MAALLA ON MUKAVAA. PÄIVÄ PIKKULINNUISTA PETOIHIN.

Yksi syy, miksi lintuharrastus on mukavaa on se, että harrastaa voi koska vaan, missä vaan ja milloin vaan. Ja harrastuksen alkuunkin pääsee suhteellisen pienellä panostuksella. Eilenkin piti olla ihan tavallinen lauantai, "lintuvapaa päivä" ja käydä maalla kitkemässä valtoimenaan rehottava kasvimaa. Ihan puolihuolimattomasti matkaan lähti kuitenkin myös kamera ja kiikarit, koska "you never know".

Kasvimaa tuli kitkettyä suhteellisen nopeasti, joten kotiin ajattelimme ajella hieman maisemareittiä. Maaseudulla, missä liikenne ei ole kovin vilkasta saa auton parkkiin nopeasti ja helposti silloin kun näkökenttään osuu jotain mielenkiintoista. Asiaa kuitenkin helpottaa se, jos sinulla on kuski ja pystyt itse roikkumaan puoliksi ulkona apukuskin puoleisesta ikkunasta! Kankkila ja Kanteleen alueet ovat täynnä viljavainioita, joten ei ollut yllätys, että heti ensimmäisen kilometrin aikana huomasimme ensimmäiset tuulihaukat. Siinä ne istuivat amkalla tähyillen tarkkaavaisesti heinikkoa. Myyrienkauhut! Välillä ne lennähtivät ilmaan, lekuuttivat paikoillaan ja tekivät syöksyjä heinikkoon ja palasivat taas tarkkailupaikalleen.

Matka jatkui pitkin hiekkateitä ja pian oli taas huudeltava "stop, stop, stop". Kapean koivunkelon nokassa näytti kiikkuvan jotain. Pikkulettu eli pikkulepinkäinen. Muutaman kuvan sain räpsästyä ennenkuin minut huomattiin ja pikkupeto lensi omille teilleen.

Koska olimme jo melkein kivenheiton päässä muutenkin, niin päätimme käydä katsastamassa Kanteleenjärven lintutorninkin samalla reissulla. Keväällä Kanteleen Popedan pellot ovat aivan loistava paikka kevätmuuton seurantaan, mutta kyllä näin kesälläkin järveltä elämää löytyi! Tornia ympäröivissä puissa pyrähtelivät siepot, tintit ja punarinnat. Ja järvellä uiskenteli ainakin sinisorsia, nokikanoja ja silkkiuikkuja. Ruovikosta nousi lentoon muutama kurki. Kaukoputki olisi pitänyt olla tällä reisulla mukana, sillä muutama "kaakana" jäi tällä reissulla valitettavasti tunnistamatta. Pian huomasin ruovikon päällä ruskosuohaukan ja sen ilmaannuttua näköpiiriin nousi järven toisella puolella olevalta pellolta lentoon valtaisa naakkaparvi. Parvi oli niin iso, että se ei edes mahtunut samaan kuvaan.

Kaikenkaikkiaan näimme ruskosuohaukkoja viisi kappaletta. Väritys oli päältä hyvin tummanruskea ja ainoastaan pää oli kellanvalkea. Uskaltaisin melkein väittää, että nämä olivat nuoria? Kunnon kuviahan en näistä tietenkään onnistunut saamaan, koska näyttivät tiiviisti pysyttelevän vastarannalla ja välimatkaa oli melkoisesti. Muutamia lentonäytöksia annettiin järven yllä, mutta muuten näyttivät viihtyvän omassa porukassaan vastarannan pusikoissa.

Kotimatkalla napattiin vielä lennosta toinenkin lettu. Vastavaloon kuvaa ottaessa myhäilin jo tyytyväisenä, että noinkohan osui ruutuun myös lanius excubitor eli isolepinkäinen. Isolepinkäinen on minun ehdoton the bird, mutta kunnon kuvaa en ole siitä vielä onnistunut koskaan ottamaan. Olen nähnyt tällä samalla paikalla aiemminkin isolepinkäisen, mutta tälläkertaa kuvaan osui uros pikkulettu.

Kaiken kaikkiaan aivan loistava lintupäivä. Maalle kannattaa lähteä ajelemaan, sillä koskaan ei todellakaan tiedä mitä tulee vastaan. Tässä vielä päivän pinnalista:

pikkuvarpunen, varpunen, peippo, västäräkki, varis, harakka, naakka, pikkulepinkäinen, punarinta, harmaasieppo, kirjosieppo, sinitiainen, talitiainen, närhi, kottarainen, mura, räksä, punakylkirastas, laulurastas, sepelkyyhky, uuttukyyhky, haarapääsky, tervapääsky, kalatiira, kalalokki, harmaalokki, ruokokerttunen, sinisorsa, nokikana, telkkä, silkkiuikku, kurki, tuulihaukka, ruskosuohaukka.