Yölaulajaretki Kanteleelle ja takaisin
Tänä vuonna on tullut tehtyä monta asiaa ensimmäistä kertaa. Olen seuraillut lintuja jo muutaman vuoden, mutta tänä vuonna päätin panostaa harrastukseen. Alkuvuodesta liityin lintuyhdistykseen, maaliskuussa kävin kansalaisopiston lintukurssilla ja sen jälkeen entiseen ei ole ollut paluuta. Pikkuhiljaa luonnossa on alkanut näkymään muitakin lintuja, kuin niitä "variksia ja harakoita". Ihan untuvikkohan minä vielä olen ornarina ja siitä blogin nimikin juontaa juurensa. Huhtikuussa hankin kunnon kiikarit ja kaukoputken ja niitä onkin tullut tässä ulkoilutettua ihan kiitettävästi. Luonto ja luonnossa liikkuminen on mulle se juttu, mikä rauhoittaa arjen keskellä ja voimaannuttaa.
Alkuviikosta huomasin yhdityksen sivuilta, että perjantai lauantai väliseksi yöksi olisi mahdollista lähteä yölaulajaretkelle. Sormet ristissä toivoin, että viikon hyvät kelit jatkuisivat myös loppuviikolle. Illalla klo 22:00 meillä oli rendezvous huoltoaseman pihalla, mistä kymmenkunta reipasta yökyöpeliä lähtisi kuuntelemaan yön aarioita. Toukokuun selkeästi viileämpi jakso on kokeneempien lajin harrastajien mukaan hiljentänyt yön ääniä, mutta toiveikkaina lähdimme matkaan. Itse olen todella surkea äänissä ja jäi tälläkin reissulla monta luritusta ja siritystä tunnistamatta, mutta kamera on täynnä kauniita auringonlasku kuvia ja taas olen yhtä kokemusta rikkaampi.
Retkelle oli selkeästi tilattu hyvää keliä. Illansuussa oli vielä reilusti yli kymmenen astetta lämmintä ja tyyntä. Matkalla pääsi ihailemaan mahtavaa auringonlaskua, joka värjäsi kaiken hempeän vaaleanpunaiseksi. Suuntasimme tasaisena letkana maaseudun halki Pukkilan Kanteleelle. Ensimmäisellä pysähdyksellä kuuntelimme mm. pensassirkkalintua, käen kukuntaa, kaislikossa puhaltelevaa kaulushaikaraa ja minulle tämän kesän ensimmäistä ruisrääkkää, joka uutterasti narisi "kreek-kreek-kreek" soundiaan meitä ympäröivillä niityillä. Tämänkaltaisissa maisemissa on helppo kuvitella Eino Leinon Nocturnenkin syntyneen.. "Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden alla täysikuu..".
http://www.lintujen-äänet.net/ruisraakka/
Välillä ihan vierestä lehahti isohko kottaraisparvi, jotka näyttivät pitävän yömajaa havupuun suojissa, järvelle laskeutui pieni parvi laulujoutsenia torviaan soittaen ja vielä auringon viimeisissä säteissä järven yllä kiertteli nuolihaukkakin. Kaunista!
Jalkauduimme maastoon ja kävelimme hiekkateitä pitkin läpi lammashakojen. Tuoksui kesälle, satakielet lauloivat, pienellä lammella uiskenteli kolme laulujoutsenta. Pienoinen usva nousi tiivistämään kesäyön tunnelmaa. Jotenkin iski vasta tuolla retkellä, että nythän on oikeasti se kesä, jota on taas pitkä talvi odotettu!
Retki jatkui autoillen pitkin Pukkilan pikkuteitä. Matkalla pysähdyimme kuuntelemaan mm. sarvipöllön poikasten kimeää huutelua ja arvuuttelimme, että ainakin kolmen pikkuisen äänet kuulimme samanaikaisesti. Kello oli noin puoli yksi ja yö tummui ja sumu tiheni. Seuraavalla pysähdyspaikalla oli äänessä ainakin leppälintu ja tasaisen, vaikkakin melko hiljaisesesti rukkimaisena hyrisevä kehrääjä. Kauempaa kuului pihakoirien haukuntaa ja metsänsiimeksestä rääkäisevä kettu. Kuovinkin tuttu "kuii kuiii kuiii" kantautui hiljaisessa yössä pitkälle. Kuovin ääni on minulle niihin syvimpiin muistoihin piirtyneitä kesänääniä.
