HUJASSUOLTA PORRASSALMELLE

Ei kahta ilman kolmatta. Tai oikeastaan meidän tapauksessa kahta ilman kolmatta ja neljättä, sillä olihan se tänään vielä lähdettävä katsomaan miltä Hujassuon ja Porrassalmen lintutornit näyttävät. Hujassuon torni sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Mikkelistä Pieksämäelle päin ja heti Hiirolan varalaskupaikan alkupäässä on pysäköintialue. Lintotornille päästäkseen on ensin käveltävä 150 metriä tätä tylsää autotien reunaa, mutta näin heinäkuussa kannattaa tämä tilaisuus käyttää hyväksi ja tutkailla pientareen lunnonkukat, sillä lajisto oli ilahduttavan runsas. Pian kääntyy oikealle metsäautotie, jota pitkin pääsee suon reunassa olevalle tornille. Kasvillisuuden ollessa nyt  juuri korkeimmillaan ei tornin juurella arvaa millainen näkymä ylhäältä avautuu. Ensimmäisenä huomasimme kurkiparin kosteikossa ja "kaakanan" uiskentelemassa lumpeiden keskellä lammen kauimmaisessa reunassa. Valokuvia räpsiessä ihailimme suota ja mietimme, mitä kaikkea täällä keväällä voisikaan nähdä! Kalatiira saapui kiertelemään lammen ylle ja pian ruovikosta nousi kalalokki. Melko hiljaista oli täälläkin, ainoastaan tuulen tuiverrus ja kuovin kaukainen "kuui" rikkoivat hiljaisuutta.  Vähän ennen lähtöä suon yli lensi vielä nuolihaukka. Tornilla oli myös postilaatikossa hauska havaintovihko, mihin toivottiin kävijöiden jättävän omat havaintonsa. Niin teimme mekin. Melkein toivoisi, että joka tornilla olisi tällainen. Oli mielenkiintoista selata viikkoja, kuukausia takaisinpäin ja katsoa, mitä muut olivat nähneet!

Porrassalmen lintutorni on lähellä tänä vuonna Mikkelissä pidettäviä asuntomessuja eli messuille menevän lintuihmisen kannattaa poiketa myös täällä. Tornilta avautuu kaunis järvimaisema Iso-Surmulle ja keskellä vesistöä on pieni saari, jonka nimesin lokkien valtakunnaksi. Saarella ja sen ympärisössä asusteli eri ikäisiä harmaalokkeja. Välillä varoitusäänet raikuivat pitkin rantoja, jos jokin vieras yksilö lähestyi tätä valtakuntaa. Etukäteen olin lukenut, että täällä voi nähdä myös sääksin ja ruskosuohaukan, mutta petoja ei täällä meidän kiikareihin osunut. Tornipinnoina täältä harmaalokki, kalalokki, tervapääsky, kalatiira, haarapääsky, sinisorsa ja telkkä.

Lähestyvät tummanpuhuvat ukkospilvet saivat meidät keräilemään tavaroita ja vaikka kuinka kiiruhdimme autolle, niin saimme niskaamme kunnon kesäsateen. Nyt on siis kierretty kaikki Mikkelin lintutornit ja ensi keväänä on tehtävä ehdottomasti uusintakierros muuttoaikaan. Näistä neljästä meidän suosikiksi nousi ehdottomasti Hujassuon lintutorni suomaisemineen.

Hieman minua jäi harmittaa suon kurkipari, jotka olivat niin kaukana, että kameran kantomatka ei ihan riittänyt. Piilopirtin hiekkatietä ajaessa havaitsimme naapurin pellolla kurkiparin. Ah, lohtukuvia!