SILLOIN OLET OPPIVA LENTÄMÄÄN..

Älä usko siihen mitä näet. Silmäsi erottavat ainoastaan rajallisen. Katsele ymmärrykselläsi, perehdy siihen, minkä jo tiedät, silloin olet oppiva lentämään (Richard Bach).

Aina välillä tulee päiviä, jolloin tuntee ärripurrin odottavan nurkan takana sitä hetkeä, jolloin se hyppää ähäkutti sun eteen ja pilaa koko päivän. Tänään oli vähän sellainen päivä. Edes puolentoista tunnin lenkki koirien kanssa Sikosaaressa ei onnistunut poistamaan orastavaa ärtymystä. Koirat, linnut, valokuvaus. Kombo, jotka ovat mun henkireikiä. Tänään oli otettava järeämmät keinot käyttöön ja lähdettävä vielä saaristoon ilta-ajelulle. Hellekin tuntui ärsyttävän.

Auto parkkiin heti ensimmäiselle rannalle, mikä tuli vastaan. Mielipaha pyyhkiytyi autosta noustessa raikkaan merituulen mukana pois. Hiekkatiellä hyppelehti västäräkkejä, taivaalla lenteli haarapääskyjä, lokin pojat kisailivat kivikoilla ja rantaanpäin lipui kyhmyjoutsen seitsemän (!!!) poikasensa kanssa. Olo oli kuin oikealla lintukuvaajalla.. räps räps räps räps. Ihanaa!

Ainoa harmistus oli se, että näitä joutsenia on selkeästi ruokittu. Puolikesyjä lintuja. Vaikka tämä kesyyntyminen helpottaa kummasti valokuvausta, niin olen silti ehdottomasti sitä mieltä, että villieläimen kuuluu olla villi. Villi ja vapaa kuin pohjoistuuli. Nämäkin uivat välittömästi pullankerjuuseen, kun näkivät meidät rannalla. Niin kivaa ja söpöä kuin vesilintujen syöttäminen onkin, niin olisi silti parempi antaa niiden hankkia itse ravintonsa. Ihan kiistatonta näyttöä asiasta ei kai ole, mutta ihmisten lähellä olevilla linnuilla on viime vuosina enenemissä määrin löydetty siipien kehityshäiriötä eli enkelisiipisyyttä, joka todennäköisesti johtuu liian valkuaispitoisesta ruoasta poikasajalla. Enkelinsiipi on kehityshäiriö, jossa liian nopean kasvun seurauksena siipien luut vääristyvät ja kääntyvät väärään suuntaan. Linnulle kehittyy ulospäin kääntynyt siipi ja lintu ei kykene lentämään. Luonnossa tämä tarkoittaa varmaa kuolemantuomiota. Enkelisiipisyyttä on tavattu varsinkin joutsenilla, hanhilla ja sorsilla. Ethän sinä tee enkelinsiipiä <3

Luonnossa vesilintujen ravintoa on erilaiset vihreät kasvien osat, pienet vesihyönteiset ja vesikasvit sekä pohjaeläimet.

Lintujen kuvauksen välissä ehdin myös ihailla laiturissa hiljalleen keinuvaa elämää nähnyttä vanhaa puista purjevenettä. Pittoreski ja sympaattinen pikkupaatti, jolla voisi meriseikkailla kesäisessä ulkosaaristossa. Mielikuvituksissa nostin jo valkoiset purjeet, irroitin kotisataman köydet ja livuin kohti pieninä pyörteinä pärskivää aallokkoa...

Ajatusleikki kuitenkin katkesi, kun laiturille lennähti lokinpoikien nälkäinen parvi. Nämä kaverit ovat ehtineet jo teini-ikään, mutta ei se silti estänyt niitä huutelemasta "mutsia kattamaan ruokapöytää"! Nuorien lokkien tunnistus on taitolaji, jota en viitsi edes yrittää.. mutta, koska tällä paikalla ainoa aikuinen lokki oli kalalokki, niin uskaltaisin väittää näitä kalalokin poikasiksi? Hieman mököttämiseksihän se meni, kun ruokaa ei vaan tullut.

Kotiin lähtiessä minulle tuli mieleen Richard Bachin sitaatti, jolla tämä blogikirjoitus alkaa. Hiljaa kuiskasin sen mielessäni ja lähetin matkaan toiveen. Kun on aika levittää siivet, niin toivon, että silloin olet oppiva lentämään <3

 Kirjavinkki: Richard Bach; Lokki Joonatan.