http://www.lintujen-äänet.net/kuovi/
Jätimme Kanteleen taaksemme kurvaten Kankkilan kautta kohti Porvoota. Tarkoitus oli yön päätteeksi vielä käydä Ruskiksella kuuntelemassa ruovikon laulajat. Muutamia viikkojan sitten paikalle ilmestynyt ruokosirkkalintu jatkoi edelleen loputonta surinaansa. Äänessä olivat myös ainakin rytikerttunen, luhtakerttunen ja raspikurkkuinen rastaskerttunen.
http://www.lintujen-äänet.net/rastaskerttunen/
Kaupungin äänet häiritsivät hieman tätä luontokokemusta, mutta kyllä tuo ruovikkoalue on kaunis öisinkin. Puoli kolmen jälkeen oli aika kiittää ryhmänjohtajaa ja alkaa haaveilemaan puhtaista pellavalakanoista, jotka odottivat kotona. Vaikka samoilla silmillä mentiin aamu kuudesta saakka, niin hyvin jaksoi aamuyön tunneille valvoa. Tämä ei taida jäädä viimeiseksi yölaulukonsertiksi, mitä käyn kuuntelemassa.
Alkuviikosta huomasin yhdityksen sivuilta, että perjantai lauantai väliseksi yöksi olisi mahdollista lähteä yölaulajaretkelle. Sormet ristissä toivoin, että viikon hyvät kelit jatkuisivat myös loppuviikolle. Illalla klo 22:00 meillä oli rendezvous huoltoaseman pihalla, mistä kymmenkunta reipasta yökyöpeliä lähtisi kuuntelemaan yön aarioita. Toukokuun selkeästi viileämpi jakso on kokeneempien lajin harrastajien mukaan hiljentänyt yön ääniä, mutta toiveikkaina lähdimme matkaan. Itse olen todella surkea äänissä ja jäi tälläkin reissulla monta luritusta ja siritystä tunnistamatta, mutta kamera on täynnä kauniita auringonlasku kuvia ja taas olen yhtä kokemusta rikkaampi.
Retkelle oli selkeästi tilattu hyvää keliä. Illansuussa oli vielä reilusti yli kymmenen astetta lämmintä ja tyyntä. Matkalla pääsi ihailemaan mahtavaa auringonlaskua, joka värjäsi kaiken hempeän vaaleanpunaiseksi. Suuntasimme tasaisena letkana maaseudun halki Pukkilan Kanteleelle. Ensimmäisellä pysähdyksellä kuuntelimme mm. pensassirkkalintua, käen kukuntaa, kaislikossa puhaltelevaa kaulushaikaraa ja minulle tämän kesän ensimmäistä ruisrääkkää, joka uutterasti narisi "kreek-kreek-kreek" soundiaan meitä ympäröivillä niityillä. Tämänkaltaisissa maisemissa on helppo kuvitella Eino Leinon Nocturnenkin syntyneen.. "Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden alla täysikuu..".
http://www.lintujen-äänet.net/ruisraakka/
Välillä ihan vierestä lehahti isohko kottaraisparvi, jotka näyttivät pitävän yömajaa havupuun suojissa, järvelle laskeutui pieni parvi laulujoutsenia torviaan soittaen ja vielä auringon viimeisissä säteissä järven yllä kiertteli nuolihaukkakin. Kaunista!
http://www.lintujen-äänet.net/kuovi/
Jätimme Kanteleen taaksemme kurvaten Kankkilan kautta kohti Porvoota. Tarkoitus oli yön päätteeksi vielä käydä Ruskiksella kuuntelemassa ruovikon laulajat. Muutamia viikkojan sitten paikalle ilmestynyt ruokosirkkalintu jatkoi edelleen loputonta surinaansa. Äänessä olivat myös ainakin rytikerttunen, luhtakerttunen ja raspikurkkuinen rastaskerttunen.
http://www.lintujen-äänet.net/rastaskerttunen/
Kaupungin äänet häiritsivät hieman tätä luontokokemusta, mutta kyllä tuo ruovikkoalue on kaunis öisinkin. Puoli kolmen jälkeen oli aika kiittää ryhmänjohtajaa ja alkaa haaveilemaan puhtaista pellavalakanoista, jotka odottivat kotona. Vaikka samoilla silmillä mentiin aamu kuudesta saakka, niin hyvin jaksoi aamuyön tunneille valvoa. Tämä ei taida jäädä viimeiseksi yölaulukonsertiksi, mitä käyn kuuntelemassa.
Kommentit
Lähetä kommentti