JÄÄTÄVÄ VIIKONLOPPU

Viime viikolla tänne eteläänkin saapui polaaripyörteen mukana kirkkaat ja kylmät pakkaspäivät. Lämpötilat ovat öisin olleet jopa parissakymmenessä pakkasasteessa, mutta kirkkaasti paistava aurinko on päivisin tehnyt kelit siedettäviksi. Loppuviikosta Porvooseen rantautui jotain muutakin mielenkiintoista. Haikkoonselältä tuli havainto isolokista. Torstaina karkasin itse aiemmin töistä ja lähdin rantaan hieman kuin "soitellen sotaan" pelkän kameran kanssa. Onneksi vastaan tuli tuttuja, jotka kääntyivät ympäri ja tulivat näyttämään minulle tämän arktisten alueiden harvinaisen vierailijan. Kaukoputken läpi tihrustin lintua hyvin hyvin kaukana, mutta eliksiapinna tuli! Tämän jälkeen viikonloppu suunnitelmat olivat aika hyvin selvillä. Jäälle on päästävä!

Lauantai oli kirkas ja kuulas pakkaspäivä. Emäsalon havaintoaseman merisää; -14 astetta pakkasta ja pohjoistuulta 4-6m/s. Kävellessä oli kuitenkin lämmin, mutta kiikarit polttelivat melko pian nenällä. Kävelin jäällä ristiin rastiin ja pian havaitsin pienen saaren reunassa kiikarikansalaisia. Askeleet siis siihen suuntaan. Hyvä keli oli houkutellut jäälle kymmeniä pilkkijöitä, hiihtäjiä ja Hamarin rannassa oli alkamassa saaristoajot. Oli hieman sellasta markkinatunnelmaa. Siellä täällä pilkkijöiden lähistöllä oli meri- ja harmaalokkeja. Merikotka lensi yli. Isolokkia ei vielä tänään ollut kukaan nähnyt, joten jäin muiden seuraan väijymään. Pienen saaren takana oli mukava olla tuulen suojassa. Noin tunnin odottelun jälkeen pääsin ihailemaan tätä isoa hiekanväristä nuorta (2kv) lintua. Minun kamerakalustolla oli turha edes yrittää kuvaa tilanteesta, mutta yritin silti. Perässä lensi hienosti merikotka ja kaikkien katseet kiinnittyivät seuraavaksi siihen ja isolokki pääsi livahtamaan. Tässä vaiheessa alkoi sormet olla jo siinä kunnossa, että oli parempi aloittaa noin kilometrin matka takaisin parkkipaikalle. Illalla sitten katselinkin pienesti kateellisena somesta lähikuvia linnusta, joka oli tullut syömään pilkkijöiden roskakaloja.

Sunnuntaina lähdettiin siis taas meren jäälle. Pakkanen oli hieman hellittänyt, mutta keli oli utuinen. Aurinko paistoi himmeästi jossain pilviverhon takaa. Rannasta löysin heti tutun lintumiehen ja lyöttäydyin seuraan. Päätimme lähteä eilisiin kohteisiin ja matkalla näimmekin ihan kivasti merikotkia. Pian seuraan liittyi muitakin. Pilkkijöitä oli jäällä tänään vain jokusia ja lokitkin pääsääntöisesti puuttuivat. Silloin tällöin muutama merilokki lensi ylitse. Merikotkia taisi olla ainakin viisi samaan aikaan näkyvissä. Hyvässä juttuseurassa aika kului siivillä. Päivän kääntyessä kuitenkin iltapäivään tuli aika luovuttaa. Lähdin kävelemään jonkun ajamaa moottorikelkkaväylää ja nappasi muutaman maisemakuvan.

Tanssisaaren rannassa jäin jutustelemaan ulkopaikkakuntalaisten kanssa ja neuvoin heille muutaman piekana paikan. Olin jo kävelemässä kaislikkokujaa autolle, kun rannasta alkoi kuulua hälyä. Isolokki lensi ohitse kohti Emäsaloa. Kipitin autolle ja kurvasin Emäsalon selän rannoille. Ensi vilkaisu kiikareilla oli pettymys. Ei lokin lokkia. Kiikarit polttelivat taas nenänvartta, mutta kävelin vähän matkaa jäälle ja jotain lensi kiikareiden ohi. Kun koko päivän on tuijottanut valkoista merenselkää, niin jossain vaiheessa minun näkökenttäni muuttuu kokonaan valkoiseksi. Siksi menikin hetki ennen kuin tajusin, että mikä lintu jäälle oli laskeutunut. Siinä se nyt kerjäsi roskakalaa pilkkijältä joka sille sellaisen heittikin. Minä hiivin noin 30 metrin päähän kuvaamaan. Laitoin hanskat takamuksen alle ja istuin kuvamaan. Tässä vaiheessa tärisin jo niin paljon, että oli suorastaan vaikea saada kameraa edes kohdistettua. Ruudulta en nähnyt yhtään mitään, joten päätin ottaa kuvia vain paljon ja vähän päälle. Pakko niistä sitten jonkun on onnistua! Kahden päivän väijymisestä muutama siedettävä kuva tästä melko harvinaisesta vierailijasta oli minulle iso juttu! Lintu on rengastettu ja somekaverin seinältä poiminkin jo tiedon, että Larus hyperboreukset valkoisella renkaalla ja kolmella mustalla kirjainkoodilla ovat rengastettu Norjan Huippuvuorilla Svalbardissa.