EKA EDARI
Viime vuoden syyskokouksessa minut hieman yllättäen valittiin edustamaan omaa seuraani Birdlife Suomen edustajistoon. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että Birdlife Suomessa ylintä päätösvaltaa käyttää juurikin liiton edustajisto, johon jäsenyhdistykset valitsevat omat edustajansa kaksivuotiselle kaudelle. Edellisenä viikonloppuna olin siis edustamassa omaa seuraani "edarissa" Maarianhaminassa!
Lauantai aamuna herätyskello soitti armottomasti kello 03:00. Viimeiset pakkailut, kiikareiden kiillottamista ja sukellus vaatteisiin. Kyyti tuli pihaan sovitusti hieman ennen viittä ja matka Turkuun alkoi. Pimeässä ei paljon matkapinnoja ollut tarjolla, mutta Porvoon moottoritieltä näimme katuvalojen loisteessa hiiripöllön! Turkuun saavuttua oli jo ihan valoisaa. Lautalla aamukahvia juodessa kiikaroimme likaisen keulalasin läpi saariston lintuja. Joutsenia, lokkeja, merikotkia. Kun maha oli täynnä aamupalaa oli aika siirtyä kannelle kiikaroimaan. Täytyy sanoa, että oli ensimmäinen risteily, minkä olen viettänyt suurimmalta osin raikkaassa meri-ilmassa!
Menomatkalla oli edustajien kesken käynnissä leikkimielinen kilpailu siitä, kuinka monta lajia yhteensä matkalla havaittiin. Minä heitin ensin 45, pudotin 35 ja lopullinen vastaukseni oli 32. Alkumatkasta luku alkoi tuntua aivan mahdottomalta, mutta jotenkin nuo kokeneet lintuharrastajat onnistuivat poimimaan hyytävästä kevätkelistä 37 lajia! Sulavesillä oli tuhatmäärin talvehtivia vesilintuja, mutta myös muutamia muuttajiakin havaittiin mm. kiuru, merihanhi ja suopöllö. Jälkimmäinen kirvelee vieläkin, sillä Untuvikko taisi nauttia tämän havainnon aikana sitä kuuluisaa aamukahvia. Samaisen kahvin aikana meni ohi myös meren rannoilla ja ulkoluodoilla talviaikana viihtyvä merisirri.
Merimatkoilla tukkasotkat tulivat tutuiksi. Tiirasta lunttailin, että suurimmat merkityt esiintymät olivat perjantaina Föglössö n. 11000p ja sunnuntaina Jomalassa 8600p. Tukkasotka onkin runsastunut talvehtijana Ahvenanmaalla.
Mikään varsinainen lomamatkahan tämä ei ollut, vaan Ahvenanmaalle saavuttuamme kerkesimme pikaisesti käymään hotellihuoneessa, josta siirryimme kokoustamaan Ahvenanmaan merenkulkumuseolle. Kevätkokouksen julkilausumassa Suomen lintuyhdistysten edustajat vaativat Suomen hallitukselta välittömiä toimenpiteitä erittäin uhanalaisen punasotkan pelastamiseksi. Punasotka on siirrettävä metsästyslaista luonnonsuojelulailla rauhoitetuksi lajiksi. Lisäksi tarvitaan huomattavaa lisäpanostusta Suomen tärkeimpien lintukosteikkojen hoitoon. Lue lisää Birdlife Suomen mediatiedotteesta Punasotka rauhoitettava nyt!
Sunnuntai aamuna heräsimme varhain, sillä kello kahdeksalta alkoi paikallisten lintuaktiivien ja ÅFF:n puheenjohtajan Johan Ekholmin vetämät lintukierrokset Hammaruddan suuntaan sekä muille Ahvenanmaan mielenkiintoisimmille lintupaikoille. Minulle tämä visiitti oli ensimmäinen, joten oli mielenkiintoista päästä kiertelemään saarta ja nähdä muutakin kuin vain Maarianhaminan keskusta alue.
