HAIKAROISTA JALOIN
Kahdesti olen tänä vuonna jo missannut Egretta alban eli jalohaikaran. Ensimmäisellä kerralla jallu viihtyi toukokuussa usemman päivän Gammalbyvikenin ruovikkolahdella ja muutamaa viikkoa myöhemmin tuosta valkoisesta kaunottaresta tuli useita havaintoja läheiseltä patoaltaalta. Molempiin paikkoihin ajelin sinnikkäästi useampia kertoja, mutta aina olivat kaislikonreunat tyhjää täynnä. Tornientaistossa onni suosi ensikertalaista ja sain eldekapinnan kattohaikarapariskunnasta, mutta jalohaikara on sinnikkäästi pysytellyt kiikareiden kantamattomissa.
Nyt kesällä kun lintumaailmassa on suhteellisen hiljaista, niin olin hieman jo unohtanut koko egrettan. Siksipä oli aamu-unisena hieraistava silmiä, kun viesteihin tuli tieto, että lintu on jo eilen nähty läheisellä tornilla ja aamun aikana tieto vahvistui ja havaintoja tuli lisää. Tietohan oli ihan loistava, mutta ainoa miinuspuoli oli se, että tänään oli työpäivä! Päätin kärsiä asian niin kuin nainen ja ajella sitten töiden jälkeen tornille katsastamaan tilannetta. Mutta eihän se näin ornarilla vain mene. Koko päivä oli kuin tulisilla hiilillä istumista ja kahden maissa luovutin. Onneksi on joustava esimies ja työajat, joten kotiin hakemaan kiikareita ja kameraa. Tornille ajaessa tuntui siltä, että jokaikinen kaupungin liikennevalo paloi punaisena, edessä oli törppöjä teiden tukkoja ja kellokin kulki epätavallisen nopeasti eteenpäin. Saatoin vähän kaahatakin ja käännyin jopa kerran väärästä risteyksestä. Auto ympäri ja kohti Kodderia. Tämä on vähän sama kuin kaupungin toisellapuolella jaettaisiin Louboutinin korkokenkiä kymmenelle ensimmäiselle noutajalle ja minä aioin olla perillä ensimmäisten joukossa!
Mikään ihan äärettömän harvinainen vieras jalohaikara ei Suomessa ole, vaan siitä on kymmeniä havaintoja vuosittain. Ilmaston lämmettyä se on vieraillut meilläkin yhä useammin ja spekulaatiot käyvät vilkkaina siitä, koska ensimmäiset pesinnät löydetään Suomessa. Tällä hetkellä lähimmät pesimäpaikat löytyvät Ruotsista ja Virosta. Minulle tästä oli nyt vain muodostunut jo sellainen the Juttu, että lintu oli nähtävä.
Kiireen vilkkaan hipsin tornille ja poistelin kävellessä linssinsuojuksia sekä kiikareista, että kamerasta. Kiikarit olivat siis heti valmiina bongaamaan, kun olin astunut rappusten viimeisen askelman. Mikä pettymys. Ei taaskaan jallun jallua! Hetken jo luulin, että se piilotti vahvassa kaislikossa mutta kameratarkistuksella tämä yksilö osoittautui harmaahaikaraksi. Minä olin päättänyt, että tänään nähdään egretta vaikka menisi koko ilta kyttäämiseen. Puolisen tuntia tuli tuijoteltua paahtavassa auringonpaisteessa kirkkaana helmeilevää merta. Silmiä särki ja orastava päänsärkykin kolkutteli ohimolla. Ja joku typerä joutsenkin lennähti kiikareiden eteen. Hetkinen. Joutsen ei taida roikottaa kapeita tikkujalkoja lentäessään. Nyt jos koska olisi tarvittu kiikareihin sellaista "kelaa takaisinpäin" naviskaa. Onneksi sain linnun kuitenkin takaisin näkökentään ja katselin kuinka se sulavasti teki pienen kaarroksen ennen kuin laskeutui kaislikon reunaan. Koordinaatit tiukasti mieleen ja sitten kameran kimppuun. Valitettavasti lintu laskeutui tällä kertaa "kilometrin päähän" ja mitään huippukuvia oli turha edes toivoa. Lintu näkyi paljaalla silmällä pienenä valkoisena pisteenä vihreitä kaisloja vasten. Yritäppä etsiä se tuosta ensimmäisestä kuvasta. Kyllä se siellä on.
Reilun tunnin jaksoin vielä odotella, että lintu olisi lentänyt vähän lähemmäksi. Turha toivo. Haikaroista jaloin viihtyi hyvin omassa ylhäisessä yksinäisessä seurassaan välillä sukien ja ojennellen siipiä. Lähietäisyydelle seuraa tuli pitelemään sentään harmaahaikara. Ja jos joku ei minun kanssa pilaillut ja puhallellut pulloon tornin alla, niin äänipinna myös kaulushaikarasta. Ja kyllä.. yritin tähyillä myös taivaan korkeuksiin, josko vaikka kattohaikarakin olisi eksynyt lahden päälle kun kerran vauhtiin päästiin!
