä muistomerkillä Kaukoni kanssa viisaampien neuvoja kuunnellen. Saarta tutkiessa meni kirvelevästi ohi mm. kolme merikihua. Muistomerkistä ja saaren mielenkiintoisesta historiasta voit lukea lisää täältä.

Saaren kaunein ja mielenkiintoisin paikka on pieni suojaisa laguuni. Sen rannoilta löysin lisää riskilöitä sekä meriharakoita, punajalkaviklon, pari tylliä, kolme harmaasorsaa ja karikukon. Zen-kivien läheisyydessä patsasteli kalalokkeja ja kivillä tiiratytöt huusivat kilpaa poikaystäväkokelaita toimittamaan pientä naposteltavaa.

Tällä pikkusaarella pesii muutamasata tiiraa, joista suurin osa on lapintiiroja. Ulkosaaristossa varsinkin pesimäaikaan liikkuessa on syytä katsoa jalkoihinsa. Tiirayhdyskunta kyllä varoittaa, mikäli liikut liian lähellä pesimäaluetta ja silloin on parempi liikkua toiseen suuntaan. Askel on kuitenkin hyvä pitää ns. kallion puolella, sillä vihreissä saumoissa saattaa olla kymmeniä muutaman munan pesiä vieri vieressä. Pesä ei ole useinkaan ole jokusta hentoa heinänkortta kummoisempi ja joskus se saattaa olla jopa vain pienen sammalmättään päällä.

Tämän retken parhaimpia paloja olivat mm. pitkät merimatkat, mukava seura, kerrassaan loistava sää, riskilät, kaukaisen pikkuluodon tundrankurmitsat, kaunis luonto ja pelkistetyt silokalliot, viitakerttusen laulu (jonka laulua on nyt opeteltu alkuviikko, jotta seuraavalla kerralla tunnistaisin sen myös itse), ruoholaukka mättäät sinistä merta vasten.. näistä ja riskilölistä olisin voinut ottaa satoja kuvia kyllästymättä. Opin matkalla myös miten köysi kiinnitetään knaapiin eli merikelpoisuustaitojen opettelu aloitettu. Huomenna on lähdettävä merenrantaan hieman parantelemaan tätä kaipuuta uusille saariseikkailuille!