PONUN PERINNEPOSTIA

Ponun perinnepostia on yksi Sipoonkorven luontopoluista ja sinne me lähdimme tänään  nollaamaan työviikkoa ja katsastamaan ensi kertaa miltä maisemat vuonna 2011 perustetussa kansallispuistossa näyttää. Jotain reittikarttaaa olisi ehkä ollut hyvä vilaista etukäteen, mutta luotin siihen, että reitti on hyvin merkitty. Ja olihan se. Punaisia puihin kiinnitettyjä merkkejä seuraamalla ei reitillä eksy ja polut ovat oikeastaan metsän keskellä kulkevia kapeita hiekkateitä. Noin puolentoista kilometrin reitti kulkee pitkin Byabäckenin metsiä ja hieman reitiltä poikkeamalla pääsee Ängesbölen tulentekopaikalle. Sen verran hämminkiä reitin kanssa oli, että en ymmärtänyt luontopolun jatkuvan laitumien vieritse Länsitien varteen, josta voi kävellä tietä pitkin takaisin pysäköintialueelle. Toisaalta teitä pitkin saa kävellä ihan kotikonnuillakin, joten käännyimme ympäri ja kävelimme samaa reittiä takaisinpäin.

Luontopolulla ensimmäiseksi vastaan tullut lintu oli punarinta, joka puikkelehti nokka täynnä hyönteisiä puiden lehviköissä kantaen ruokalähetystä pesälle. Punarintoja tuntui olevan täällä peippojen kera runsaasti. Oikeastaan heti tämä luontopolun alku, pieni silta ja puronen ovat luontopolun kauneinta antia. Tässä kuvailimme hetken ja kuuntelimme soljuvan veden lorinaa.

Seurasimme tämän jälkeen melko sokeina isoimpia kylttejä ja päädyimme Ängesbölen tulentekopaikalle. Hiillos tuoksui vielä edellisten makkaranpaistajien jäljiltä ja alueen laitamilla joukko nuoria olivat teltanpystytys puuhissa. Minun huomioni kiinnittyi maassa vikkelästi hypähtelevään mustarastaaseen, jolla myös oli suu täynnä apetta jälkikasvulle illalliseksi.

Totesimme, että täältä reitti ei jatku samanlaisena eteenpäin, joten palasimme muutamasata metriä takasin päin punaisin opastein merkitylle polulle. Pienen metsäpätkän jälkeen aukeaa avoin purolaakso maisema, jossa vaihtelevat laidunmaat sekä viljellyt pellot. Tämä on luontopolun mielenkiintoisin kohta lintuharrastajalle. Tähän aikaan kesästä linnut ovat jo melko hiljaa ja piilottelevat lehvistöjen suojissa, mutta keväällä tai alkukesästä tässä olisi varmasti mielenkiintoinen paikka staijata tunti tai pari!

Valitettavasti heinäkuu on tuonut vihdoin myös paarmat, joten paahtava aurinko ja tien loppuminen saivat meidät palamaan melko pian metsikön suojiin ja ottamaan suunnan kohti parkkipaikkaa. Me saimme täällä tänään kulumaan noin puolitoista tuntia nautiskellen kävellen ja pikkupoluilta löytyy varmasti vielä mielenkiintoisia reittejä seikkailla, jos intoa riittää. Minun makuun tämä luontopolku oli ehkä turhan "siloteltu", mutta lapsiperheille tai huonojalkaisemmille ihan loistava retkeilykohde. Seuraavaksi olisikin tarkoitus katsastaa sitten tuo eteläpuolen Sotungin Kalkkiruukin luontopolku!