Ensimmäinen kohde oli tuulinen merenranta, missä tuuli tuiversi niin kylmästi, että siltä ei ollut kukaan turvassa. Yritimme epätoivoisesti hakea suojaa muutaman kitukasvuisen männyn suojista. Tuuli oli niin napakkaa, että kiikarit eivät meinanneet pysyä nenällä!
Kovasta aallokosta poimittiin mm. riskilä, tukkasotkia ja alleja. Varustus ei tainnut olla suurimmalla osalla ihan sitä parasta linturetkiluokkaa, joten poistuimme hytisten melko pian lämpöisiin autoihin.
Muutaman kylmän rannan, kyhmyjoutsenen ja telkän jälkeen siirryimme Jomalan Ramsholmenin lehtoon. Tämä oli minusta ehkä päivän mielenkiintoisin kohde. Alueelle kuljettiin riukuaidan läpi ja samalla alkoi aurinkokin paistamaan. Edariin ilmoittautuessa olin haaveillut keväisestä retkestä, mutta saarella oli vielä ihan yhtä talvi kuin mantereellakin. Täällä jalojen lehtipuiden joukossa asustelee kuitenkin lintuja, jota tulimme tänne varsinaisesti etsimään. Pähkinänakkelia ei pääse ihan joka päivä näkemään, joten mielenkiinnolla odotin, että näkisimme tänään tämän sinertävän harmaan, rungolla ylös alas kiipeilevän, linnun. Hetken aikaa käveltyämme kuulimme ensimmäisen kerran nakkelin laulua. Reissulla minusta alkoi tuntua siltä, että näitä pähkinänakkeleita on vähän joka puunrungolla. Tämä pistikin hieman tutkailemaan asiaa. Suomi on nakkelille pohjoisinta raja-aluetta ja se ei varsinaisesti pesi täällä. Euroopan parimääräksi taas arvioidaan jopa 6-8 miljoonaa paria! Löysin Suomen Luonto- lehden mielenkiintoisen kirjoituksen Ahvenanmaan jokavuotisista talvilintulaskennoista. Siellä nakkelista kerrotaan näin: "Ensimmäinen yksittäinen nakkeli löytyi Apalholmin reitiltä vuonna 2014, ja seuraavana vuonna niitä oli jo kolme. Sen jälkeen lintujen määrä on joka vuosi tuplaantunut: viime vuonna nakkeleita oli kuusi, ja tänä vuonna 12. Myös paikalliset ovat pistäneet merkille nakkeleiden runsastumisen Välimäki sanoo". Tänä vuonna nakkeleita havaittiin Ahvenanmaalla yhteensä 17. Tämä tuloshan oli siis vuodelta 2017, joten jäi vielä kutkuttamaan, että miten tilanne on tälle vuodelle kehittynyt. Klikkailuja Luomuksen talvilintutulosten ruudukoissa ja minä sain tämän vuoden lukemaksi 26!!
Risteilimme puiden välissä ja ihastelimme luontoa. Minä olisin mielelläni jäänyt tänne kuvaamaan pidemmäksi aikaa, mutta nyt ehdin jonossa taapertaessa räpsäistä vain muutaman valokuvan.
Täältä jatkoimme matkaa turkinkyyhkyä kiikaroimaan ja matkapinnana napsahti piekana. Sen verran keväisempi keli Ahvenanmaalla kuitenkin oli, että varikset jo kovasti keräilivät puistikoissa risuja. Tätä en vielä ollut Porvoossa nähnyt tänä keväänä.