Autolle kävellessä räpsin vielä joitakin kuvia västäräkeistä, joita hyppelehti maassa. Toiveissa oli saada edes muutama kelvollinen kuva surkeiden jalohaikarakuvien lisäksi. Yksi lintu näytti kuitenkin hieman erilaiselta kuin muut, vaikka käytös oli ihan västäräkkimäistä. Muutaman kuvan kerkesin napata ennen kuin se lensi omille teilleen. Piti taas viisaammilta varmistaa, mutta västäräkki tämäkin. Pienesti värivirheinen vain.
Ja vaikka kuvat ovatkin tänään kehnoja, niin voi onnitella itseään onnistuneesta bongausreissusta. Vihjeen perässä lähdettiin ja lintu nähtiin. Ollaan tyytyväisiä siihen, mitä annetaan.
Päivän pinnalista: jalohaikara, harmaahaikara, kaulushaikara, räyskä, väiski, tervapääsky, haarapääsky, kalalokki, naurulokki, harmaalokki, kalatiira, kyhmyjoutsen, sinisorsa, merimetso,varpunen, pikkuvarpunen, varis, naakka, kurki.
Nyt kesällä kun lintumaailmassa on suhteellisen hiljaista, niin olin hieman jo unohtanut koko egrettan. Siksipä oli aamu-unisena hieraistava silmiä, kun viesteihin tuli tieto, että lintu on jo eilen nähty läheisellä tornilla ja aamun aikana tieto vahvistui ja havaintoja tuli lisää. Tietohan oli ihan loistava, mutta ainoa miinuspuoli oli se, että tänään oli työpäivä! Päätin kärsiä asian niin kuin nainen ja ajella sitten töiden jälkeen tornille katsastamaan tilannetta. Mutta eihän se näin ornarilla vain mene. Koko päivä oli kuin tulisilla hiilillä istumista ja kahden maissa luovutin. Onneksi on joustava esimies ja työajat, joten kotiin hakemaan kiikareita ja kameraa. Tornille ajaessa tuntui siltä, että jokaikinen kaupungin liikennevalo paloi punaisena, edessä oli törppöjä teiden tukkoja ja kellokin kulki epätavallisen nopeasti eteenpäin. Saatoin vähän kaahatakin ja käännyin jopa kerran väärästä risteyksestä. Auto ympäri ja kohti Kodderia. Tämä on vähän sama kuin kaupungin toisellapuolella jaettaisiin Louboutinin korkokenkiä kymmenelle ensimmäiselle noutajalle ja minä aioin olla perillä ensimmäisten joukossa!
Mikään ihan äärettömän harvinainen vieras jalohaikara ei Suomessa ole, vaan siitä on kymmeniä havaintoja vuosittain. Ilmaston lämmettyä se on vieraillut meilläkin yhä useammin ja spekulaatiot käyvät vilkkaina siitä, koska ensimmäiset pesinnät löydetään Suomessa. Tällä hetkellä lähimmät pesimäpaikat löytyvät Ruotsista ja Virosta. Minulle tästä oli nyt vain muodostunut jo sellainen the Juttu, että lintu oli nähtävä.
Kiireen vilkkaan hipsin tornille ja poistelin kävellessä linssinsuojuksia sekä kiikareista, että kamerasta. Kiikarit olivat siis heti valmiina bongaamaan, kun olin astunut rappusten viimeisen askelman. Mikä pettymys. Ei taaskaan jallun jallua! Hetken jo luulin, että se piilotti vahvassa kaislikossa mutta kameratarkistuksella tämä yksilö osoittautui harmaahaikaraksi. Minä olin päättänyt, että tänään nähdään egretta vaikka menisi koko ilta kyttäämiseen. Puolisen tuntia tuli tuijoteltua paahtavassa auringonpaisteessa kirkkaana helmeilevää merta. Silmiä särki ja orastava päänsärkykin kolkutteli ohimolla. Ja joku typerä joutsenkin lennähti kiikareiden eteen. Hetkinen. Joutsen ei taida roikottaa kapeita tikkujalkoja lentäessään. Nyt jos koska olisi tarvittu kiikareihin sellaista "kelaa takaisinpäin" naviskaa. Onneksi sain linnun kuitenkin takaisin näkökentään ja katselin kuinka se sulavasti teki pienen kaarroksen ennen kuin laskeutui kaislikon reunaan. Koordinaatit tiukasti mieleen ja sitten kameran kimppuun. Valitettavasti lintu laskeutui tällä kertaa "kilometrin päähän" ja mitään huippukuvia oli turha edes toivoa. Lintu näkyi paljaalla silmällä pienenä valkoisena pisteenä vihreitä kaisloja vasten. Yritäppä etsiä se tuosta ensimmäisestä kuvasta. Kyllä se siellä on.
Ja vaikka kuvat ovatkin tänään kehnoja, niin voi onnitella itseään onnistuneesta bongausreissusta. Vihjeen perässä lähdettiin ja lintu nähtiin. Ollaan tyytyväisiä siihen, mitä annetaan.
Päivän pinnalista: jalohaikara, harmaahaikara, kaulushaikara, räyskä, väiski, tervapääsky, haarapääsky, kalalokki, naurulokki, harmaalokki, kalatiira, kyhmyjoutsen, sinisorsa, merimetso,varpunen, pikkuvarpunen, varis, naakka, kurki.
Kommentit
Lähetä kommentti