Sikosaari @kesäkuu

Sikosaari on mulle ja mun koirille toinen olohuone. Ruovikko, kaislantuoksua, kaarisiltoja, merenranta, lintumetsä, lehtimetsä, hiekkapolku, metsäpolku, kallioiden karuus, pitkospuut, lintutornit.. kaikki kivenheiton päässä kodista. Tänne me paetaan useammankin kerran viikossa kaupungin hälyä ja kiirettä. Siksi ajattelinkin, että voisin aloittaa juttusarjan, jossa kerran kuussa kertoisin lähinnä kuvin ja lyhyin irrallisin tarinoin mitä Sikosaaren luontopolulla ja sen lähimaastossa tapahtuu.

Sikosaari on luontoihmiselle mielenkiintoinen paikka, koska sieltä ei koskaan tarvitse lähteä "tyhjin käsin kotiin". Aina löytyy jotain uutta ihmeteltävää ja kuvattavaa.

Kesäkuun 1. päivä. Ruovikkostalkkasin sateisena iltana autoa piilokojuna käyttäen pikkulintuja Sikosaareen menevällä tieosuudella. Onnistuin näkemään muutaman viiksitimalin, jotka kipittivät ruovikon juurakossa. Sekä kuvaamaan pajusirkku naaraan, joka viihtyi hieman kauemmin paikallaan.

Hieman ennen luontopolun alkua vetisessä heinikossa voi kohdata sinisorsa pariskunnan. Aina hyvä paikka tulla ottamaan lohtuakuvia huonojen pikkulintukuvien jälkeen vähän isommista linnuista.

Kesäkuun puoleen väliin mennessä rusehtava ruovikko alkaa vihertämään. Auto on edelleen hyvä piilokoju. Usein ajan tämän tienpätkän kamera sylissä valmiina tähtäämään, jos joku lintu (en ole tässä turhan nirso..) tulee sopivan kuvausetäisyyden päähän. Tällä kertaa se oli naurulokki.

Luonnossa kaikki on heleimmillään ja vihreimmillään. Lintutornille johtava tie on korkeine puineen, kuin konserttisali, jossa peipot, satakielet, mustarastaat, punarinnat, pajulinnut, tiltaltit ja punavarpuset laulavat kilpaa. Usein saan tällä ensimmäisellä parillasadalla metrillä kulumaan yli puoli tuntia helposti.

Kesäkuun alussa joku uuvatti meni leikkimään tulitikkuleikkejä lintutornilla ja ylimmän kerroksen kaiteet paloivat. Kesäkuun 18 päivä kävimme lenkillä ja mikä onni ja ilo, kun kaide oli jo korjattu!

Pitkospuut alkavat peittyä heinikkoon ja keltakurjenmiekat kukkivat. Kasvin vahvaa juurakkoa on ennen käytetty rohtona mm. hammassärkyyn ja yskään. 

Metsän puolella kukkivat oravanmarjat ja metsätähdet. Varvukoissa ja havupuiden oksilla voi nähdä pieniä valkoisia perhosia lepuuttelemassa.

Tänään tuli tehtyä kesäkuun päättäjäisreissu luontopolulle. Heti autosta noustessa havaisin sinisorsa emon taluttavan pienokaisiaan uhkarohkeasti tien yli. Pääsin hiippailemaan lähituntumaan ja saamaan nämä hellyyttävät kuvat! Seitsemän pienokaista kerkesin laskemaan ennen kuin emo komensi ne puroon ja heinikon suojiin.

Luontopolun alkupäässä nakutteli punalakkinen palokärki. Mustarastaan ja räksän pojat hyppelivät pusikoissa ja saniaisten suojissa. Metsän puolella kukkivat jo vanamotkin ja mustikan alut vihertävät.

Kotiin lähtiessä kiinnitin vielä huomiota puunlatvassa kovaäänisesti laulavaan lintuun. Ääni oli osittain tuttu. Tämä ilmeisesti on punavarpunen, vaikka en ihan tästä laulusta saanutkaan kiinni tuota "nice to meet you"-nuottia. Harmikseni myös kotona huomasin, että puun oksan varjo oli kaikissa muissa kuvissa osunut juuri linnun pään kohdalle.

Kesäkuun linnut Sikosaari ja ruovikko: kalalokki, harmaalokki, naurulokki, västäräkki, viiksitimali, nuolihaukka, ruskosuohaukka, nokikana, punavarpunen, rytikerttunen, kaulushaikara, harmaahaikara, haarapääsky, tervapääsky, mustarastas, punakylkirastas, räksä, laulurastas, peippo, viherpeippo, puukiipijä, laulujoutsen, kyhmyjoutsen, varis, käpytikka, palokärki, punarinta, sepelkyyhky, sinisorsa, peukaloinen, satakieli, sirittäjä, pajulintu, tiltaltti, pajusirkku, talitiainen, sinitiainen, kirjosieppo, harmaasieppo, ruokosirkkalintu, rytikerttunen, luhtakerttunen, rastaskerttunen.