Juuri kun kelit vain menivät parempaan suuntaa lähestyi kello armottomasti sitä aikaa, kun pitäisi siirtyä lautalle ja suunnata kohti mannerta. Pyrähdimme vielä pikaisesti satama-altaalla, missä oli myös kivasti tukkasotkia, isokoskeloita, telkkiä, sinisorsia sekä muutama nokikana. Åländska pankaakkaa mutustaessa päätin, että tänne on päästävä vielä uudestaan! Kotiinpaluu matka sujui taas kannella kiikaroidessa ja ryssin toistamiseen merisirrit! Buffeepöydän punaviini nieltiin katkerana kalkkina. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan älyttömän hieno reissu ja odotan jo syksyn edaria. Mikään ei ole parempaa kuin viettää viikonloppu saman henkisten ihmisen kanssa lintumaisemissa :)
Lauantai aamuna herätyskello soitti armottomasti kello 03:00. Viimeiset pakkailut, kiikareiden kiillottamista ja sukellus vaatteisiin. Kyyti tuli pihaan sovitusti hieman ennen viittä ja matka Turkuun alkoi. Pimeässä ei paljon matkapinnoja ollut tarjolla, mutta Porvoon moottoritieltä näimme katuvalojen loisteessa hiiripöllön! Turkuun saavuttua oli jo ihan valoisaa. Lautalla aamukahvia juodessa kiikaroimme likaisen keulalasin läpi saariston lintuja. Joutsenia, lokkeja, merikotkia. Kun maha oli täynnä aamupalaa oli aika siirtyä kannelle kiikaroimaan. Täytyy sanoa, että oli ensimmäinen risteily, minkä olen viettänyt suurimmalta osin raikkaassa meri-ilmassa!
Menomatkalla oli edustajien kesken käynnissä leikkimielinen kilpailu siitä, kuinka monta lajia yhteensä matkalla havaittiin. Minä heitin ensin 45, pudotin 35 ja lopullinen vastaukseni oli 32. Alkumatkasta luku alkoi tuntua aivan mahdottomalta, mutta jotenkin nuo kokeneet lintuharrastajat onnistuivat poimimaan hyytävästä kevätkelistä 37 lajia! Sulavesillä oli tuhatmäärin talvehtivia vesilintuja, mutta myös muutamia muuttajiakin havaittiin mm. kiuru, merihanhi ja suopöllö. Jälkimmäinen kirvelee vieläkin, sillä Untuvikko taisi nauttia tämän havainnon aikana sitä kuuluisaa aamukahvia. Samaisen kahvin aikana meni ohi myös meren rannoilla ja ulkoluodoilla talviaikana viihtyvä merisirri.
Merimatkoilla tukkasotkat tulivat tutuiksi. Tiirasta lunttailin, että suurimmat merkityt esiintymät olivat perjantaina Föglössö n. 11000p ja sunnuntaina Jomalassa 8600p. Tukkasotka onkin runsastunut talvehtijana Ahvenanmaalla.
Mikään varsinainen lomamatkahan tämä ei ollut, vaan Ahvenanmaalle saavuttuamme kerkesimme pikaisesti käymään hotellihuoneessa, josta siirryimme kokoustamaan Ahvenanmaan merenkulkumuseolle. Kevätkokouksen julkilausumassa Suomen lintuyhdistysten edustajat vaativat Suomen hallitukselta välittömiä toimenpiteitä erittäin uhanalaisen punasotkan pelastamiseksi. Punasotka on siirrettävä metsästyslaista luonnonsuojelulailla rauhoitetuksi lajiksi. Lisäksi tarvitaan huomattavaa lisäpanostusta Suomen tärkeimpien lintukosteikkojen hoitoon. Lue lisää Birdlife Suomen mediatiedotteesta Punasotka rauhoitettava nyt!
Ensimmäinen kohde oli tuulinen merenranta, missä tuuli tuiversi niin kylmästi, että siltä ei ollut kukaan turvassa. Yritimme epätoivoisesti hakea suojaa muutaman kitukasvuisen männyn suojista. Tuuli oli niin napakkaa, että kiikarit eivät meinanneet pysyä nenällä!
