HARAVAKYLÄN HERRA KATTOHAIKARA

Tiedättekö. Talvella minä ajattelin koko ajan, että tulisipa kevät, niin olisi vaikka joka päivälle jutun juurta turistavaksi. Kevät tuli tänä vuonna tuskastuttavan hitaasti, mutta varmasti niin kuin joka vuosi. Harrastus on vain vienyt totaalisesti mukanaan ja kaikki vapaa-aika on suhattu eri lintupaikkojen välillä. Torneilta ruovikkoon ja rantakallioilta tulvavesille. Pinnalistan maaginen satanen meni rikki sääksillä 14.huhtikuuta Ruhan tulvapelloilla ja iltaisin on juuri jaksanut painaa pään tyynyyn!

Sunnuntaina olin taas heti aamusta liikenteessä sepelrastaan perässä. Olin käynyt jo yrittämässä eliksiaa tästä edellisellä viikolla, mutta sitkeästä hakemisesta huolimatta lintu jäi löytämättä muhkuraisessa mullospellossa. Sumuisessa aamussa seisoin jälleen kiikarit nenällä pellonreunalla seraa bongaamassa, mutta löysin vain muutaman räksän, kiurun ja niittykirvisen. Onneksi lintukaveri kurvasi vielä toiselle puolelle peltoa, mistä lintu löytyi ja sain minkäkin ruksia pinnalistalle tämän harvalukuisen Tunturi-Lapin pesimälinnun. Tämän jälkeen kävin merenrannassa, muutamalla tornilla sekä ajelemassa Kråkön saarella. Täältä tutulta laiturilta löytyi kevään ensimmäinen meriharikka pariskunta. Iltapäivällä kävin partakavereiden kanssa pitkällä hyvittely lenkillä ja juuri kun istahdin sohvalle, tuli viesti kattohaikarasta naapurikylän lintutornilla. Punnitsin vaihtoehtoja totaaliväsymyksen ja vuosipinnan välillä. Sohvan vetovoima oli vahvempi.

Maanantaina nousi kuitenkin armoton pinnakuume. Aamulla lintu oli vielä ollut paikoillaan, joten työpäivän jälkeen koordinaatit kohti moottoritietä. Valitettavasti alue, jolla lintu oli oleskellut oli tyhjä kattohaikarasta. Kosteikolla kuitenkin oli lapasorsia, sinisorsia, taveja muutama joutsen, punajalkavikloja, kivitasku, kiuruja, niittykirvisiä ja töyhtöhyyppiä eli ihan tyhjä tämä keikka ei ollut, vaikka hieman harmittikin, että ei nähty sitä, mitä tultiin etsimään.

Olin jo hieman unohtanut koko haikaran, kunnes tänään kuulin, että lintu on edelleen paikoillaan. Tällä kertaa näin linnun jo heti autoa pysäköidessä ja vaikka se oleskelin kosteikon toisessa laidassa, niin näin isosta linnusta onnistuin saamaan sentään muutaman valokuvan. Minulla ei ole mitään hajua onko kyseessä herras vai rouvas haikara, mutta otsikon Haravakylän Herra KattoHaikara kuulosti hauskalta :) Tällä hetkellä haikara tepastelee kosteikolla yksin ja lentelee kuulemma välillä läheisille pelloille. Meidän vierailun aikana oli selkeästi ruokailutauko menossa, sillä minä näin ainakin kolmen ison sammakon menevän solakasta nokasta alas reilun puolituntisen aikana!




Kommentit

Suositut tekstit