Kovasta aallokosta poimittiin mm. riskilä, tukkasotkia ja alleja. Varustus ei tainnut olla suurimmalla osalla ihan sitä parasta linturetkiluokkaa, joten poistuimme hytisten melko pian lämpöisiin autoihin.
Muutaman kylmän rannan, kyhmyjoutsenen ja telkän jälkeen siirryimme Jomalan Ramsholmenin lehtoon. Tämä oli minusta ehkä päivän mielenkiintoisin kohde. Alueelle kuljettiin riukuaidan läpi ja samalla alkoi aurinkokin paistamaan. Edariin ilmoittautuessa olin haaveillut keväisestä retkestä, mutta saarella oli vielä ihan yhtä talvi kuin mantereellakin. Täällä jalojen lehtipuiden joukossa asustelee kuitenkin lintuja, jota tulimme tänne varsinaisesti etsimään. Pähkinänakkelia ei pääse ihan joka päivä näkemään, joten mielenkiinnolla odotin, että näkisimme tänään tämän sinertävän harmaan, rungolla ylös alas kiipeilevän, linnun. Hetken aikaa käveltyämme kuulimme ensimmäisen kerran nakkelin laulua. Reissulla minusta alkoi tuntua siltä, että näitä pähkinänakkeleita on vähän joka puunrungolla. Tämä pistikin hieman tutkailemaan asiaa. Suomi on nakkelille pohjoisinta raja-aluetta ja se ei varsinaisesti pesi täällä. Euroopan parimääräksi taas arvioidaan jopa 6-8 miljoonaa paria! Löysin Suomen Luonto- lehden mielenkiintoisen kirjoituksen Ahvenanmaan jokavuotisista talvilintulaskennoista. Siellä nakkelista kerrotaan näin: "Ensimmäinen yksittäinen nakkeli löytyi Apalholmin reitiltä vuonna 2014, ja seuraavana vuonna niitä oli jo kolme. Sen jälkeen lintujen määrä on joka vuosi tuplaantunut: viime vuonna nakkeleita oli kuusi, ja tänä vuonna 12. Myös paikalliset ovat pistäneet merkille nakkeleiden runsastumisen Välimäki sanoo". Tänä vuonna nakkeleita havaittiin Ahvenanmaalla yhteensä 17. Tämä tuloshan oli siis vuodelta 2017, joten jäi vielä kutkuttamaan, että miten tilanne on tälle vuodelle kehittynyt. Klikkailuja Luomuksen talvilintutulosten ruudukoissa ja minä sain tämän vuoden lukemaksi 26!!
Risteilimme puiden välissä ja ihastelimme luontoa. Minä olisin mielelläni jäänyt tänne kuvaamaan pidemmäksi aikaa, mutta nyt ehdin jonossa taapertaessa räpsäistä vain muutaman valokuvan.
Täältä löytyi myös kotikonnut mieleen tuonut ruovikko, josta kilahteli tuttu viiksitimalien soundi. Nämä asettuivat mukavasti kuvattavaksikin.
Juuri kun kelit vain menivät parempaan suuntaa lähestyi kello armottomasti sitä aikaa, kun pitäisi siirtyä lautalle ja suunnata kohti mannerta. Pyrähdimme vielä pikaisesti satama-altaalla, missä oli myös kivasti tukkasotkia, isokoskeloita, telkkiä, sinisorsia sekä muutama nokikana. Åländska pankaakkaa mutustaessa päätin, että tänne on päästävä vielä uudestaan! Kotiinpaluu matka sujui taas kannella kiikaroidessa ja ryssin toistamiseen merisirrit! Buffeepöydän punaviini nieltiin katkerana kalkkina. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan älyttömän hieno reissu ja odotan jo syksyn edaria. Mikään ei ole parempaa kuin viettää viikonloppu saman henkisten ihmisen kanssa lintumaisemissa :)
Kommentit
Lähetä kommentti